Translate

lauantai 25. helmikuuta 2017

Oikea talvi


Nyt on oikea talvi. Maasto on hohtavan valkoinen ja puhdas. Viime päivinä on täälläkin satanut kevyttä pakkaslunta. Sen verran aurinko lämmittää, että hangen pinta kuvioituu ihanasti. Valitettavasti sitä loistoa en osaa kameralla vangita.




Merituuli se pyörittää karuselliaan, hento heinä piirtää ympyrää uuteen pehmeään lumeen.

Tähän saakka talvi on ollutkin vähäluminen, meren jää taitaa vieläkin olla paikoin lähes paljaana.

Ihmeteltiin rannalla, miten meri näyttää tummalta. Ikäänkuin pilven varjo, vaikka taivas oli täysin selkeä. Tuuli lakaissut kevyen lumen rantatörmien alle.

Rannoille on tuuli kasannut kinoksia jo aiemmin. Nyt niitä on muuallakin, vaikka sinänsä lunta on noin 30 cm. Mutta pihoille auraus ja linkous on tuonut muhkeitakin valleja.



Hiiren perspektiivistä maailma on tällainen...!




Puhdas lumi ja nätisti avatut polut. Aurinkoinen pikkupakkanen. Mieluista vaeltajalle.



Miten sitä ennen koulussa laulettiinkaan? *Helmikuu on tullut, tulleet valkohanget....* Onneksi pakkasherra ei ole kovin vihaisena ollut.

torstai 9. helmikuuta 2017

Sightseeing Hailuoto


Oli asiaa kylälle, pakkasta 18 astetta. Auto lämmitykseen hyvissä ajoin, mikäpä siinä.


Santosen niemen pitkiä suoria, matalaa männikköä ja jääkukkia auton ikkunoissa.

Aurinko teki nousua, vähän jo puiden latvoissa leimusi.

Sumua leijui tienoon yllä, jopa pelloilla sitä valui hyvin alhaalla. Metsäsaarekkeissa kietoi puita pehmeyteensä.



Kylillä oli myös havaittu kireä pakkanen; lämmityssavut tuprusivat kattojen päällä.




Merkillisesti pakkanen tuntui lauhtuvan kun lähemmäs keskustaa päästiin, vain 14 astetta, raikasta silti. 


Kuljettiin rauhallisessa maalaismaisemassa; vanhaa ja uudempaa rakennuskantaa. Sopuisasti yhdessä, välillä rykelminäkin.

 Tuulimylly...
Entinen nuorisoseurantalo...? Eipä vainkaan entinen, vaan edelleen nuorisoseuran omistama. Näin minua valistettiin, kiitos siitä.
Kunnantalo/paloasema...
Hailudon keskialueen asutus noudattelee muinaista merenrantaa. Nauhamaista kylätaajamaa, hyvin eri ikäisiä rakennuksia.
Hailuodolle ovat tyypillisiä vanhat pihapiirit, joissa on hyvin tiheässä asuinrakennuksia, monesti melkein nurkka nurkassa kiinni. Kauniita ja levollisia, kyllä niitä ihaillen ja mielellään katselee.
Uusiakin rakennuksia on nousemassa keskusta-alueelle. (Itse asiassa tämä on vanha Lottalan talo, joka näytään kuorrutetun niin uuden näköiseksi, etten sitä tuntenut kuin hiukan hoksautettuna...)

Vanhat ja valtavat männyt haarottavat oksansa tien yläpuolelle. Ehkä nämä ovat aloittaneet kasvunsa samaan aikaan kun Hailuodon ensimmäiset osat nousivat merestä.

Kirkonkylän keskustassa ei ollut kaupoissa ja virastoissa asiakkaita ruuhkaksi asti, äkkiä tulivat asiat toimitetuksi.

- Eikö käydä samalla Marjaniemessä?!

Kirkonkylä Hailuodossa on saaren keskialueella, lauttarantaan noin 20 km, mutta saaren länsireunalle Marjaniemeen vain 10 km.

