Mauri18 myrsky

Kun Amerikassa se Florence-myrsky raivosi, arvattiin odottaa, että kyllä siitä tällekin rannalle häntiä riittää. Tuulet voimistuivatkin sopivasti Maurinpäiväksi, sehän on entinenkin myrskypäivä vuodelta 1982.

Meidän pihalle eivät myrskytuulet erityisemmin osu, suuret puut vaimentavat tuulen voimaa. Tosin vanha tuomipuu oli tiukalla, mutta ei kaatunut.

Narinaa ja valitusta, pitkä halkeama eteni rungossa, mutta pystyssä pysyi. Nojautui kaveriinsa pihlajaan; vanhus tämäkin. Vielä kestettiin tämä myrsky.

Tuuli ei oikein "sattunut" kohti tälle rannalle, niin että olisi puhaltanut suoraan Siikajoen ja Hailuodon kärjen välistä. Rannalla kuitenkin kävi melkoinen humina, vaikkei ulappa ihan kokovaahdossa kiehunut.

Rantahietikolla kyllä kuohua riitti.

Istumakivi oli veden alla, silloin tällöin vilahti näkyviin.

Aaltojen voima näyttää pelottavan suurelta, aallot siirtelevät ja kuluttavat kiviä. Mutta nöyrästi ne väsyvät rantahietikolle. Ensin uhmakas hyökyminen, mutta äkkiä vaahto kutistuu ja häipyy; mereen on takaisin veden palattava.

 Täältä tullaan!

Levittäydytään hietikolle...

...mutta pian hyöky kuivahtaa.

Merivesi nousi tällä rannalla noin 80cm, ei kovin korkealle. Kuitenkin niemistä tuli saaria.

Rannalla kulkija kävi tutkimassa niemiä; pääsisiköhän tästä, vai pitääkö ylempää yrittää.

 Ja tietenkin meri toi rannalle kaikenlaista. "Kaikki se työntää pois", sanoi muuan, joka monta laituria oli jo rannalle rakennellut.

Hailuodon vanha Lottala

Hailuodossa näkee runsaasti vanhoja perinteisiä maalaistaloja, suurin osa punaisia. Täällä on myös ymmärretty säilyttää tätä arvokasta rakennusperintöä.

Tässä yksi entisöity vanha kiinteistö; tunnettiin aiemmin nimellä Lottala. Nyt se on Kulttuuritalo Päiväkoti, omistaa Kulttuuriyhdistys. Talo on peräisin 1920-luvulta vanhimmilta osisltaan, hirrestä rakennettu. Vuosikymmenien varrella siinä on ollut monenlaista toimintaa; mm lottakahvilana sota-aikana, synnytyssairaalana, lastenneuvolana, hammaslääkärin vastaanottotiloina, päiväkotina ja asuntoina.
Entisöitynä vanha talo sai nimen Kulttuuritalo Päiväkoti, sitä hallinnoi Kulttuuriyhdistys Päiväkoti.

Remontti tehtiin paikallisin voimin, lopputulos on todella viehättävä. Remontin päävastuussa oli hailuotolainen Laulupuu- yritys. Nouseva Rannikkoseutu ja Pohjois-Pohjanmaan ely tukivat hanketta.

Kalusteita saatiin lahjoituksina, puuseppä Saara Isola valmisti viehättävät liukuovet.

Vanhoista ovista yhdistelty!

Kahden huoneen väliovessa ovela yksityiskohta; ikkuna upotettuna. Antaa valoa huoneesta toiseen.

Myös muissa kalusteissa näkyy Saara Isolan ideoita.

Kerrotaan, että remonttivaiheessa vanhat tiiletkin "kävivät pihalla" ja muurattiin uudelleen seiniksi.

Klaus Haapaniemen suunnittelemaa tapettia.

Huoneissa on rintarinnan modernia tapettia, vanhaa tiiltä, puhdistettua hirsiseinää, rouheita iäkkäitä kaappeja; muodostuu tila, jossa on paljon katselemista.

Myös modernit portaat istuvat ympäristöön hyvin. Tästä päästään yläkertaan. Siellä on kaksi vuokrattavaa residenssiä kirjailijoille ja muusikoille, sekä musiikkistudio.

Kaksi residenssiä, Nokturni ja Novelli. Alakerran keittiö on asukkaiden vapaassa käytössä.

Alakerrassa on kokoustila ja työtiloja. Mainitaan esitteessä, että talossa on huippunopea langaton nettiyhteys.

 Vanhaa ja uutta aikaa...

Syyskuun alkua...

Joko on syksy? Almanakan mukaan kyllä, mutta säätila väitttää toisin. Sielä on kesäisen lämmintä.
Luonnossa syksyn merkit eivät vielä kovinkaan voimakkaasti näy.

Metsätien varret helottavat vihreinä. Mutta pihlajissa on punaiset marjat.

Mitä ennustanee se, että punamarjoja on melko vähän. Hirvet kalunneet alaoksat...

Hämähäkin verkot! Minusta ne liittyvät syksyyn, ainakin ne huomaa helpommin syysaamuna viistossa auringonvalossa.

Heinät ovat kasvunsa kasvaneet, kellastuvina välkkyvät auringossa.

Maisemassa löytyy paljonkin väriä. Kärpässienen elinkaari.

Syksyinen kuva, kolmen kopla; vanha nuottatupa, vanha mahonkivene ja horsmapuska. Horsman tikkaat on kiivetty latvaan; syksy.

Omenat. Tämä vanha omenapuu oli kuumana ja kuivana kesänä erikoispalvelun kohteena; kastelua!
Palkkio tuli omenasadon muodossa.

Aurinko nousee nyt noin kuuden aikaan, neljä tuntia lähes myöhästyy juhannusyön noususta. Ja vielä toiset neljä tuntia "myöhästyy". Keskikesän aikaan tälle rannalle ei näy auringonnousu eikä -lasku. Aurinko nousee saaren takaa koillisesta ja laskee luodepohjoiseen.

Kuuden jälkeen aamulla pihakuusi havaitsi auringonnousun. Käpyrunsaus värjäytyi oranssiin.

Tältä rannalta katsottuna aurinko nousi tänään "Oulun takaa".Vielä menee muutamia viikkoja, ennenkuin se pulpahtaa horisontista merestä.

Eilen 3.9. aurinko laski vielä saaren taakse.

Talven mittaan auringon nousu ja laskupaikka lähenevät toisiaan; mahtuvat samaan kuvakulmaan. How short is a winter day in Hailuoto? Mitattu on! Pari tuntia jaksaa päivä paistaa joulun aikaan; nousee "merestä" ja sinne pian painuu.

Kovasti zoomattuna sain näkyviin autolautta Merisillan, tulossa Hailuotoon Oulunsalon Huikusta. Lämpimillä kesäisillä syyskuun säillä merellä riittää liikennettä.

Hailuotoon ei pakkanen tule syksyllä kovin aikaisin; meri lämmittää. Ehkäpä salkoruusuni ehtivät avata kaikki nuppunsa...

Toivotaan, että lämpimät säät jatkuvat!
Kyllähän näitä kukkia on vaalittu koko kuuma kuiva kesä. Sidottu kangassuikaleilla paksuihin keppeihin, ettei merituuli kaada. (Lato tulee linssiluteena aina kuvaan...)