Hailuodon Vaski on takavuosina ollut vilkas talvikalastuspaikka. Tässä Vasken kankaalla on kyllä vakitustakin asutusta ollut, mutta varsinainen kuhina on käynyt talvinuottauksen aikoihin. Nuottamiehet ovat talvisydämen asuneet nuottamökeissä. Niitä kerrotaan olleen täällä kymmenittäin. Puolensataa miestä hevosineen ja kalastusvärkkeineen. Talvisydännä vanhoina aikoina tässä rannalla oli kahvila, jossa myös kauppa. Kahvipirttejä perustivat mökkien emännätkin; rupesivat vehnästä leipomaan ja pullakahveja myymään. Pientä tienestiä siitä saivat. Ostajia ja elämää piisasi.
Nykykalastaja ei asu hirsimökissä, hän karauttaa Nissanillaan tien päähän ja käy virittämässä verkkonsa jään alle. Se on ihmeellinen taito. Nytkin on jo tuolla jäällä verkkomiesten laitoksia. Talvinuottausta ei taideta Hailuodossa enää harrastaa.
Muistona menneiltä vuosilta löytyy lähimetsistä vanhoja rakennuksia. Entinen kylätie on kiemurrellut rannanmyötäisenä torpasta toiseen. Nyt suora tie halkoo maisemaa kauempana rannasta. Asumukset ovat jääneet vesakoiden ja suurten puitten katveeseen. Metsässä samoilija säpsähtää kun tulee yllättäen pienoisen töllin pihalle. Osa rakennuksista on lahonnut, jäljellä kasa murentuneita tiiliä.
Monia entisiä asumuksia on kunnostettu lomanviettopaikoiksi.
Talvisaikaan näkee paljon autioita ja jäätyneitä ikkunoita. Ohi kulkevan auton valot saattavat hetken välähtää ikkunoista, ei muuta.
Lumen keskellä, ei ihmisjälkiä missään.
Ikkuna jäässä, ei sisälläkään lämpöä. Savupiippu ravistunut.
Joku asumus on tiheikön takana?
Koivun katveessa, kuusten välistä häämöttää jotain; ikkuna. Vanhan kylätien reittiä. Tölli tienposkessa, tervasukset ovinurkassa, kuusi työntyy portaan läpi.
Mutta ovessa komeilee metallinen nimilaatta, ruosteessa tosin. Ei täällä turhia oltu ennenvanhaan, hyvin elettiin. Hailuodossa on valettu kirkonkellojakin, saati sitten nimilaattoja.
Kaunis punainen tupa. Voisi kertoa paljonkin, jos äänen löytäisi.
Asutaanko? Verho ikkunassa.
Kesää odotellaan. Nuottatupa huurteessa ja vanhoissa muistoissaan. Kalansaaliit kerrottu, kukapa ne unohtaisi.
Tuollakin on rakennus; ikkuna erottuu. Ja linnunpönttö! Joku liikkui täällä kesällä. Nyt vain merituulen huokaukset, nekin vaimeina. Vesi kahlittuna, huutonsa lopettaneena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti