Arkkitehtuuria

Hailuodon kirkko valmistui 1972 ja oli aikanaan hyvin moderni.

Matti ja Irma Aaltosen suunnittelema "kotakirkko", joka tehtiin paikalla valetuista betonielementeistä.

Sisäpuolen seinätkin ovat harmaata betonia. Sivuseinissä ei ole ikkunoita, joten kuvaaminen on haasteellista. Kirkkosali näyttää kuvassa pimeältä, vaikka...

...myös peräseinä on suurta ikkunaa, joka jatkuu myös alapuolella olevaan seurakuntasaliin.

Kirkon alttaritauluna on ikivanha, 400-vuotinen männikkö. Alati vaihtuva luonnon taideteos!

Hailuodon seurakunta on vanha, täyttää muutaman vuoden kuluttua 430 vuotta. Tämä kirkko on kolmas tällä paikalla.
Arvellaan, että jo 1400-luvun puolivälissä täällä on jonkunlainen kappeli. Sitä päätellään säilyneestä esineistöstä; ne viittaavat katoliseen aikaan.
Toista kirkkoa alettiin rakentaa 1600-luvulla. Sitä vaalittiin, kunnostettiin ja laajennettiin satojen vuosien kuluessa.

Se oli Suomen vanhimpia puukirkkoja, 1960-luvulla sitä entisöitiin ja remontoitiin perusteellisesti.

Sitten kuitenkin vuosikymmenen lopulla loistoonsa kunnostetulle pyhäkölle kävi näin.

Tapuli syttyi tuleen, tuntemattomasta syystä. Ilma oli kirkas niinkuin näkyy, ei ukkosta.
 ( Kolme viikkoa aiemmin oli kirkonkylälle asti saatu tie lauttarannasta ja autolautta alkanut liikennöidä.)
Tapulista luli levisi kiviaidan taakse kirkkorakennukseen.

Täytyy ihmetellä hailuotolaisten raivokasta tarmoa, millä he raastoivat kirkosta esineistöä suojaan. Niitä on nyt uudessa kirkossa nähtävänä.

Vanhan kirkon saarnatuoli, Mikael Toppeliuksen maalaamana.

Pyhä Laurentius ja 11 apostolia pelastettiin tulipalosta, samoin madonnan patsaat. Nämä tammipuusta tehdyt veistokset on ajoitettu 1400-luvulle.

Vanhoja kirjoja, tiimalasi ym. Seinällä vanhan tapulin tuuliviiri vuodelta 1760. Ylempänä ilmeisesti kirkon tuuliviiri, juuri 1756 tehtiin kirkossa myös suuria kunnostustöitä.

Mikael Toppeliuksen maalaama historiantaulu 1756.

Vanhan kirkon ovi ja kolehtiarkku.

Vanhan kirkon palo alkoi tapulista. Tämä betonitapuli ei pala! Vanha tapuli oli suunnilleen kohtisuoraan polun päässä, kiviaidan edessä, ja kirkko aidan toisella puolen.

Meriheinä pitää pintansa tapulin juurella. Kuinkahan monta sataa vuotta siitä on kun meri tässä lainehti?

Käytiin kylällä

Posti toi parikin pakettikorttia, viime viikolla jo.
Maanantaina lähdettiin sitten Hailuodon kirkonkylään noutamaan niitä. Matkaa on reilu 15 km ja tie osittain jäinen. Vastaan tuli tosin hiekoittaja, hyvä hyvä. Päivä ei oikeastaan valjennut; vesisade heitteli osaltaan hämäryyttä. Aurinko nousi 10.22 ja laski jo kahdelta. Ei näkynyt vilaustakaan auringosta.

Otin muutamia kuvia kylältä. Kirkkaampiakin kuvia olen kesävalossa ottanut; menkööt nuo tämänpäiväiset vuoden pimeimpien päivien kuvaajina.

Kirkonkylä on nauhamaisena päätien varressa, sanotaan kylätaajaman muodostuneen muinaisen rantaviivan partaille.

Vanhimmalle asuintienoolle rakennettiin ensimmäinen kirkko jo 1620-luvulla. Hailuodon seurakunta itsenäistyi historiakirjojenmukaan jo 1587, silloisesta Salon/Saloisten emäpitäjästä. Ensimmäisenä pappina mainitaan Tuomas Laurinpoika Paldanius, 1600-luvun taitteeseen asti.

Vanha kirkko oli Suomen vanhin puukirkko, kunnes se paloi elokuussa 1968. Ei tiedetä mistä syttyi. Merkillisesti tuho tapahtui pari viikkoa sen jälkeen kun saatiin tie saaren päästä päähän ja autolauttayhteys mantereelle. Paljon oli ruvennut tulemaan turisteja. Kirkkoherra oli lausunut monesti muistellut sanat "polttaa ne tuon kirkon". Tupakantumppia epäiltiin. Tapulissa tervattuja pintoja, ympäristö rutikuivaa.

