Näin kertoivat vanhat luotolaiset Samuli Paulaharjulle viime vuosisadan alussa. Tieto pitää yhä paikkansa. Meriveden kokonaisvaihtelu on näillä Perämeren vesillä yli 3 metriä. Se on paljon varsinkin matalilla rannoilla. Ranta siirtyilee; nousevat ja laskevat vesimassat jyrsivät rantaviivaa. Aallokko vatkaa hiekkaa ja kiviä edestakaisin.
Muutamana aamuna olimme Ouluun menossa. Pimeässä ei juuri tienvierustoja nähnyt, mutta jotakin tummaa siellä näytti häivähtävän.
Paluumatkalla Oulunsalossa sen jo havaitsi; meri pyrkii maalle.
Vettä täynnä metsät ja tienvarsipusikot.
Lautalle ajaessakin sen huomasi; noustiin "ylämäkeen" vesille.
Kotona lähdin heti rannalle. Eipä sinne päässyt; meri tuli rantatiellä vastaan.
Sitäpaitsi tuuli lounaasta sillä vimmalla, ettei merelle kärsinyt katsella. Pientä terävää raetta tuikki silmiin. Eikä siellä mitään näkynytkään. Taivas ja horisontti samaa harmautta.
Luonto on jotenki aina niin ihmeellinen kaikkine oikkuineen. Samaan aikaan pelottava sekä kunnioitusta herättävä että pirun kaunis. Mulle meri on vähän pelottava elementti, kun en ole koskaan joutunut/saanut sen kanssa olla tekemisissä niin paljoa, että olisin tullut tutuksi... Mutta silti meri on aina vaan meri; kaunis ja kiehtova!! ♥
VastaaPoistaHuomenna ennustetaan meren nousevan tuonne 140 senttiin. Tarkasti täällä seurataan käyriä. Ja aamulla heti katsomaan. MIstähä johtuu, että vesi on korkeimmillaan yöllä?
VastaaPoista