Sightseeing Hailuoto

Oli asiaa kylälle, pakkasta 18 astetta. Auto lämmitykseen hyvissä ajoin, mikäpä siinä.

Santosen niemen pitkiä suoria, matalaa männikköä ja jääkukkia auton ikkunoissa.

Aurinko teki nousua, vähän jo puiden latvoissa leimusi.

Sumua leijui tienoon yllä, jopa pelloilla sitä valui hyvin alhaalla. Metsäsaarekkeissa kietoi puita pehmeyteensä.

Kylillä oli myös havaittu kireä pakkanen; lämmityssavut tuprusivat kattojen päällä.

Merkillisesti pakkanen tuntui lauhtuvan kun lähemmäs keskustaa päästiin, vain 14 astetta, raikasta silti. 

Kuljettiin rauhallisessa maalaismaisemassa; vanhaa ja uudempaa rakennuskantaa. Sopuisasti yhdessä, välillä rykelminäkin.

 Tuulimylly...

Entinen nuorisoseurantalo...? Eipä vainkaan entinen, vaan edelleen nuorisoseuran omistama. Näin minua valistettiin, kiitos siitä.

Kunnantalo/paloasema...

Hailudon keskialueen asutus noudattelee muinaista merenrantaa. Nauhamaista kylätaajamaa, hyvin eri ikäisiä rakennuksia.

Hailuodolle ovat tyypillisiä vanhat pihapiirit, joissa on hyvin tiheässä asuinrakennuksia, monesti melkein nurkka nurkassa kiinni. Kauniita ja levollisia, kyllä niitä ihaillen ja mielellään katselee.

Uusiakin rakennuksia on nousemassa keskusta-alueelle. (Itse asiassa tämä on vanha Lottalan talo, joka näytään kuorrutetun niin uuden näköiseksi, etten sitä tuntenut kuin hiukan hoksautettuna...)

Vanhat ja valtavat männyt haarottavat oksansa tien yläpuolelle. Ehkä nämä ovat aloittaneet kasvunsa samaan aikaan kun Hailuodon ensimmäiset osat nousivat merestä.

Kirkonkylän keskustassa ei ollut kaupoissa ja virastoissa asiakkaita ruuhkaksi asti, äkkiä tulivat asiat toimitetuksi.

- Eikö käydä samalla Marjaniemessä?!

Kirkonkylä Hailuodossa on saaren keskialueella, lauttarantaan noin 20 km, mutta saaren länsireunalle Marjaniemeen vain 10 km.

 Marjaniemessä avautuivat taas ne huikeat näkymät, joita aina hätkähtää. Merta, merta ja merta. Silti maisema näyttäytyy aina erinäköisenä vuodenaikojen ja säiden mukaan.

Muutamia viikkoja sitten myrsky avasi vielä meren jäistä Marjaniemen nokalla.

Nyt jäämassat olivat ahtautuneina uimarannalle ja yhteen jäätyneinä. Pieni lumikerros kirkasti näkymän.

Kauempana oli ehkä sulaakin välillä, tai sitten uutta kirkasta jäätä.

Ihmettelin satama-altaan jäälohkareita. Onko tästä joku mennyt, laiva?

Sitten huomattiin; sieltä se tulee; luotsipaatti. Lähti liikenteeseen!

Sieltä tullaan, kovalla ryminällä!

Sinne katoaa, usvaan.

 Mutta tuuli käy rannalla. Pakkasta vain 8 astetta, mutta sormet, sormet!
Tämä oli hyvä reissu. Elämyksiä.

Sunnuntairetki Marjaniemeen

Pitäisi lähteä käymään Marjaniemessä! Tätä on toisteltu pitkin talvea.
Mutta kun on niin sumuinen/sateinen/tuiskuinen/myrskyinen ilma.
Ei siellä tarkene olla, ei näe minnekään, ei edes kärsi katsoa vastatuuleen merelle.

Näin on jaariteltu.
Mutta pitkän odotuksen jälkeen taivas paljasti vanhan värinsä ja päästi auringon esiintymään koko päiväksi.
Nyt Marjaniemeen!

Hailuodon halkaisee maantie, noin 30 kilometriä lauttarannasta läntisimpään niemekkeeseen. Marjaniemeen.
Kirkonkylä on noin parinkymmenen kilometrin päässä lautalta, kylältä kymmenisen kilometriä lansirannalle.
Lähdetään ajamaan. Muovikassiin otetaan lisävaatteita. Varmaan tuulee.
Kirkonkylän jälkeen ei juuri asutusta tienvarsissa näy.

Tämännäköistä, suoraa tietä, männikköä, kesällä näkee jäkälikkökankaita.

Tie päättyy, tullaan rantaan, ajetaan satamaan. Varovasti.

Täällä sitä löytyy, avaruutta! Toisella rannalla Ruotsi, Sverige.

Melko epätasaiselta näyttää jäätikkö. Kuinka kaukana lie avovesi? Jäät ovat liikkeellä Perämerellä, näin sanottiin tiedotuksessa, tarvitaan jäänmurtajien apua. Mutta; apua, apua! Nehän ovat lakossa.

Luotsipaatti Pilot. Melkoisen ärhäkkä peli, näyttää kulkeneen jäissä. Aallonmurtajan aukosta näyi paatin porkkaama uoma, laivaväylällä on käynyt.

Kauempana merellä jää on paksumpaa, tässä ei ole saanut "rauhassa" jäätyä kun luotsiliikenne on vähän väliä särkenyt jään.

Kivisestä aallonmurtajasta oikealle avautuvat Suomen ihanimmat hiekkarannat, kivettömät ja puhtaat. Kesällä sitten!

Rannalla on melkoinen yhdyskunta vanhoja kalamökkejä, nyt lähinnä kesäasuntoina. Viime vuosina on rakennettu ihan uuttakin loma-asutusta.

Taajamassa on kalahalli, savustusyritys, muutama ravintola ja kahvila.

Kuvassa naapurin Martan kahvila, Luovon Puikkari.

Näkymää hallitsevat kaksi majakkaa, vanhempi ja uudempi. Vaalea rakennus on entinen luotsiasema ja sen kylkeen ympätty Luototalo. Luotsiaseman tilat saneerattiin hotelliksi; luotsien entisen "komentokeskuksen" ikkunaseinä avaa komean näkymän merelle. Isojen ikkunoiden takana sijaitsevat hotellin sviitit; kannattaa tulustua!

Ennen laajennuksen tekemistä luotsiaseman räystäänaluset olivat pääskysten kansoittamat. Ympäriinsä räystäspääskysten pesiä! Laskeskelimme, että varovasti arvioiden sata pesää. Kyllä siinä kävi vilske ja siritys! Lintuja ilma sakeana. Mihin ne katosivat?

Vasemmalla luotsiasemasta saneerattu hotelli, oikealla sen kyljessä Luototalo. Uudessa osassa on mm ravintola ja Metsähallituksen meriluontonäyttely.

Eipä siellä toppahaalaria tarvinnutkaan, tuuli ihan vähän vain.

Tästä hotellin vierestä pysäkiltä pääsee bussilla Ouluun, rajanaapureita ollaan. Kolmesti päivässä arkisin, Oulun joukkoliikenteen bussi numero 59.

Maanantai 16.3.2015

Korjaillaanpa vähäntuota meriliikennekohtaa, jäänmurtajien lakosta!

Tänään Santosen pohjoisrannalla seikkaillessa havaittiin, kuinka jäänmurtaja Frej, ruotsalainen, avusti "vaaleaa keijukaista" Ouluun. Marinetraffic-sivustolta näin että se oli tanskalainen tankkeri Ternholm.

Keijukaiseltahan se jäänvärisena udussa seilatessaan näytti.

Santosen pohjoispuolelle oli Oulun satamasta tullut odottelemaan norjalainen tankkeri Sten Baltic. Murtaja Frej kääntyi takaisin ja lähti avustamaan punaista tankkeria väljemmille vesille. Keijukainen jatkoi Ouluun.