Vanhan kirkon pääportaat harmaana joulukuun päivänä. Kesällä "kirkkosalissa" pidetään erilaisia tilaisuuksia.

Tuulikello "uuden" kirkon sisäänkäynnin edessä, palaneen kirkon jyhkeistä nauloista tehty. Olisikohan meren pieksämään puunpalaseen kiinnitetty nuo naulat?

Uusi kirkko valmistui 1972, suunnittelijat Irma ja Matti Aaltonen, rakennettiin paikalla valetuista betonielementeistä. Ikivanhat lakkapääpetäjät muodostavat alttaritaulun; kirkon päätyseinä kokonaan lasista.

Vanhan kirkon palon kerrotaan alkaneen tapulista; tämä betonitapuli ei pala.

Mitä muuta Hailuodon kylällä on?

Hailuodon koulu, noin 100 oppilasta, ylä- ja alakoulu samoissa tiloissa. Kuntosali, liikuntasali, kirjasto jne.


Onko kauppoja? On kaksi, molemmat ryhmittymät. K-kaupassa Postin nappi katolla! Sinne oltiin menossa.

Postiin! Sähköinen allekirjoitus ja kuittaus, tekniikka pelaa.

Pankki, Hailuodon oma, ei ole aikeissa sulautua mihinkään.

Terveysasema.

Kunnanvirasto ja paloasema.

Paluumatkalla räiskin kuvia lennosta. Hämäriä nekin. Räntäsade paiskoi kaikenlaista tähmää tuulilasiin.

Kylätalo, entinen osuuskaupan myymälä. Taidetta ja lahjatavaroita. Luovon puoji. Galleria.

Nuorisoseuran talo, 1900-luvun alkuvuosilta. Perhejuhlia ym. Kirpputorikin taitaa olla.

Hailuodossa on toki monia kuppiloita ja ravintoloita, matkailuyrityksiä jne. Synkeimmän talviajan ne viettävät hiljaiseloa. Suurin matkailukeskittymä on Marjaniemessä, saaren läntisimmässä päässä. Kirkonkylästä lie matkaa 10 km tai niillä main.


Hämäriä kuvia, itsekin toki ymmärrän. Juhannusyönä näppäilen paremmat! Sittenpä on valoa.

Paluumatkan loppuvaiheet köryyteltiinkin melko pimeässä. Tuli eteen se tyypillinen tilanne Hailuodon päätiellä.

Heiluriliikenne!
Noin kerran tunnissa rallia kylältä lauttarantaan ja mantereelta tulijat päinvastaiseen suuntaan. Hailuodon lauttoihin mahtuu kerralla noin 50 henkilöautoa. Pimeällä kapealla tiellä sellainen jono vastaantulijoita on melko rasittava.

Taloja ja koteja

Asuimme pitkään tässä talossa Pirkanmaalla maalaismaisemassa. Itse asiassa lähes koko ikäni olen majaillut kylissä ja pienissä taajamissa. Kaupunkilaiseksi on näköjään vaikea oppia. Silmiin jää vesi ja avara monimuotoinen luonto.

Muutimme Ouluun 2002, juuri valmistuneeseen rivitaloon puu-Linnanmaalla. Asunto oli mukava, toimiva ja rauhallinen. Tarvittavat palvelut lähellä ja tosi hyvin rullaava joukkoliikenne.

Vuosien kuluess maaseudun kaipuu alkoi nostaa päätään, vaikkei Linnanmaa nyt mitään super-sityä olekaan. Jatkuvasti piti lähteä soille, metsiin, rannoille. Aika-ajoin pyöritimme vanhaa vitsispekulointia malliin "lähdetään erakoiksi Inariin".

- Pikkuhiljaa rupesimme silmäilemään kiinteistömarkkinoita; pidettiin netti-istuntoja ja haettiin, mitä olisi tarjolla. Haravoimme Oulun aluetta, sillä jonkunasteinen kiinnostus/kiintymys Ouluun oli, luottamustoimien ja ystävien vuoksi.
Monenlaisia taloja ja tiloja käytiin katsomassa, kaikissa oli joku ylipääsemätön "vika". Muuan tuttava määrittelikin, millaista taloa haemme; hyvän tien varrella, rauhallisella paikalla, hyväkuntoinen, komea ja halpa!Välillä koko asia oli unohduksissa.

Sitten muutamana iltana isäntä mutisi nettiä selatessaan:"...Hailuodossa olis tommonen, tules kattomaan..."
Katselimme kuvia erikoisenmuotoisesta talosta, kuin leveä U! Googlemapin satelliittikuvissakin näkyi! Lähdetään katsomaan!