"Talvi on jo laannut riehumasta...."

Pitkä kylmä kevät alkaa taittua kesän suuntaan.

Kauan ovat jäämassat maannnet röykkiöinä tällä rannalla; marraskuusta asti. Vieläkin jäitä näkyy karikoilla.

Merivesi on pitkään ollut hyvin alhaalla. Rantajäät ovat sulaneet paikoilleen.

Ihanasti kimaltaa aurinko sulassa meressä.

Linnut ovat saapuneet. Ehkä viimekesäinen nuori joutsen lipui rantavedessä. Lähti pois, arka on. Muutamia telkkiä näkyi myös; toivotaan, että huomaavat pöntön, jonka maaliskuussa laittelimme koivuun.
Laitanpa vielä kuvan tilanteesta, jolloin pöntto ripustettiin koivuun; jääkasojen päältä nostettiin...

Kuvasta voi päätellä, että maaliskuussa oli hyytävä keli; pönttö tuli juuri pääni korkeudelle, yläpuolelle. Toukokuussa mentiin uudelleen koivun alle:

Siis tuon verran oli jäätä rannalla; pönttö olikin "noussut" korkealle.
Talven mittaan pohdittiin monesti, millainen ranta on kunhan jäämassat sulavat.
Nyt jään temmellyksen jäljet ovat näkyvissä.

Rannalle tuli valtavasti kiviä jäiden mukana, isojakin möhkäleitä.

Jäät lanasivat rannan uuteen kuosiin, kaatoivat puita ja toivat massoittain rytöä rannalle.

Kesän mittaan luonto ryhtyy korjaamaan vaurioita. Tuulet ja sateen tasoittavat rantaa, korkea merivesi tuo lisää hiekkaa.

Luonnossa loistaa kevät, tuo aaltojen välke! Sitä on kaivannut pitkän talven. Ja tuuli.

Ja sammakot, nekin havaitsivat kevään ja luomisen ajan. Elinvoimaa siellä pajukon kätkössä lätäkössä kuulostaa olevan!