"....on kesä parhaillaan..."

Näinhän sitä koulussa laulettiin.

Ohikiitävä on Pohjolan kesä. Jo nyt, heinäkuun alussa, ovat luonnonkukat parhaat kukintonsa avanneet, -ja sulkeneet.

Sensijaan viileässä saaristossa monivuotiset ja kesäkukat ovat kohta loistossaan. Myöhäisempiä kukkijoita odotellaan vielä.

Monivuotiset liljat nousevat uskollisesti, varsin vähän hoidetuista kasvupaikoistaan.

Siirsin viime kesänä päivänkakkaroita kasvatuslaatikoihin, niissä ne ovat kasvaneet jättiläismittoihin. Sen sijaan nurmikkoon jätetty sisarensa kasvaa hillitynkokoisena, alin kuva.

Keväällä kasvatin kesäkukkien taimia, sitä varten ostin jopa pikkuruisen kasvihuoneen, noin neliömetrin pohja. Nostin sen ulkoportaille etelän puolelle auringonpaisteeseen ja taimilaatikot sisälle hyllyille. Tuulenpuuska kaatoi koko laitoksen, mutta sain pelastetuksi jonkunverran taimia ehyinä.

Asetin kasvihuoneeni sisäpihalle ja kiinnitin naruilla seinään. No, etelämyrsky 26m/s kaatoi sen siitäkin ja vielä alassuin, niin että oviaukko jäi alle. Muutaman taimen sain mullan seasta taas ruukkuun kasvamaan. Alla kuvassa yksi niistä; malvikki. Ihanat kukkansa se kovasta kohtalostaan huolimatta avasi jo juhannuksen jälkeen.

Ostin puutarhalta orvokkeja jotain muitakin taimia. Ne sain säilytetyksi ehyinä ja elossa.!

Takana on itse kasvatettuja samettikukkia; ne eivät olleet siinä myrskyjen kaatamassa kasvihuoneessa.

Kotitienoomme on sellainen vanha saaristolaispiha; täällä on vanhoja perennoja villiintyneinä.

Tämä sinisilmä asustelee syreenipensaan varjossa.

Tuoksuvadelman "paperiset" kukat, kimalaisten rakastamat.

Saaristolaistorpan portailla.

Laho mahonkivene, vanha nuottatupa; muinaisen asuinpaikan sitkeät kasvit paikoillaan, tiikerililjat ja valkoiset juhannusruusut.

Menneen ajan patinaa ja uuden kevään ruusuntuoksu.