Nyt jäätyy!

Meren "touhuja" on kiintoisaa seurata, esimerkiksi jäätymisen vaiheita.

Vielä 2.11. 2016 oli vesi täysin sulaa.

 Parin päivän perästä 4.11.2016 alkoi kehittyä vähän jäätä. Meri rupesi "leipomaan" rieskoja ruovikkoon.

Jäät pitivät omaa kahinaansa pyöriessään vedessä.

Kuva maanantaina 7.11.2016 mantereen puolelta lauttarannasta aallonmurtajan suojasta, jäätä kehittyy!

Mutta tuulen puolella koillistuuli vispasi jäitä "vaahdoksi". Valtava tuulen pauhu. Huurteella kuorrutetut kivet.

Lautta seilasi Hailuotoon sivumyötäisessä tuulessa. Takana tämä "satujen saari".

Aurinko nousi myös maanataina!

Tiistaina 8.11.2016 lähdin katsomaan, miten särkkä voi. Edellisessä postauksessa on kuvia pitkästä merelle ulottuvasta särkästä, joka paljastui meriveden laskettua hyvin alas. Ajattelin käydä kävelemässä siellä, jos niemi olisi vielä olemassa. Meri voi nimittään siirrellä hiekkaa paikasta toiseen...
Särkkä oli näkyvissä, mutta en uskaltanut mennä; hirveän liukkaalta näytti. Vesi oli lyönyt ehkä sen ylitse, pakkanen ja tuuli puleeranneet harjanteen kiiltäväksi.

Aurinko nousi myös tänään, tiistaina.

Meren leipomat rinkulat olivat pysähtyneet pyörinnästään.

Kivi saanut jäisen hatun. Tästä näkee vedenpinnan vajoamisen. Rannoilla juuri veden korkeuden vaihtelut aikaansaavat talvella kovaakin ääntä. Pauketta ja kolkkoa rysähtelyä.

Myös talvella on väriä. Aurinko sen tekee!

Vähän meren pauhua, eilen aamulla: