Näin se menee tähän aikaan. Koronakesä antoi runsaasti kaikenlaisia luonnonantimia; marjoja metsästä ja puutarhasta. Päälle päätteeksi omenoita tuli enemmän kuin milloinkaan. Me tulimme tähän taloon ja tiluksille kuusi vuotta sitten. Silloin oli jo tuo iso omenapuu sisäpihalla, Punakaneli, luulen. Samana kesänä ja seuraavina istutettiin lisää omenapuita; Tsaarin kilpi ja Norrland. Molemmat lajikkeet haettiin Lassilan taimistolta Tyrnävältä. -Oletettiin kestävän tällä vyöhykkeellä.
Hiukan pakkanen tai joku muu vitsaus on vikuuttanut nuoria puita, mutta tänä kesänä ne saivat juonesta kiinni.
Keväällä omenapuut kukkivat komeasti ja kimalaisyhteiskunnatkin olivat jo valmiudessa.
Nuorten puiden kukintaa
Vanha puu, edellisten omistajien istuttama, syyslajike.
Silmä kovana seurattiin kesän mittaan, rupeaako hedelmiä muodostumaan. Kuiva kesäkuu tuotti huolta, onneksi kesäkuun 18. satoi rankasti; saatiin kerätyksi sadevesiä. Pikku hiljaa niitä kaadeltiin omenapuiden juurille. Onneksi heinäkuun toisella viikolla tuli taas sadetta,- saatiin taas saavit täyteen.
Nuori Norrland-puu.
Kesän mittaan jouduttiin tukemaan puita seipäillä, naruilla telineillä. Mitenkään kauniita ne rakennelmat ei olleet, mutta ajoivat asiansa.
Nyt, Aila-myrskyn päivänä, omenasouvi on kiivaimmillaan. Hilloa ja sokeroimatonta sosetta.
Keksin kypsentää omenaklohkot uunissa; kuorineen, pestyinä ja siemenkodat poistettuina.
Isolle uunipellille mahtuu ämpärillinen omenalohkoja kun tarkkaan asettelee. Ja alle puolen tunnin ovat pehmeitä.
Yleiskoneella tasaiseksi...
...ja hillosokerin kanssa kiehutus...
Tässä kuplii omenahillo. Säilyy viileässä hyvin.
Tein myös sokeroimatonta sosetta pakasteeseen. Soseen ujutin muovipusseihin lasipurkin avulla.
Isosuinen lasipurkki, johon työnsin pakastepussin. Taitoin pussin reunoja reilusti purkin päälle; siitä voi pitää kiinni! Ja sitten kapeakärkisellä kauhalla valutin soseen pussiin. Oli helppo solmia pussi kun ei koko pakkaus ollut soseen tahrima!
Kun sitten aikanaan käytän pakastettua omenasosetta, vetäisen pussin pohjasta halki ja valutan sisällön ulos. Ei tarvitse näprätä solmua auki.
Ja pakasteeseen menossa.
Pitkälle talveen näillä mennään.
Onni on istua oman omenapuun alla ! Hyvä kikka tuo uunissa pehmentäminen, minäkin käytän pehmennetyistä omenaviipaleista pakasteeseen tehtyä tuoresosetta paljon sellaisenaan esim. aamupuuron kanssa Nam !
VastaaPoista