Lähes päivittäin se esiintyy verkko- ja paperilehdissä. Annetaan ohjeita, kuinka se irrotetaan ihosta ja kuinka hävitetään. Miten pitää tehdä ja mitä ei missään tapauksessa.
Kevätkesästä punkkibussi liikennöi Pohjanmaan rannikon taajamissa, rokotetta oli saatavilla. Jonoja kerrotaan olleen piikkiä odottamassa.
Puutiainenhan voi levittää ainakin kahta tautia, borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta. Jälkimmäinen on vaarallisempi, viruksen aiheuttama, johon ei lääke tepsi. Se on kuitenkin harvinainen, taisi olla noin 40 tapausta vuosittain Suomessa. Borrelioosi on bakteerin aiheuttama ja yleisempi, noin 1000 tartuntaa vuodessa. Borrelioosiin tepsiin antibiootti, joten se on helpompi hoitaa. Pikkuprosentti punkeista kantaa näitä taudinaiheuttajia.
Punkkikauhua on, sen olemme huomanneet.
Rupesi kiinnostamaan, kuhiseeko Hailuoto noita kammotuksia.
Kun heinkkoa katselee, näyttää se olevan täynnä elämää. Paljon on asiakkaita kukissa ja heinissä. Siinä sitten tihrustaa, onko tuo koppana SE? Tai onko se TUO?
Punkki voi vuorokausikaupalla odotella polunvarren heinissä ohikulkijaa, johon voisi tarrata. Se voi kiivetä pitkien kasvien latvaan ja tunnistaa tulijan liikkeestä tai lämpösäteilystä. Kummallista, että punkin sanotaan olevan sokea. Mutta nopea!
Jostakin luin menetelmän, jolla punkkien esiintymistiheyttä testataan.
Vedetään valkoista vaatetta pitkin ruohikkoa ja tutkitaan, montako tarrasi kiinni; vaaleassa tummat elukat havaitsee helpommin.
Ei kun kokeilemaan!
Ja sitten tarkastelemaan tulosta!
Tein toisen kokeen. Alistin toisin sanoen itseni ihmiskokeeseen.
Kahlasin tunnin verran metsässä, rannalla, niityllä ja kaikenlaisissa maastoissa. Tarkastelin valkoisia housujani tuon tuostakin, näkyykö.
Lopulta näkyi!
Niin että löytyikö paljon? Punkkeja siis. No tein tutkimusta kahtena päivänä, yhteensä noin kaksi tuntia. Ei kovin paljon.
Silti kannattaa tutkia vaatteensa ja ihonsa aina kun on villissä luonnossa ja pitkässä kasvustossa liikkunut. Mutta ei paniikkia.
