Tuuli SW 14

Lounaistuuli, 14m/s, lämmintä hiukan yli 20 astetta.

Hieno keskikesän sää.
Talvella tai syyskylmällä ei tuollaisella tuulella viitsi olla rannalla, saati sitten kun tuulen nopeus yltää 20 metriin sekunnissa.

Siinäpä se velloo, Perämeri, tarkemmin määriteltynä Luovon selkä. Hiukan häämöttää Hanhisen kylkeä oikeassa reunassa.

Rantaheinikko saa keinutusta. Ruovikon tähkä alkaa olla kauneimassa värissään.

Vaahtopäät rientävät kilvan kohti rantaa, väsymättä.

Vesi, hiekka ja auringonpaiste; niistä on parhaat kesäpäivät tehty.

Kuohuvan veden oppitunti; hetkeksi kohoat vaahdoksi aallon harjalle. Sitten vaivut.

Meri ei ole kauan "kohallaan"...

aina se nousee tai laskee.
Näin kertoivat vanhat luotolaiset Samuli Paulaharjulle viime vuosisadan alussa. Tieto pitää yhä paikkansa. Meriveden kokonaisvaihtelu on näillä Perämeren vesillä yli 3 metriä. Se on paljon varsinkin matalilla rannoilla. Ranta siirtyilee; nousevat ja laskevat vesimassat jyrsivät rantaviivaa. Aallokko vatkaa hiekkaa ja kiviä edestakaisin.

Muutamana aamuna olimme Ouluun menossa. Pimeässä ei juuri tienvierustoja nähnyt, mutta jotakin tummaa siellä näytti häivähtävän.

Paluumatkalla Oulunsalossa sen jo havaitsi; meri pyrkii maalle.

Vettä täynnä metsät ja tienvarsipusikot.

Lautalle ajaessakin sen huomasi; noustiin "ylämäkeen" vesille.

Kotona lähdin heti rannalle. Eipä sinne päässyt; meri tuli rantatiellä vastaan.
Sitäpaitsi tuuli lounaasta sillä vimmalla, ettei merelle kärsinyt katsella. Pientä terävää raetta tuikki silmiin. Eikä siellä mitään näkynytkään. Taivas ja horisontti samaa harmautta.