Translate

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Luonnon voimia


Pitkään on tuullut pohjoisen puolelta, luoteesta ja koillisesta. Tuuli on puskenut merivettä etelään. Lopulta tuli Salomon päivän raju myrsky, joka lisäsi Perämeren "tyhjentämistä".

Torstaita vasten yöllä tuuli riehui Hailuodon lauttarannassa. Varhain aamulla tuuli paiskoi lauttaa vasten laituria. Lautan kylkeen tuli repeämä ja laituri rikkoutui. Lauttaliikenne oli pysähdyksissä useita tunteja.

Käytiin katsomassa tilannetta, kun vain muutaman kilometrin päässä ollaan.



Paikalle oli tullut paljon kalustoa, mm "korjauslaiva" Seili.


Kumpaakaan lauttaa ei näkynyt, ymmärsin niin, että rysäys oli sattunut lautan lähtiessä laiturista. Vauriot korjataan mantereen puolella.

Maisema näytti oudolta, merenpohjaa oli näkyvillä silmänkantamattomiin.

"Merikuva" etelään.
"Merikuva" pohjoiseen.

Pohjoistuuli nosti kuohuja, vaahtopäät näyttivät ratsastavan ylempänä kuin paljastunut merenpohja.

Täytyy taas vedota pokkarikameran heikkoon tehoon, suurista etäisyyksista ei saa kunnon kuvia. Kyllä siellä vaahtoa riitti, kaukana.

Mutta rannalla muutamat eivät tienneet myrskystä ja lautan haavereista mitään...



Joutsenpari vei poikastaan veteen.
Pitkään sai pienokainen kävellä "hiekka-aavikkoa", ennenkuin pääsi tutustumaan oikeaan elinpiiriinsä. Vastatuuli ja aaltojen pauhu!

Käytiinpä pieni kierros myös Santosen pohjoisrannalla. Sehän on tunnetusti kivikkoista ja vaarallisia matalikoita täynnänsä.
Siellä tuuli hirveästi, vaikka myrsky oli jo laantumassa.
Valtavia kiviä oli "satanut" rannikolle, eli paljastuneet kun merivesi laski niin paljon.

 Siellä niitä on, kiviä. Normaalin vedenkorkeuden aikaan nämä ovat juuri ja juuri pinnan alla. Miten osaa niitä väistellä?

Nämä ovat vaarallisia vesiä. Lukuisat purjelaivat haaksirikkoutuivat ennen aikaan näillä tienoin. Eräs tunnetuimmista oli Fransmanniksi nimitetty kuunari, oikealta nimeltään Deux Celina. Se lähti syksyllä 1865 Oulusta tervalastissa ja koki kohtalonsa Hailuodon pohjoispuolella Santosen edustalla.
Deux Celinahttp://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1862
 Purjelaivat liikennöivät yleensä niinsanottua "kirkonväylää", Hailuodon rannoilta Oulun tuomiokirkon torni kiintopisteenä. Se on matalampi väylä, noin 3 m:n syvyinen. Fransmanni ajautui melko matalalle, muutama vuosi sitten jopa kölipuu tarttui trooliin. Joillakin matalikoilla on kolkot nimet, kuten vaikkapa Kuolemannurkka.
Joitakin turmalaivoja ei ole löydetty, esimerkiksi sota-aikana uponnut hinaaja on vielä "jossain" siellä meressä.

Taustalla häämöttävä valtamerialus kulkee syvempää, 10m:n reittiä. Pimeän aikaan Santosen pohjoisrannalla voi nähdä paljon meriliikenteen liikennevaloja. Monenväristä vilkkua, monella taajuudella tuikkivaa. Turvallista tietä neuvovat, viittoilevat; tänne päin!

2 kommenttia:

  1. Hurjaa tuo merenpohjan paljastuminen. Noista kuvista tulee mieleen tsunami, jona aikana ja sen jälkeen en itse ollut Thaimaassa, mutta monet ystävistäni olivat. Yksi tuon alueen rantahotellissa mäen päällä työskennellyt thaiystävämme lähti sinä aamuna käymään kaupungissa ja vasta palatessaan näki tuhot hotellin alapuolella.

    Joskus Thaimaassa tavallisinakin vuosina meren pohjaa paljastui vuorovesien aikana pitkälle, joten en yhtään ihmettele, että niin moni tsunaminkin aikaan lähti kulkemaan paljastunutta rantaa. Nuo kuvasikin houkuttelevat tutkimaan rantaa tarkemmin.

    VastaaPoista
  2. Viime marrraskuun lopulla täällä oli tsunamimainen tunnelma. Merivesi nousi korkealle, yli 1,5 metriä "plussalle". Kova tuuli toi kaiken roskan rannalle, varmaan Luodonselän toiselta puolenkin, ties mistä asti. Se massa lojuu vieläkin paksuna vallina kaukana maalla. Laitoin siitä myrsky-yöstä kuvia tänne blogiin....valitettavasti en osaa linkittää.

    VastaaPoista