Ruuasta välillä, sehän on jokapäiväinen ystävä.
Meillä ruokakomento on yksinkertaista, mutta ei suinkaan yksipuolista.
Aiemmissa postauksissa olen jotakin näistä jutuista kertonutkin
pitkä aamiainen
Tälle rannalle: Hyvin yksinkertaisia päivällisiä, simple dinners.
Joka-aamuisen tuorepuuron/marjasörsselin sijaan valmistan silloin tällöin sunnuntaiaamuksi uunipuuron spelttihelmistä.
Speltti on vanha vehnä; muinoin se tunnettiin nimellä ihmisen vilja. Nykyiset vehnät taitavat olla tämän vanhan viljalajin jalosteita.
Tietoa speltistä ja kvinoasta – SunSpelt
Ei ole tarkoitus mainostaa mitään tiettyä tuottajaa, mutta "meidän kaupassa" myydään näitä spelttihelmiä. Olettaisin, että ne ovat jyviä, joita on hiukan hiottu.
Kovia ovat. Kovia! Speltissä on kova akanakuori, sen sanotaan kestävän ilmansaasteita, jopa ydinsäteilyä. Kuoren poistamiseen tarvitaan erityinen murskain. Pyöreänmallinen jyväkin pitää kauan pintansa, ennenkuin pehmenee. Kaupoissa on myös spelttijauhoja kaikkeen leivontaan ja mannaryynejä, jotka yllättävän nopeasti keittyvät puuroksi. Mutta kokonaiset jyvät ovat kovia.
Sunnuntaiherkun valmistuksen aloitan perjantai-iltana. Spelttihelmiä likoon tuoremehu/vesiseokseen. (Ja vähän suolaa.)
Saa olla uunissa koko päivän, nestettä voi lisätä.
Iltahämärissä pois uunista viileään, vaikka jääkaappiin jos ehtii jäähtyä.
Aamulla raastetaan pari omenaa...
Lisätään kanelia ja vaniljaa, hämmennetää raaste puuron sekaan. Nestettä ei juuri tarvitse lisätä, sillä omenaraasteesta irtoaa kosteutta.
Pistetaan pilkkumi taas uuniin, nyt noin 225 asteeseen. Saa olla siellä "jonkun aikaa", vajaa tunti.
...Ja uunista ulos. Ei haittaa, vaikka omeneraaste on vähän vielä ryhdissään, kunhan keitos kuplii ja kiehahtaa kauttaaltaan kuumaksi.
Ja syömään.
Isäntä laittaa vielä höystöksi sokeroimatonta marjasurvosta.
Pitkä valmistusaika pehmentää kovan viljan; sen täyteläinen aromi nousee esiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti