Translate

maanantai 2. lokakuuta 2017

Lokakuun toinen päivä


Kai on uskottava, että on syksy, vaikkei Hailuodossa ole vielä pakkasta ollut.
Pihakukat kukkivat, osa sateiden pilaamina, osa huonon hoidon vuoksi ränsistyneinä.

Nimittäin syyskuu meni kovassa työpaineessa; myöhäinen kesä kypsytti kaiken lopulta yhtäaikaa.
Vadelmat, mustaherukat, karviaiset ja lopulta tyrnit. - Ei "joutanut" kunnostamaan kukkaistutuksia; ohimennen vain harmitteli; noitakin pitäisi siistiä.

kehäkukat menestyivät ruukuissa oikein hyvin. Vieläkin availevat uusia kukkia.


Isot pelakuut tykkäsivät viileästä kesästä; helteet olisivatkin kuivanneet ne muutamassa päivässä eteläseinustalla. Juuri tänään järjestelin lasikuistia, että saisin pelakuut sisälle. Pakkanen voi lokakuussa tulla minä yönä tahansa.


Sateiden piiskauksen näkee kukkien terälehdillä. Rispaantuneita reunoja.


Heinäkuussa korkea perennaryhmä antoi hienon tausta keltaisille liljoille. Nyt liljankukat ovat kuihtuneet ja krassien takana näkyvät syksyn värit. Vuodenaikojen rikkaus ja värimaailma.

Sinisievikki kasvoi samassa ruukussa ruiskaunokkien kanssa. Kaunokkien varret ovat laonneet maata pitkin, mutta sievikin sinisilmät katselevat lokakuun taivasta.


Orvokkialtaassa näkyy syyskuinen sadonkorjuun kiire; siemenkodat jätetty poistamatta, sade tainnut tuhota osan kukista.

Begonia jaksaa kukkia.

Täytyy tässä tunnustaa kuluneen kesän epäonnistunut yritys...Sain nimittäin tyttäreltä kukansiemeniä teemaan Suomi100. Sinisiä ja valkoisia; suomenlipun värit. Sain "hienon" idean valmistaa siniristilipun kukista.
Siis ruiskaunokki ja sinisievikki sinisiä, kurkkuyrtti, kesämalvikki ja kesäharso valkoisia.
Ajattelin, että laitan ruukkuihin kasvamaan. Tein laskelmia suomenlipun mittasuhteista.

 Kunnianhimoinen suunnitelma; lipun suhteet 5:8. Pitäisi onnistua, pitäisi ja pitäisi!

Kesän alussa lipun aihelma oli jo muotoutumassa. Jo tässä olisi pitänyt havaita: ruiskaunokit kasvavat "liian nopeasti", valkoiset kukat vasta pienellä taimella.


Heinäkuussa roudasin ruukut keskelle pihaa ja järjestelin lipun muotoon....

Lopulta siinä kävi niin, että kurkkuyrtit kasvoivat valtavan korkeiksi, kaunokit piiskasi kaatosade lakoon, sinisievikit jäivät kaunokkien alle. Kesäharso kukki kyllä nätisti, mutta oikein selkeää siniristilippua ei tekeleestäni tullut. Kukkivat eri korkuisina ja eri aikaan.
Kaikkein viimeksi avasi kukkansa kesämalvikki.

Lopulta  hajotin koko "lipun" ja sijoittelin purkit eri puolille pihaa....



Ihanasti kukkii kesämalvikki omenapuun juurella. Hiukan vaaleanpunainen, ruusumainen. Suloinen, korkea ja pystyvartinen.

No, vaikka marjat saatiin poimituksi, kiireet eivät lopu. Omenat ja kurpitsat odottavat ottajaansa.
Se onkin sitten toinen urakka. "Kiitos, kiitos kiltti syksy; omenat jo kypsy", näin laulettiin alakoulussa.

Suurten pihakuusten suojassa viipyy vielä leuto "kesäinen" tunnelma.
Meren rannalla muutaman sadan metrin päässä sävy on toinen.


Valtameren hurrikaanien jäänteet piiskaavat ruskeaa kaislikon rintamaa.


Ilta hämärtyy nopeasti ja pilvirintama tummentaa ulapan.

2 kommenttia:

  1. Jotain lopullista tuossa krassikuvassa. Kuihduttava on.
    Osa vielä kukkii, mutta väistymisen aika tulee.Niin menee elämä.
    Rinnakkain.
    Kaunis kuva.

    VastaaPoista
  2. Mutta pitkään on tämä viileän kesän syksy jatkunut näin lauhana; nytkin lähes +8, vaikka kello käy jo kohti puolta yötä! Hyvä niin, sillä vielä on syksyn töitä tekemättä...

    VastaaPoista