Hailuodon Santonen ja Käpykaara

Jos laittaa googleen tuon Santosen, tulee ehdotuksia paikoista jotka alkaa 'Sant...' Näitä pyhimyksiin liittyviä paikkoja maailmassa riittää, Santonen ei kuulu niihin. Nimi johtuu hiekasta, sannasta.
Käpykaara tuottaa nettihaussa vain ehdotuksia käpykaartista ja muusta asiaan kuulumattomasta. Kartta selventää!

Merikartta! Niin on, meren keskellä on koko Hailuoto ja ennen muuta sen itäisin niemi, Santonen. Käpykaara on tuo ruskealla piirrelty viivasto; hiekkaharjanteet. Arvelen, että joskus 1400-luvulla Santosen rantaviiva hahmottui noiden harjanteiden paikalle. Käpykaara ei muodosta yhtenäistä "vallia", vaan siinä on mutkia, katkeimia ja kiemuroita.
Voi kuvitella, kuinka Perämeren myrskyt kuohuivat hiekkasärkkien välissä ja alinomaa muotoilivat niitä uudelleen. Lopulta asettuivat paikoilleen, vaikka tuuli myös siirtelee kuivaa hiekkaa. -Harjanteiden väliin jäi alkuun merenlahti, joka myöhemmin kuivui suoksi. Leviänmaansuo. Itäänpäin maasto kohoaa Huikunkankaaksi.
Käpykaarantie seurailee harjannetta, kartassa katkoviivalla merkitty. Vaskeen on lauttarannasta viitisen kilometriä, siitä saa mittakaavan etäisyyksiin. Niemen poikki metsiä myöten tulee jotain 3-4km, joutuin sen kävelee.
Ympärivuoden asutusta on vain etelärannalla.

Ja sitten kuvia Käpykaarasta!

Jäkäläkankaan taustalla kiemurtaa ja polveilee Käpykaara. Jäkälikkö paistaa vaaleana.

Ihastuttavaa maastoa. Tulee ahneus; käveltäiskö vielä tuolla harjanteella! Kuva on näpsäisty vauhdissa auton ikkunasta, siitä heijastukset.

Taustalla vaaleana Käpykaaran rinteitä.

Kuvaajalle avautuu aina vain "ihanampia" näkymiä. Tuosta vielä kuva!

Jossakin matkailuesitteessä varoiteltiin turisteja Hailuodon metsäteistä. Voi upota hiekkaan tai ehksyä. Kuivana hiekka jauhautuu pehmeäksi. Näkee metsissä, kuinka on ruvettu ajamaan vierestä kun yksi uoma on liian pehneä. Teitä ja risteyksiä riittää ja jyrkkiäkin rinteitä. Santosen kapealla niemellä ei kylläkään eksy, mutta santa voi olla upottavaa täälläkin. Ajotaitoa tarvitaan, ei niinkään painavaa kaasujalkaa. Neliveto ja ryömintävaihde.

Hailuotolainen kirjailija Helvi Juola on muistellut lapsuutensa marjamatkoja 1940-luvun puolivälissä. Saatettiin levähtää Käpykaaran pookissa, merimerkissä, ja sai katsella merelle. Ehkäpä se sijaitsi täällä Santosen itäpäässä. Taustalla näkyy masto Huikun nokalta, nykyajan tiedonvälittäjä sekä maalla liikkuville että merenkävijöille.

Santosen luonto on metsänsamoilijalle parhaimmillaan toukokuussa. Maasto on kuivaa, ilma raikasta ja vilpoisaa eikä ole vielä sääskiä.

Käpykaarassa kulkijan on syytä pysähtyä ja olla hiljaa. Näkee ja kuulee luonnon elämää. Sitä ainutlaatuista ja uniikkia.

 Leviänmaansuolta tiheiköstä sinua saattaa tarkkailla hirvi.

Tai korkean kuusen latvassa maisemaa vartioi äänetön kotka.