Translate

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Tapahtui vuonna 2016


Joskus vuosia sitten tuolla otsikolla oli radio-ohjelmakin, lapsena sitä kuunneltiin tarkkaan. Voi olla vieläkin joku katsaus menneen vuoden tapahtumiin.

Kyllä kai sitä tällä rannallakin on tapahtumia ollut. HALAKO, eli Hailuodon Laajakaista Osuuskunta on saanut rakennetuksi valokaapelin.

Tiedonvälityksen kannalta laajakaistan saaminen oli ehdoton ykkönen. Pari vuotta siihen taisi mennä koko projektiin. Vihdoin jouluviikolla meilläkin rupesi data liikkumaan vikkelästi.


Liikettä on! Ja kyllä sen netinkäyttäjäkin huomaa.

Aiemmin katsottiin aina syyttävästi modeemia hyllyn reunalla kun netti yskähteli tai katkesi kokonaan.
Nyt koko vekotin on siirtynyt vanhentuneen elektroniikan kastiin. Kuvauksen ajaksi nostin sen paikalleen hyllyyn ikkunan pieleen; siinä se pelitti parhaiten.


Kahtena kesänä valokaapelia on kaivettu maahan täällä Hailuodossa.

Vihdoin viime syksynä lokakuussa tekniikka alkoi lähestyä Vasken taajamaa.



Täältä tullaan!



Tarkkaan tutkittiin, missä piilevät pihaan jo aiempina vuosikymmeninä upotetut kaapelit ja piuhat. Parempi, ettei niitä katkota.



Tässä sitä on, pari isoa kelaa kaapelia. Odottelee maahan "kyntämistä".


Tässä on "aura", joka tekee vaon, ujuttaa kaapelin samalla uomaan. Kätevää, eikä sotke pihoja liikaa.

No, pakko oli päästä tien yli, oikeastaan ali.

Lähikuva tektiikasta.


Sinisen viivan kohdalla on entinen piuha, sitä pitää varoa!


Seinän viereen asti tuotiin kaapeli.

Tässä vaiheessa vaihtui "miehistö", tarvittiin ekspertti, joka asentaa seinään rasian kytkentää varten.


Marraskuussa, aamuhämärissä. Seinän läpi pitäisi päästä.

Erikoishommaa.

Joulukuussa tuli uusi asentaja. Maasta nouseva musta kaapeli pitäisi yhdistää sisältä seinän läpi pistettyyn johtoon. Hitsaushommia, sanoivat.


Maakaapeli tulee alhaalta, montakohan pientä piuhaa olikaan tuossa sisältä vedetyssä? Yhdistää pitäisi, että data rupeaisi liikehtimään.


Siinähän se nyt on. Töpselin pää vain koneeseen.

torstai 22. joulukuuta 2016

Raportti Korvatunturilta (ei tosikoille)


Eli tämä postaus noudattelee joululaulun teemoja:

"Vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään..."

Nimittäin pääsimme tekemään raportin Korvatunturin työtilanteesta. Miten on, valmistuvatko lahjat ajoissa? Ja miten logistiikka toimii, joutuvatko lahjat jo aattoillaksi?

Raportin teko oli salaista ja hämärää puuhaa, ei uskallettu kirkkaita studiovaloja käyttää. Pukki olisi voinut huomata.
Siitä syystä kuvat ovat jouluisen himmeitä ja epätarkkoja.

Jotakin saatiin selville.


Ahaa! pukin pajalla on jo valmiita paketteja, pukkia itseään ei juuri tällä hetkellä näy. Saattaa olla lakisääteisellä kahvitauolla.
Aikoneeko laittaa nuo lintupöntöt lahjatksi jonnekin. Aika paljon menee paperia niiden käärimiseen.


Jonkun verran näkyy olevan pakkaamattomiakin leluja. Tai sitten jäivät yli toivomuslistojen. Vieläköhän kannattaisi pistää pikakirje ja toivoa vaikka tuota nallea?


Ahaa! Hsst...nyt pukki tuli. Sytyttelee tulta takkaan. Jassoo, lintupöntöt ovatkin pukin istuimina!


Nyt on joulupukki jo työssä, taitaa kirjoitella nimiä paketteihin. Erikoismallinen kynä! Otetaanpa lähikuva, että voidaan tarkistaa kynän malli ja merkki!



Näyttäisi olevan kotkansulkakynä. Merikotkan pyrstösulka, määrittelisimme. Mustepullossa ei näy etikettiä; lienee Korvatunturin mustikka-juolukka-mustetta. Joulumuori se kaikenlaisia troppeja keittelee, kyllä niissä liemissä on vahvuutta musteeksikin.

Korvatunturin joulukiireet ovat loppusuoralla; näin voidaan päätellä. Aattona voitte odotella lahjavyöryä.

Joulupukin paketeilla on monia sivuvarastoja, eri puolilla maata. Niitä saattaa olla kotien komeroissa ja ullakoiden kätköissä; pukin kyytiin ei kaikki kerralla mahdu. Tontut ovat iltahämärissä kätkeneet paketteja välivarastoihin. Lasten ei sovi etsiä pakettikätköjä; stop tykkänään sellainen vakoilutouhu!

Pukin pajan edustalla oli kuitenkin yksi pakettivarasto avoinna. Tontut taisivat olla juuri kuljetustouhuissa, koskapa aitan ovi oli auki ja portaat lyhdyin valaistut.

Saimme pienen videopätkän aitasta. Tonttuja ei näkynyt; nehän voivat tekeytyä näkymättömiksi.


Kyllä on hyvässä järjestyksessä Korvatunturin asiat!
Aikataulu pitää!
Toista se oli viime vuonna, pukki väsyi totaalisesti. Jopa nukahti kesken paketoinnin.
Ei herännyt, vaikka videoimme koko pajan ympäriinsä ja tutkimme kaikki tavarat. Hirsiä veteli niin, että parta hulmusi. Itse havaitsette uupumistilan videolta. (Kesäloma etelämantereen viileydessä latasi pukin uuteen tarmoon.)


Hyvää Joulua!

tiistai 20. joulukuuta 2016

Vuoden lyhyin päivä


Tänään 20.12.2016 aurinko nousi täällä noin 10.30 ja laski noin klo 14. Tosi lyhyt päivä.

Aamu oli kuitenkin kirkas ja jää kimalteli valossa.


Alhaalla paistava aurinko loi merkillisen kellervä-oranssin valon.


Lyhyt päivä, pitkä varjo! Lunta on tuon verran kuin kuvassa näkyy.


Hetken ehti aurinko helottaa pihakuusen alaoksien välistä. Sitten painuo "takaisin" meren helmaan. Hetken jaksoi katsella tämän rannan elämää.


Auringonlaskun värit olivatkin erilaiset kuin nousun loiste.



Jäätiin pihapuiden kanssa odottamaan uutta päivännousua.
Nyt aurinko aloittaakin vaelluksensa takaisin tänne pohjoisiin maanosiin. Valoa luvassa.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Joulu, joulu, joulu....

Joulu lähestyy, se on syksyn taitekohta. Pimeyden valta alkaa vihdoin helpottaa.
Joulua odotetaan, lapsuudesta asti se muistuu mieleemme valona ja lämpönä.

Ainakin meillä Suomessa joulunajan säätila on tärkeä.

Jouluna kuuluisi olla lunta, pakkasta, tähtikirkkaat yöt ja kuutamot.

Tämän hetken sää ei oikein hyvältä näytä joulutunnelman suhteen.
Lunta on vähän, sen verran, että se valaisee maiseman.
Pakkasta on "luvattu", mutta tällä hetkellä on todella lauhaa, pari lämpöastetta.

Jos taivas on selkeä yöllä, uskolliset tähdet kyllä loistavat.

Kuu on pienenemässä, puolikuu ihan lähipäivinä. Jouluun mennessä kutistuu entisestään. Sitäpaitsi kuun nousu "myöhästyy" joka ilta; tänään nousee noin 20.30. Paistaa aamulla vielä auringon noustua.

