Sitten muutamana yönä humpsahti vaaksan verran pehmeää lunta. No, otetaanpa sukset esiin uudelleen. Kun ei talvi lopu, siis jatkukoon.
Kirkkaana kevätpäivänä uusi lumi häikäisee ja säkenöi. Kimaltaa miljoonin tähdin. Kova hanki alla pitää ja uusi pehmeä kerros vaientaa äänet. Hyvä on hiihtäjän hiihdellä.
Umpeen tuiskutetulla metsätiellä havaitaan jälkiä. Tässä on taisteltu, elämästä ja kuolemasta on kamppailtu. Luonnon ravintoketju sen sallii ja nälkäisen maha vaatii.
Ilmasta on tultu. Isot pyrstösulat painautuneet hankeen.
Jotakin on napattu kuusen juurelta. Myyrä, hiiri, jäniksen hankipoika? Siiville on lähdetty.
Näppärää toimintaa; ilmasta alas, pari kolme tasahyppyä, otuksen niskaan ja ilmaan. Montako sekuntia meni nappaamiseen?
Tätä ihmeteltiin. Mikä on mahtanut kulkea tästä? Kauempana meni tassujen jälkijono tien yli metsään. Jonkun matkan päässä ne ilmaantuivat takaisin tielle, mutta mikä on tuo jälki vieressä. Oliko iso siivekäs niskassa? Pakeniko tassueläin peto selässään?
Vai oliko tassueläin napannut metsästä saaliin, jota kantoi hampaissaan, - ja onnettoman saaliin jalat vetivät lumeen uraa? Ja sitten ilmasta syöksyi siivellinen peto.
Tassujen jäljet päättyivät nimittäin näin! Valtaisa siipi siinäkin on kauhonut.
Urbaani ihminen koettaa lukea luonnonkirjaa. Osuneeko arvaukset oikeaan.
