Viime kesän hirmuinen kuivuus ja kuumuus poltti pihamaan keltaiseksi. Nurmikkoa ei tarvinnut kuin kerran leikata. Monet kukat kuihtuivat ennen aikojaan, niitä en ehtinyt edes havaita. Hietikkoahan tämä maaperä on.
Tänä kostean-viileänä kesänä mukavia yllätyksiä on putkahdellut! Lumipalloheisi on tullutkin jo kehutuksi edellisissä postauksissa.
Pienempiä kukka-ylläreitä on useitakin.
Suuri valkoinen kellokukka kohotti siron vartensa lähes portaiden edestä! Mikähän lienee, joka tapauksessa perenna. Niin luulen ainakin.
Puolukanvarpujen seasta nousi sorea varsi!
Ja takapihalta ison pihlajan varjosta katselee samanlainen! Kauniita olette.
Saunan seinustalle ilmaantui super-ihana akileija.
Kukkapenkin kivetyn reunuksen yli "pudonneet" kukkakaverukset; sininen ja valkoinen.
Kukas sinä oletkaan, tupsukukka? Kukinto kuin ohdakkeen, mutta varsi aivan toisenlainen.
Villiintyneen perennapenkin harmoniaa.
Sydämestäni kiitän heitä, jotka aikoinaan istuttivat tämän pihan kasvit, jotka tosin nyt ovat levittäytyneet kauaskin alkuperäisiltä paikoiltaan.