Translate

tiistai 31. tammikuuta 2017

Pakkaspäivän menu


Eipä kovin kireä pakkanen ole, muutamia asteita vain. Mutta taivas oli tänään selkeä ja meren jäällä huikean kirkasta.
Sydäntalven sää, jo vähän kevään valaistusta.

Keittelinpä juureskeittoa. Alunperin se oli maa-artisokkakeitto, oikein reseptin mukaan, mutta tuunailtuna noudattelee tyyliä otetaan-mitä-on.

Maa-artisokkaa kuitenkin.

 Kuorin artisokat, oikeastaan raaputtelin vähän sieltä täältä. Maa-artisokka on mieto, melko lenseä maultaan.


Retikka (ylempi) on rapsakan-ärtsy, juuriselleri myös makua täynnä ja tuoksuva.


Väriä tulee mukavasti porkkanasta ja bataatista. Lisäksi nämä molemmat tuovat lempeyttä ja makeutta voimakkaampien juuresten joukkoon.


Sitten vain kattilaan, vettä sen verran että peittyvät. Liemikuutio sekaan ja kiehumaan. Haudutetaan tunti ja yli. Tämä kattilallinen oli hautumassa kuumassa uunissakin, kun sattui tilaa olemaan muiden  paistosten kanssa.
Kypsensin juurekset jo edellisenä päivänä; nimittäin kiehuvan-kuuman keitoksen soseuttaminen on hankalaa; se pyrkii kulhosta ulos...

Tänään otin sitten jäähtyneen keitoksen käsittelyyn.






Annoin koneen ärjyä hyvänlaisesti; seoksesta tuli tasaista ja sileää.


Kattilaan kuumentumaan! Mausteita; chiliä, valkopippuria, yrttisuolaa.


Ruohosipulia!


Kermaa. (Jos sattuu tipahtamaan liikaa mausteita, kerma pelastaa keitoksen syötäväksi.)


Keiton pinnalle vähän silputtua varsisellerin lehteä.


Syömään! Omatekoista spelttileipää, voita, juustoa, kuumaa keittoa.


Keitto on sikäli erikoista, että se polttaa, vaikka jäähdyttäisi kauankin...! Poskipäissään sen tuntee.
Tämä juureskeitto sopii mainiosti myös pakastettavaksi, jos valmistaa kerralla isomman satsin.

Meidän ruokakomento on hyvin yksinkertaista ja sanoisinko pelkistettyä. Ruokia ei kovasti "laiteta". Vanhoista postauksista löytyyTälle rannalle: Pitkä aamiainen vai brunssi?  esimerkkejä.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Talviliikennettä


Piti käydä mantereella, pitkästä aikaa. Lautalle, sillä jäätietä ei ole vielä pystytty virallisesti avaamaan. Tuuli ja meriveden vaihtelut myllertävät jääkenttää.

Kello lähestyi puolta kymmentä, aurinko oli nousemassa. Oulunsalosta nousi lentokone ilmaan; siitä ei tosin saatu kuvaa!


Lautan uoma avautui jäisenä. Merkillisiä leipäsiä veden liike muokkaa jäistä.


Melkoista roikinaa on lautan meno. Isot lohkareet kolahtelevat lautan metallisiin kylkiin ja etuvisiiriin.

Tällaista matkantekoa Hailuodosta mantereelle. Vakaata ja turvallista!


Hei, mutta mikäs jäällä! Auto! Useampiakin, yhteensä puolentusinaa autoa näimme ylittämässä salmea mantereen puolelle. Joku saattoi olla jäätien "tekijöiden" auto, mutta osa urhoollisia luotolaisia.

Mukavaa oli palata takaisin saareen; aina tänne on kiire!




Merisilta saapui "noutamaan".

Paluumatkalla nähtiin vielä valtamerilaiva , lauttaväylän toisella puolen. Norjalainen tankkeri Susanna.



maanantai 23. tammikuuta 2017

Marjaniemi, 24m/s


Otsikossa tuulen nopeus viime viikolla. Ilma oli kovasti liikkeessä, puuskissa jopa 27m/s. Lännestä ja luoteesta taisivat kovimmat puhurit tulla.

