Katsokaa kukkasia kedolla! Consider the lilies of the field!

Pohjoisen kesä on odotettu. Kevät on usein pitkä ja oikukas; välillä lämpenee, muttta pian taas sataa räntää. Saattaapa pyryttääkin vielä toukokuussa.
Kevään merkkeja seurataan, jotkut pitävät kirjaa muuttolinnuista tai kasveista. Onko jo nähty kottaraisia, peipposia, pääskysiä. Entä sinivuokot, joko kukkivat? Tai joko teilläpäin koivut ovat hiirenkorvalla.
 Tällaista seuraamme. Meille on paljon virikettä vuodenajoista.

Mutta sitte kesä rähähtää silmille ja aisteille. Kaikki luonnonkukat tuntuu kukkivan yhtäaikaa. Niillä on kiire, aika on lyhyt.

Juhannuksena valtaa haikeus mielen. Tähänkö loppui kesä, päivät lyhenevät. Lyhyen kesän seuraaminen tuo mieleen katoavaisuuden. Katsokaa kedon kukkia!

Näihin kuviin valitsin Vuorisaarnan jykevää ilmaisua; suomenkieleisen v:n 1776 Biblian mukaan ja englanninkielinen King Jamesista, vuodelta 1611. Molemmissa on tietynlainen arkaainen poljento. Sanoma tuntuu kajahtelevan vuosituhansien takaa.
Tienvarsien pölyttämät ja joutomaiden tuhannet kukat ovat täydellisiä kauneudessaan, ja kukoistus on niin lyhyt. Monesti ne tulevat turhina niitetyiksi tai rikkaruohoina revityksi. Se on kauneutta, joka vain hetken loistaa ja tuhoutuu.

"Mitä te surette vaatteista? Katsokaat kukkasia kedolla, kuinka ne kasvavat, ei he työtä tee, eikä kehrää."
"And why take ye thought for raiment, cousider the lilies of the field, how they grow, they tail not, neither do they spin".

"Kuitenkin sanon minä teille, ettei Salomon kaikessa kunniassansa ollut niin vaatetettu kuin yksi heistä."
"And yet I say unto you, That even Solomon in all his glory was not arrayed like one of these."

"Jos Jumala näin vaatettaa pellon ruohon, joka tänäpänä seisoo ja huomenna uuniin heitetään, eikö hän paljoa enemmin teidän sitä tee, te vähäuskoiset!"
"Wherefore, if God so clothe the grass, which to day is, and tomorrow cast into oven, shall he not more clothe you, O ye of little faith!"

Ja vielä jykevää sanontaa vanhasta Psalttarista:
"Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho; hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa enää häntä tunne."
"As for man, his days are as grass, as a flower of the field, so he flourisheth. For the wind passeth over it, and it is gone, and the place thereof shall know it no more."