Lähdetään Kääppäänkarille!

Tällainen tuli mieleen tässä viikonlopun aikana kun merivesi tuntui vajoavan todella alas. Porissa oli muodostunut jopa polku saarelle... Että mitenhän Kääppäänkari?

Kääppäänkarit ovat Hailuodon rannikolla, Matikanniemen edustalla.

Hiukan vanhoja kuvia ensin:

Kääppäänkarien korkein "saari", iso kivi siinä edustalla.

Korkean veden aikaan Kääppäänkareista on näkyvissä vain pieni pajukkotupsu; kuvan vasemmassa laidassa taustalla.

Entä nyt, eli eilen kun vesi oli "miinuksella" 59cm.

Näkymä oli täysin erilainen!

Merenpohjaa oli laajasti näkyvissä, iso kivi kuivalla maalla.

Tuossa uitiin kesällä, räpiköitiin matalassa hiekkapoukamassa.

Kävelenpä saareen!

Iso kivi kuivamassa. Normaaliveden aikaan ja myrskyllä tämän kiven ympärillä kuohuu valtaisat vaahdot.

Kyllä on kiviä, pientä ja isoa, kiviriuttoja. Kuun maisemaa, merenpohjaa!

Merenpohjan liukkaat leväkasvuostot, pysähtyneet häilynnästään...

Vesi, myrskyt ja jäät muotoilevat pientä luotoa ympäri vuoden.

Joutsenia näimme paljon. Ne kelluivat kaukana, niin etäällä, etteivät meidän kamerat oikein yltäneet sinne saakka.
Ja karikoita, kiviriuttoja joka puolella. Vaaralliset vedet; kun vesi pikkuisen nousee, nämäkin vaanivat juuri ja juuri pinnan alla.

Vanha talvinen kuva samoilta seuduilta. Joskus karikoille kohoaa myrskyllä jäitä valtaviksi kasoiksi. Melko jyhkeää, jäitten mukana saattaa nousta hiekkaa ja kiviä korkeallekin.

Talvella Kääppäänkareilla on hyytävää, kaikki mahdolliset vaatteet. Kaksi pipoa päällekkäin.

Eilen siellä tarkeni oikein hyvin, lähes tyyntä. Pilvistä. Hyvin kului aikaa tarkastelllessa kuinka meren suuri telaketju oli lanannut peltojaan. Mahtavat rattaanjäljet.

Joutsenet näyttivät askeltaneen pienen laguunin rannalla.

Ja pajun juurella. Kesän viime kukka.