Sää vaihtelee paljon ja nopeasti.



Toissa päivänä aamulla oli juuri toivottu joulusää; puut paksussa huurteessa. Aurinko levitti punasävyä luontoon.
 Kuu näyttäytyi läntisellä taivaalla.


Aurinko nousi uljaasti horisontin takaa. Värien tuhannet sävyt! Kiteiden kimallus!


Mutta parin tunnin päästä ilme olikin toinen; paksu sumu levittäytyi mereltä.


Metsä riisuutui huurteesta.


Rannnan kaislat roikuttivat märkiä päätupsujaan. Kaislikkoa ei nyt olekaan muualla kuin jäävallin takana. Kun meren jäälautat "nousivat maihin", ne lanasivat altaan parmetrisen ruovikon.

Jouluksi on mukava laittaa valoja. Täällä meidän kylässä ei ole "valosaastetta", pimeys laskeutuu totaalisena seudun ylle.

 Jäiset lohkareet, lyhtyjen lämmin valo; siinä talvinen kiehtova kontrasti.

Pienikin kynttilän valo näyttää ihmeelliseltä hämärässä metsässä, keskipäivällakin!


Pieni kynttilä minun postipolkuni varrella; mitätön valo, mutta hämärässä näkyy kauas.


Tuikkikaa, oi joulun kynttilät!

maanantai 12. joulukuuta 2016

Jäätävä seikkailu


Jäätävä seikkailu näyttää olevan Ylen tämänvuotinen Joulukalenterin nimi.

Siinä on huolelllisesti rakennettu joulupukin pajan miljöö. Erityisen kiehtovasti on saatu esiin jäälinna. Todella hyytävä tunnelma ja jäiset kalusteet. Ammattilaiset osaavat!

Tosin ei Perämeri jää huonommaksi, jos jäätävyyttä mitataan. Perämeri panee parastaan tänä talvena.





Kerrotaan, että Perämeren jäät ovat nyt hyvin ahtautuneet, eikä teräsjäitä juuri ole. Paikoin on rantaseuduillakin avovettä.
Rannat jäätyivät tilanteessa, jolloin vesi oli hyvin alhaalla. Sitten korkea vesi etelätuulella työnsi ne laattoina maalle. Matalikoille ja karien päälle kohosivat synkeät jäävuoret.

Sen jälkeen on ollut kovia tuulia, suunta on vaihdellut nopeasti etelästä pohjoiseen, luoteesta lounaaseen. Vedepinnan vaihtelut ovat olleet nopeita: jopa metrin vuorokaudessa.

Väliin on satanut vähän lunta, toisena päivänä vettä, väliin pakkanen kiristynyt jne... Ja nouseva vesi on käynyt myös jään pinnalla. Vaihtelua on riittänyt. Jäämassat ja varsinkin pinta näyttäytyy joka päivä erinäköisenä.

Meren jää on hyvin epätasainen.



Monenlaista kuviota!

Kun vähän leikkii; rajaa, kääntelee kuvia ja laittaa erilaisia suodattimia, jään pinnassa voi nähdä merkillisyyksiä. Hyvällä mielikuvituksella tietenkin...!



Kuvioita tapettiin, kankaaseen tai seinäkaakeliin?


Kiemuraa ja koukeroa... vedenalaista metsää; keskimmäisessä kuvassa "jättiläishauen leukaluut?


Lensikö tästä Haavoittunut Enkeli, pudottiko siipensä?

 Esihistoriallinen kala, jäätyikö uima-asentoon?


Etana, näytä sarves, millainen on joulun sää!?


Sainko näpätyksi kuvan Vellamosta, veden Emännästä. Viittansa pääntien poimuja sannan-ruskealla kaulalla.


Ja Vellamon vetiset hunnunliepeet! Haalea violetti on merimuodin 'must'.


Ja nauraako tässä itse Ahti, veden jumala? Vai pakkasukko, tai Jäätikön hyinen henki?


Mutta myös sydäntalvella, jään alla, sykkii meren sininen sydän.