Vuodenkiertoa on hyvä seurata meren rannalla. Maisema ja tunnelma muuttuu. Syksyllä tulee hiljaisuus, vain meri on äänessä. Jääpeite vaientaa merenkin lopulta, vielä ei ole se aika. Vesi lainehtii vapaana.
Tänä syksynä merivesi on ollut pitkään alhaalla; pohjoistuulet ja korkeapaine. Näitä sanovat tietävämmät syyksi ilmiöön, jopa Itämeren vesitilanne kuulemma vaikuttaa.
Meren kummallista käyttäytymistä on tullut päivittäin seurailluksi.
Tiistaiaamuna oli muotoutunut tai paljastunut pitkulainen särkkä pohjahietikkoon.
Tuuli kaakosta, vasemmalta. Ihmettelin, miten aallokko tuli myös vastakkaiselta puolen, oikealta.
Videolla sen näkee paremmin:
Seuraavana yönä satoi ensilumen. Aamuhämärissa sateli hiljakseen; päivä ei tuntunut valkenevan ollenkaan. Lähdinpä rantaan katsomaan, miten hiekkasärkkä "voi", onko kadonnut meren viemänä.
Paksu lumipilvi näytti väistyvän; tosi tummana vielä velloi nousevan auringon edessä.
Aurinko "yritteli" päästä näkyviin...
Aurinko valaisi rantaruovikkoa, syksyä on.
Ja videolla vielä tunnelmaa...