Marjaniemi on Hailuodon ulommaisin länsinurkka, aina siellä tuulee, en tiedä, mikä lie mittausennätys.

Meille tänne Vaskeen "osuvat" parhaiten/pahiten kaakkois-, etelä- ja lounaistuulet.

Kova oli silti pauhina muutamana päivänä ja yönä.

Ei silti näyttänyt mitään kummempia tapahtuneen kun myrskyn lakattua tarkastelin tanhuita.

Pihan reunalla on alhaalta haaroittunut kuusi, sekin näytti pitäneen pintansa.


Useinkin kuusta on silmäilty ja yritetty arvioida, kaatuuko eteisen päälle jos jompikumpi haara repeää irti. Etelätuuli kaataisi sen suoraan taloa kohti ja länsituuli naapurin pihalle.


Kylätien varressa torrottaa kaksi ikäloppua koivua, lähellä sähkö/puhelintolppa monine lankoineen ja kaapeleineen. Kuinka iso alue menee pimeäksi jos nuo puuvanhukset rojahtaa myrskyssä? Lisäksi valokaapelin "jakokaappi"; äärimmäisen tärkeä tiedon liikuttelija.

Myrskyllä ei kannata lähteä liukkaalle tielle, vesisateen ja kovan tuulen puleeraamalle.


Jäällä ei ole juuri lunta, marraskuussa tulleet jääröykkiötkin ovat vähän madaltuneet.

Talvimyrskyistä wanha kansa ennusti kevään ja kesän tulon. Kolmas kevättalven myrsky oli se, josta ruvettiin päiviä ja kuukausia laskemaan, milloin vedet aukeavat, milloin ruis on valmista.

Piti ilmetä kolme "Tapion riihenpuintia" tai "päristäjätuulta", ennenjuin kevät rupesi lopulta tulemaan.

Kun ajateltiin, että metsän jumala on Tapio ja puut hänen peltonsa.Tapio päristelee kovalla tuulella puitten siemenet irti, alas hangelle tuulen kylvettäväksi, ties minne asti lentämään.

Että olikohan tämä ensimmäin Tapion riihenpuinti tälle talvelle, joko irrotettiin puun siemeniä.


 Ainakin koivun kuivia oksia oli tiputellut, Tapio.


Kaikenlaista muuta roskaa, otappa siitä selvää!


Mutta näkyykö puun siemeniä?


Siinäpä on, mutta kuusen vai männyn siemen, lenninsiipensä kanssa. Veikkaan mäntyä.


Onpa Tapio jo vähän riihestään puunsiemeniä heitellyt. Kevät on tulossa!


Aurinko valaisee jo pitempään tammikuun päiviä.


Aurinko ponnistelee jo ylittääkseen ladon katon. Ei siihen monta päivää mene.

maanantai 9. tammikuuta 2017

Härkäviikot ja reikäleivät



Sydäntalvea eletään. "Paha Nuutti" vei joulun. Oikeastaan Nuutinpäivä on vasta 13.1. Vanhemmassa ajanlaskussa se oli heti loppiaisen jälkeisenä päivänä 7.1.; eikä sinänsä mikään "paha" alkuperältään. Nimittäin ikivanhoissa kalentereissa se oli Tanskan kuninkaan Knut Pyhän kuolinpäivän muistona vuodelta 1131...!

Jokatapauksessa joulunaika on takanapäin. Herkkujen ylitarjonnasta on päästy normaaliin ruokakomentoon. Vanhaa aikaan se merkitsi, että oli ruvettava jyrsimään kovia reikäleipiä.

Härkäviikot taas viitannee talvikauden työmaihin; alkoivat metsätyöt ja vaikkapa lannanajot pelloille. Noissa töissä saatettiin muinoin käyttää härkiäkin.


Talvella on kaunista.


Me nykyaja ihmiset voimme ihailla talven jäistä kauneutta. Meillä ei tule syömisestä puutetta talvellakaan.

