Pitkä aamiainen vai brunssi?

Ei meidän aamiainen kyllä taida brunssiksi käydä. Pitäisi olla "runsas", että kattaa sekä aamiaisen että lounaan, näin määrittelee Wikipedia.

Ei silti, kyllä tällä aamiaisella pärjää tuonne klo 15-16 asti, päivälliseen.

Aamiainen tässä taloudessa on pitkä siksi, että sitä syödään pikkuhiljaa, "ruokalaji" kerrallaan.

 Kahdeksan maissa aloitan aamiaisen valmistelun ja puoleen päivään mennessä se tarjoilu päätetään.

Ensimmäiseksi laitan pakurin kiehumaan. Löydettiin nääs mökin rannasta koivun kyljestä pakurin pahkura. Se kuivattiin palasina ja säilytetään lasipurkissa. "Mitä ihmeen papanoita", paheksui poika Helsingistä.
Kaapaisen mukeihin lusikallisen hunajaa kumpaankin ja haaleaa vettä päälle; hunaja liukenee paremmin kuin ihan kylmään veteen. Hämmentelen ja lorautan tyrni-tuoremehua niin että mukit täyttyvät.
Mehu juodaan hörppyinä ensimmäiseksi. Pakuri saa poreilla hissukseen, tunnin verran.
Tämä mehumuki olikin ensimmäinen "ruokalaji", voi lähteä lenkille, pihatöihin tai mihin vaan.

Valmistelen seuraavaa kattausta.

Tuorepuuro. Isännän puuron alkuainekset ovat auringonkukan siemenet ja sesamin siemenet. Niitä tosin liotan/idätän vedessä yön yli ensin. Teen isomman satsin kerralla, murskaan tehosekoittimessa, annostelen pienempiin astioihin ja pakastan. Parin päivän annos säilyy jääkaapissa.
Omaan puurooni laitan kauranlesettä. Molempiin vähän vehnänalkioita, vehnänleseitä ja pellavarouhetta. Itselleni lirauksen siirappia, pyöristän sillä makua. Kylmää vettä sen verran, että tulee vellimäistä tai millaista vahvuutta haluaa.

Suurimman osan puuroannoksista muodostaa kuitenkin marjasose. Taisin jo aiemmin kehua, että meillä on noin 1000 litraa pakastetilaa. Marjoja, marjoja, marjoja, poliitikkoa mukaillakseni.

Tässä on 4 litran vati, sulatettavana. Siinä on mustikoita, mansikoita, karpaloita, mustaherukoita, vadelmia, puolukoita, tyrniä. Itse poimittuja, osa omilta viljelmiltä.
Jauhetaan soseeksi, säilyy kyllä jääkaapissa pari kolme päivää. Eipä tuo juuri sen kauempaa riitäkään.

Isännällä on tarkka tieto, kuinka paljon kutakin marjalaatua meillä on. Hän annostelee sulatusvatiin samassa suhteessa, nähtävästi mittailee jollakin astialla. - Niin huvittava ja tyypillinen on tuo lappu, etten malta olla laittamatta sitä nähtäville.

Prosentteinakin laskettu. Ja vanhaan kirjekuoreen merkattu, mihinpä muuhun.


No niin, siis näistä aineksista sekoitetaan aamupuuro, vettä sen verran, että kulho tulee melko täyteen.

Ainekset saavat tekeytyä, varmaankin reilun tunnin. Siinähän ässehtivät. Sitten ruvetaan syömään, luonnonjukurtin kanssa, maustamattoman, lisäaineettoman. Kun jukurttia lisäilee sitä mukaa kuin kulho vajenee, lopulta rupeaa tuntumaan maha täydeltä.

Välillä pitääkin viettää aikaa muualla kuin ruokapöydässä.

Valmistelen seuraavaa "kattausta" kunhan se mieleen tulee; aamukahvi, aamukahvi!

Siivilöin pakuriteen kuppeihin. Siinä ne joutavat jäähdyttelemään; päivän kuluessa juodaan. Jos teetä "sattuu" tulemaan enemmän, kaatelen useampaankin mukiin.

( Leväytin tuohon pöydälle rekvisiitaksi ja väriksi vanhan kalenteripyyhkeen. Vuosikymmeniä hyllyissä pyörinyt. Siinä vuosiluku ilmoittaa, mistä asti on yhteisiä aamiaisia syöty. Tämä vaakamies ja vesimiesnainen. Siellähän se yläreunassa komeilee vaaka. Kaikkihan tuo mittailee, tosi on. Mitä tehnee vesimiesnainen? Ainakin suoltaa tarinaa kuin vettä vaan.)

Otan leipäpalaset sulamaan lautasille, valutan kierroksen oliiviöljyä molempiin.
Leivät päällystetään paistetulla kalalla, sipulilla, ruohosipulilla ja tillillä. Kala on norjanlohta yleensä.
Graavi lohi olisi vaikea sikäli, että vähäsuolaisena se on iljettävän makuista ja paljoa suolaa ei suositella. Niinpä paistan lohifileen kerralla uunissa ja pakastan rasioissa. Lohi on jäisenäkin sillä tavalla haurasta, että siitä pystyy vankalla puukolla lohkaiseman tarvittavan palan!

Aamukahvi "pyritään" nauttimaan ennen puolta päivää. Joskus menee pitkäksi kun unohtuu ulos tai sisälle jotakin muka toimittamaan.

Keitän meille 4-5 kupillista kahvia, luomu. Isäntä juo lisäksi vedellä laimennettua ananasmehua mukillisen. Kahviin kaadetaan maitoa. Kalaleivät syödään. Se on siinä.

Jaa, että eikö kyllästytä aina sama vanha menu? Niinkö?
Ei, sillä joka aamu on uusi nälkä.

Tämä pitkä aamiainen nautitaan silloin kun ollaan vain kotosalla.
Jos  on jonnekin lähtö heti aamusta, syödään tavallista kaurapuuroa ja leivät kahvin kanssa.

Onko tämä liian heiveröinen aamiainen?
No, tätä kirjoittaessani kello lähenee neljää iltapäivällä; päivällinen on valmisteilla. Hyvin on jaksanut, näillä eväillä.