 Marjaniemessä avautuivat taas ne huikeat näkymät, joita aina hätkähtää. Merta, merta ja merta. Silti maisema näyttäytyy aina erinäköisenä vuodenaikojen ja säiden mukaan.

Muutamia viikkoja sitten myrsky avasi vielä meren jäistä Marjaniemen nokalla.


Nyt jäämassat olivat ahtautuneina uimarannalle ja yhteen jäätyneinä. Pieni lumikerros kirkasti näkymän.

Kauempana oli ehkä sulaakin välillä, tai sitten uutta kirkasta jäätä.

Ihmettelin satama-altaan jäälohkareita. Onko tästä joku mennyt, laiva?

Sitten huomattiin; sieltä se tulee; luotsipaatti. Lähti liikenteeseen!

video
Sieltä tullaan, kovalla ryminällä!


Sinne katoaa, usvaan.

video

 Mutta tuuli käy rannalla. Pakkasta vain 8 astetta, mutta sormet, sormet!
Tämä oli hyvä reissu. Elämyksiä.

tiistai 7. helmikuuta 2017

Hailuodon jäätie, nyt!


Hailuodon jäätie avattiin virallisesti helmikuun 1. päivänä.

Aika paljon tientekijöiden piti tehdä töidä, ennenkuin saivat tien jäälle raivatuksi. Meriveden korkeuden vaihtelut kasasivat moneen otteeseen jääröykkiöitä rannoille. Myös jään muosotumisen aikoihin oli kovia tuulia; jääpinta muodostui ahtautuneeksi ja epätasaiseksi.





Varsinkin Haluodon rannalla oli etsittävä tien väylää jäävallien väleistä. Toinen asia, joka viivytti, oli sään leutous. Vaadittavaa jäänpaksuutta sai odotella pitkään. Siihen auttaa vain pakkanen, joskin jään pitäminen lumesta paljaana jouduttaa jäätymistä. Hailuotolainen yritys Touhu-Palvelut vietti päiviä jäällä mittaillen "tiepinnan" paksuutta ja viitoittaen tielinjoja.



Syystalven myrskyjen teot näkyvät jäätien reunoilla, jonkunverran myös tuntuvat töyssytyksenä autossa istujan alla.
Nopeusrajoitus on 50km/h, ei saa ohittaa eikä pysähtyä. Tämä turvallisuuden vuoksi.
Tien kunnnostajat kyllä kertoivat ensimmäisen viikonlopun jälkeen, että joka mutkassa oli ajettu riemukkaasti sladeja.... Entäpä jos yösydännä kovassa pakkasessa ja viimassa syöksyy mutkassa kinokseen, siinä on hyvät neuvot kalliit. Liika urheilumieli on vaarallista arktisella merenselällä.


Autolautta Merisilta liikennöi omassa uomassaan, harvennetulla aikataululla tosin. Raskaampi liikenne käyttää lauttakyytiä.

Jäätieväylät ovat yksisuuntaisia; vastaantulevan liikenteen kaista on monien kymmenien metrien etäisyydellä. Vastaantulevien valot eivät häikäise!




video



Kameraa on vaikea pitää vakaana, sen verran auto "nyökyttää" jäätiellä. Hyvä on kulku silti -ja nopea!




Lauttamatka on vajaa 7km, jäätie on pitempi. Lauttalaiturit ovat pengerteiden päässä; jäätielle lähdetään kauempaa saaren ja mentereen reunalta. Silti jäätie nopeuttaa mantereelle ja Hailuotoon pääsyä huomattavasti. Eikä tarvitse satuttaa menoaan tiettyihin kellonlyömiin. Voi kulkea milloin itselle sopii.

 Jäätietä valvotaan tarkasti; lumi juoksee lakeudella herkästi tieväylän umpeen. Seurataan myös meriveden liikkeitä, sillä on valtaisa voima.