Valokuvaajalla on mielessään ajatus, millaisen kuvan haluaisi saada otetuksi. Pyritään mahdollisimman tarkasti vangitsemaan se, mitä silmä näkee. Riippu taidoista ja laitteista, miten yritys onnistuu.
Harrastelija-diletantti-kuvaajalla onnistuminen on sattumanvaraista. Monesti lopullinen kuva on kalpea aavistus siitä, mitä halusi tavoitella. Ihmissilmä ja aistit havaitsevat enemmän kuin mitä kuvasta välittyy. Silmä näkee laajemmin, aistit välittävät tuulen huminan, ilman raikkauden, pakkasen kirpeyden. Nämä yhdessä luovat tunnelman, jota ei saa vangituksi.
Olen aika paljon yritellyt kuvata varjoja ja auringon kimallusta keväisillä hangilla. Ei tahdo onnistua; paljon otoksia menee heti poistoon. Äh, ei näissä ole mitään siitä mitänäin.
Varjon saa jotenkuten kuvaan, mutta hangen kimallus pakenee tai sammuu. Se oli, mutta "ei tarttunut" kuvaan.
Heinikon varjoja
Jäätikön poimuja
Leppien, koivun ja pajukon varjoja
Pinnan muotoja. Valon ja varjon vaihtelu ilmaisevat maaston painaumat. Pehmeä lumi kaunistaa louhikonkin.
Kimallus hangella.
Onko kauniimpaa väriä kuin sininen?