Uusia rantoja

- Käyn vähän ulkona, sanoin illalla.
- Pidä kiirettä, ehdit kuvaamaan auringonlaskun, hoputti isäntä.

Vaikka en olekaan mikään auringonlaskujen kuvaaja, sonnustauduin kuitenkin ulos.
Metsäpolkuja, hietikkokumpareita, jäkäläisiä mättäitä, sellaisia nähtävyyksiä katselin. Niissä on tarpeeksi extremeä.

Sitten rannalle.  En myöhästynyt auringonlaskusta; vielä paistoi ruovikkoon.
Hietikolla tuuli oli temmeltänyt. Monet tuulen karusellit näyttivät pyöritelleen heinänkorsia. Mukavannäköisiä ympyröitä!

Ja meri näytti vetäytyneen kauemmas. Pohjoistuuli oli paimentanut veden kohti etelää.
Uusia rantoja! Merenpohja paljasti muotonsa! Yhtenäistä kivikkoa, ohutta hiekkaa, isompia kiviä, poukamia ja syvänteitä. Meriveden alati muotoilemaa pohjaa.

Kyllä ovat kiehtovia merenpohjan graafiset kuviot! Mitä noista voisi ennustaa? Talven tuloa, sään enteitä, tulevaisuutta?

Ja se auringonlasku. Sekin tuli kuvatuksi. Hanhisen taakse painui, kai melko suoraan länteen.

Karun rannan kukkaistutukset

Karulla rannalla kulkiessaan ihmettelee pieniä kasveja, jotka sinnikkäästi elävät lähes vesirajassa. Kovat tuulet nostattavat veden korkealle ja uhkaavat näitä kukkamaita.

Niiden loisto on lumoava. Joskus ajattelee, että kauneus menee "hukkaan" kun kukaan ei näe tai vesi huuhtoo koko kasvin pois.

Kaunis "kukkapenkki". Täydellinen värisommittelu. Syksy leimannut kaadettavansa; pajunlehdet alas, ruovikko nurin viimeistään talvella.

Ruovikon takana meri ja kova tuuli. Maan rajassa tyyntä, ei tietoa nousevasta myrskystä. Mutta pian...

Perämeri puskeutuu maalle. Etelätuuli ajaa.

Aallokko kampaa rantaheinikon hiukset. Vesikampaus, todellakin.

Mitä ihmettä!

Lähdettiin aamulla Hailuodosta mantereen puolelle. Vähän valju aamu, pilvinen, tosin lähes tyyni. Lauttarannassa yritettiin kuvata taivaan ja veden värejä. Että jospa nyt saisi vangituksi veden välkkeen aamun valossa.

Lauttamatkalla istuttiin raukeassa ja unettavassa tunnelmassa. Alus eteni tasaisesti, vain vähän autoja kannella.
Oulunsalon rantaa lähestyttäessä ruvettiin katselemaan tuulimyllyä....Onko siellä siivessä jokin nysty tai patti?
Ei mutta! Siellä on ihminen, siiven kärjessä.

Tosi on!
Sitä ihmettä piti pysähtyä maissa parkkipaikalle katselemaan.

Kun katsottiin zoomin läpi, huomattiin, että kaksi kaveria siellä on. Varmaan töissä, valjaissa ja vaijerien varassa. Hyvin ilmastoitu työpaikka.

Remonttihommissa? "Riittääkö näille satanen tuntipalkaksi?" arvuutteli isäntä.

Mentiin mökille, tehtiin syystöitä pitkä päivä. Iltahämyssä pyrittiin kotisaarelle takaisin.
Ja, mitä ihmettä!

Edelleen työmaalla, vaikkei tässä maan pinnalla olla.

Kuvaajan käsi tutisi, mutta kuvaa kuitenkin...

Hesari näytti tehneen juttua samoista huimapäistä:

https://www.hs.fi/m/kotimaa/a1474864387250

Hei, kuu-ukko!

Kuuta on yritetty kuvata silloin tällöin. On huomattu, että halpis-kameralla ei tule juuri minkäänlaisia kuvia. Epäonnistuneita enimmäkseen. Sekin on huomattu, että pimeällä ei kannata kuuta kuvaan yrittää. Parempi tulee, kun on vielä/jo valoisaa. Illalla tai aamulla.


Viime viikolla muutamana iltana kasvava kuu ilmaantui näkösälle "yllättäen" mantereen puolella lauttarannassa.

Kuu on leikkisä. Se kipaisee männyn latvaan, piiloilee ruohojen takana ja paistaa "jylhän vuoriston" yllä. Vuoristona tässä kivenlohkare aallonmurtajasta.

Kun kuvissa kuu näkyi ihan kunnolla, innostuin seuraavina iltoina yrittelemään lisää kuu-kuvia.
Katseltiin allakasta kuun nousuaikoja ja rannalle. Siellä horisontti on pitkälti avoin ja kuun nousu on helppo nähdä. Helppo ja helppo; unohtui pilvet.

 Kuu ilmaantui patalakkina paksusta pilvestä. Lautta lähdössä Hailuodosta, Oulun Nuottasaari taustalla.

Pilvien takana piileskeli, kuu. Hämärtyi.  Kamerasta loppui teho ja kuvaajalta tekniikka.

Viikonloppuna seikkailtiin Oijärven maisemissa Iissä. Oijärvi on melko iso, avointa rantaa sielläkin. Uudelleen kuukuvia yrittelemään!

Pilviä! Mistä niitä riittää!

Kahta valoa. Iltarusko punertaa takarannan ja koivunrungon. Kuu seikkailee pilvilauttojen välissä.

Jostakin pilvien raosta "putosi" valoa vastarannan hietikolle.

 Hmm...Itse "kuvaaja", ikkunan läpi näpättynä, luulen.

Syyskuun kuutamoyö. Ja yön ihanat pilvet.

Yön ääniä rannalla. "Valossa kuun välkkeen...":