Oma maa, mansikka?

Tämä on murhenäytelmä mansikkamaalta. Korutonta kertomaa.

Mökillä, tuolla manner-Suomessa, olemme vuosia kasvattaneet mansikoita omiksi tarpeiksi. Sato on ollut vaihteleva, monia vitsauksia on viljelmämme kohdannut. Joka kesä on kuitenkin mansikanmakuun päästy. Joskus hyvinkin.

Viime kesän kuvia.

Makeita. Myös haikeita kuvia. Katovuosi näyttää todennäköiseltä.

Syksyllä lokakuussa kaikki näytti vielä hyvältä.

Mutta keväällä! Suurin osa taimista näytti tuhoutuneen. Epäilen myyrää, sillä kuivuneet kasvustot olivat tavallaan "irti". Käsin keräsin kärryyn ja kompostiin.

Jäljelle jääneetkin pehkot ovat pieniä ja kutistuneita. Juhannuksen aikoihin tämä viljelmä on aina kukkinut komeasti. Miten käynee nyt. (Kuvat on otettu sen jälkeen kun helteisen lauantaipäivän olin irrotellut kuollutta kasvustoa.) Kamalan näköinen, sen myönnän!

Mikäpä siinä muu auttaa kuin uusia taimia.!

Nämä odottelevat vielä tuolla talon takana varjossa istutusta.