Vanhan ajan eläjille talvi oli kova ja jopa vaarallinen. Piti pysyä hengissä kylmän kauden ajan. Ihmisten ja eläinten syötävät oli hankittava kesän aikana. Tosin riista ja kalastus auttoivat ruokapuolessa. Katovuosina vilja loppui kesken talven.
Laskettiin, että tammikuussa elänten ruoka oli puoliksi ja ihmisten syötävistä sai olla vasta kolmasosa käytetty.


Wanha kansa laski vuoden neljänä jaksona, jokaisessa jaksossa oli 13 viikkoa. Keskitalvi oli 13.1. Sanottiin myös, että silloin oli talven napa, keskitalvi. Sitten ensimmäinen suvipäivä tuli 14.4. ja keskikesä 13.7. Kesän katsottiin päättyneen 14.10., se oli ensimmäinen talvipäivä.

Hailuodossa on asuttu satoja vuosia. Tiedetään, että jo 1300-luvulla täältä on veroja kerätty ja 1400-luvulta ovat peräisin ne puuveistokset, jotka ovat vieläkin kirkon eteisessä vitriineissä.

Sen ajan kansan elämä oli kovempaa kuin nykyisten. Maan viljeleminen hietikkoisilla ja merituulen muokkaamilla tiluksilla. Kalastus ja hylkeenpyynti myrskyävällä merellä ja jäiden iljanteisilla reunoilla.

 Talvinuottausta jään alta Vasken rannalla vanhaan aikaan. Hevonen mukana työssä jäällä.
Kuva Helvi Juolan kirjasta 'Runoja ja Tarinoita Santoselle'


Vaskenrannan talvisia kalastajia saaliineen 1940-luvulla.
Kuva Helvi Juolan kirjasta 'Runoja ja Tarinoita Santoselle'.

Kerrotaan, millä tavalla postia saarelle kuljetettiin Siikajoelta. Talvisydännä hevosella. Syksyisin ja keväisin varustauduttiin matkalle kelkan ja veneen kanssa. Ensin kelkalla ja vene kyydissä. Mutta jos tuli avovettä, vaihdettiin toisin päin, eli vene veteen ja kelkka veneeseen. Kohta taas vene jäälle ja kelkalla jtkettiin.  -Vaikeaa ja vaarallista.

Lisäksi meri nostelee pintaansa, työntää vettä jäälle, voi myöskin puskea jäätkin röykkiöiksi karikoille ja rannoille.



Monin paikoin on nytkin vaikea päästä jäälle. Yrittäisitkö tuosta hevosella vai kelkalla? Kauempana olisi veneellekin vettä.


Joinakin talvina merivesi ja tuuli liikuttelevat jäitä paljon, jäät ahtautuvat. Jäällä on hyvin epätasaista, eikä ahtojää ole niin kestävää kuin teräsjää.





Meren töitä. Näyttävät majoilta, jäisiä mökkejä! Hienonnäköistä, mutta vaarallista liikua. Jäät ovat todella painavia.

Nykyihminen voi ihailla luonnon jylhää ja talvista otetta; ei tarvitse henkensä kaupalla lähteä jäätä tai vellovaa vettä pitkin mantereelle. Lautta kulkee tasaisesti ja varmasti.
Rannalla hyytävässä tuulessä on kiitollinen, ettei ole pakko mennä jäälle. Pakkanen ja kova tuuli ovat tehokas hyydytyspari.



Voi ihailla talven kukkia.

Mutta jäällä tuulee aina!




Talven valoa.

Vasken vanhassa kalastajakylässä kulkiessa menneisyys kuitenkin muistuttaa, se hyppää esiin maatuvissa entisissä asuntopaikoissa ja autiotaloissa.
Miettii, miten menneet asujat kokivat talven viimat, miten he ponnistelivat kohti kevättä.


Ehkä joku kauan sitten katseli talvipäivän valjua aurinkoa tästä ikkunasta.


Paljon on muuttunut. Auringonkierto on silti ennallaan. Vieläkin iltarusko kuvastuu ikkunaan, ruskon katselijat ovat poissa. He ovat talvensa kestäneet.


Menneen emännän pitsiverho koristaa ikkunaa yhdessä jääkukkien kanssa.