Translate

maanantai 11. heinäkuuta 2016

"Satonäkymiä"


Panin sitaatteihin tuon otsikon, sillä meillä varsinkaan vihannesten viljelytoiminta ei ole mitenkään agressiivista. Marjapensaita sen sijaan on ja jokunen omenapuu. Sekä myyriensyömä mansikkatarha. Varsinaisesti ei juuri mitään hyötykasvia ole keväällä kylvetty, minkä nyt kurpitsaa vanhan heinakasan päälle ja keittopadasta pelastetut maa-artisokat.
Silti riittää tarkasteltavaa. Täytyy tunnustaa, että kukat kiinnostavat yhtä paljon kuin varsinaiset syötävät viljelmät.

Vanhin ensin, posliinikukka! Se on kulkenut mukana 1970-luvun alkupuolelta asti. Sain sen äidiltäni, silloin se oli jo "seinän kokoinen". Posliinikukan historiaa. Monessa muuttokuormassa posliinikukka on keikkunut, mutta joka kesä kukkii.


Jatketaa kukkalinjalla; orkidea. Viime kesänä sekoittelin omatekoisen mullan; vanhan kukkakirjan ohjeen mukaan. Saniaisen juurta, rahkasammalta, maatuneita lehtiä, puuhiiltä, palanutta karjanlantaa.
Muut ainekset löytyivät ihan tuosta lähitienoolta, mutta karjanlannan korvasin hirvenpapanalla. (Hirviä täällä on karjaksi asti; vajaa 1000 ihmistä ja 300 hirveä.)
Rupesi kukkimaan orkidea, talven harkittuaan.


Keväällä kuorin maa-artisokan mukuloita keittoon ja huomasin muutamassa sieviä ituja. Pistinpähän multaan ja kesällä pellon reunaan. Isompi on jo toistametrinen, ehkä ehtii kukkiakin. Toki täytyy kaivella, tuliko mukuloita.

Mustaherukka, se on varma sadontuottaja, nyt myös karviaiset näyttävät lupaavilta. Vadelmissa on paljon raakileita, omenapuussa jokunen omena. Kevät oli lämmin, omenapuut kukkivat "liian" aikaisin, kimalais-työläiset eivät ehtineet syntyä pölyttäjiksi.
Kuuma kevät toi myös ne miljardiset kirvalaumat, jotka näkyivät tutkassakin pilvenä. Naurulokit niitä täällä pyydystivät, mutta paljon taisi jäädä syömättäkin. Nimittäin meillä öttiäiset tuhosivat heisipuun kukat ja melkein lehdetkin. Samoihin suihin taisivat mennä krassintaimet.

Kurpitsoissa saattaa olla jotakin kehkeytymässä. Ehkäpä syksyllä raahataan täältä "suuri kurpitsa".


Pioni lakkoili viime kesän, ei kukkinut. Syynä saattoi olla kevään kattoremontti; pionipehko tallautui työmaan alla. Nyt suostui pari kukkaa putkauttamaan.
Takana laatikossa "jotakin" taimia. Viime syksynä kylvin kukkalaatikkoon siemeniä ja "laudanpätkä päälle, keväällä siinä on taimet"-tekniikalla. Niinhän Taimi-täti muinoin opetti. Taimia ilmaantui keväällä, harmi vain, etten muista, mitä kylvin. Luulen että ne ovat siperianhernepensaan alkuja...


Silmän ruokaa; näihin "viljelmiin" ei kyllästy.

2 kommenttia:

  1. Siellähän on oikein hyvät satonäkymät!
    Nyt kun luin juttusi niin muistin että minäkin istutin keväällä maa-artisokkia ja olen unohtanut ne täysin kai siksi kun mitään ei näy...

    VastaaPoista
  2. Luin juttuja kurpitsan viljetystä. Että siis pitäisi katkoa latvoja...

    VastaaPoista