Translate

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Kamppailua metsässä?

 Viikkokausia oli hyvin lauha sää. Vettä satoi. Lumimassat litistyivät. Sitten tulivat yöpakkaset; pääsimme hangille. Se on parasta kevätaikaa. Pistäydy metsään ja suolle, astele kevyesti hangen pinnalla. Minne vaan.

Sitten muutamana yönä humpsahti vaaksan verran pehmeää lunta. No, otetaanpa sukset esiin uudelleen. Kun ei talvi lopu, siis jatkukoon.

Kirkkaana kevätpäivänä uusi lumi häikäisee ja säkenöi. Kimaltaa miljoonin tähdin. Kova hanki alla pitää ja uusi pehmeä kerros vaientaa äänet. Hyvä on hiihtäjän hiihdellä.

Umpeen tuiskutetulla metsätiellä havaitaan jälkiä. Tässä on taisteltu, elämästä ja kuolemasta on kamppailtu. Luonnon ravintoketju sen sallii ja nälkäisen maha vaatii.






Ilmasta on tultu. Isot pyrstösulat painautuneet hankeen.






Jotakin on napattu kuusen juurelta. Myyrä, hiiri, jäniksen hankipoika? Siiville on lähdetty.


Näppärää toimintaa; ilmasta alas, pari kolme tasahyppyä, otuksen niskaan ja ilmaan. Montako sekuntia meni nappaamiseen?









Tätä ihmeteltiin. Mikä on mahtanut kulkea tästä? Kauempana meni tassujen jälkijono tien yli metsään. Jonkun matkan päässä ne ilmaantuivat takaisin tielle, mutta mikä on tuo jälki vieressä. Oliko iso siivekäs niskassa? Pakeniko tassueläin peto selässään?
Vai oliko tassueläin napannut metsästä saaliin, jota kantoi hampaissaan, - ja onnettoman saaliin jalat vetivät lumeen uraa? Ja sitten ilmasta syöksyi siivellinen peto.





Tassujen jäljet päättyivät nimittäin näin! Valtaisa siipi siinäkin on kauhonut.






Urbaani ihminen koettaa lukea luonnonkirjaa. Osuneeko arvaukset oikeaan.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Koteja linnuille/elämää pöllön ehdoilla


Mietin tässä, milloin linnunpöntöt tulivat elämääni. Lapsuudenkodissani ja lähipiirissäni ei sellaisten tekoa harrastettu.

Ensimmäinen mieleenjäänyt pönttöoperaatio toteutettiin, kun ostimme vanhan omakotitalon Pattijoen kirkonkylästä. Oli 1970-luvun alkuvuodet. Toukokuun alussa muutimme Raahesta, kerrostalosta.
Juuri muuttopäivinä isäntä havaitsi, että kottaraisia lenteli paljon ympäristössä.
Vanhan talon liiteristä löytyi senverran lautaa ja losoa, että niistä äkkiä pöntön rakenteli. Pihalla oli suuri mänty. Siinä hyvä pöntön paikka, mutta kerrostalosta tulijalla ei ollut tikkaita. Rakenneltiin vaarallinen koroke puun juurelle; pöytä, peltitynnyri ja lopuksi jakkara. Näitten avulla pönttö petäjän runkoon.
Seuraavana aamuna kottaraiset tärisyttelivät siipiään pönttöpuun oksilla ja kantovat pehmikkeitä juuri valitsemaansa kotiin.
- Siellä viedään kalusteita asuntoon, totesi isä parivuotiaalle esikoiselleen. Lapsi hyväksyi selityksen.
-Kottan-hainen, määritteli.

Vuosikymmenien aikana meillä lienee valmistunut satoja pönttöjä, erilaisia, erikokoisia.





Pönttojä on ollut pihoilla yksin ja ryhminä odottelemassa sijoituspaikkoja. Tässä pieni lintu on istahtanut testaamaan asuntoa. Liian iso reikä, ei käy.





Isoreikäinen pönttö sopii telkälle, niinpä asumus köytettiin mökillä rantakoivuun. Pitkään luultiin, ettei se kelpaa telkälle, mutta sitten katsottiin tarkemmin. Untuvaista töhnää pursuu raoista; on siellä asukkaat. Ruvettiin kulkemaan sisälle mökkiin takakautta seinänviertä ettei häiriinny. Muutaman kerran havaittiinkin sen lähtö; lähti tosiaan kuin "telkkä pöntöstä". Tuli hetken päästä siivet viheltäen ja paukahti suoraan tupaansa.





Joskus ostettiinkin pönttöjä. Nämä muotovaliot löytyivät Linnapuodista Iin Kärkkäiseltä. Siellä Ammattiopisto Luovin oppilaat harjoittelevat kaupanpitoa. Tavara tulee Suomen vankiloista. Näissä pöntöissä on katon takareuna muotoiltu hyvin puunrunkoon sopivaksi. Reiät on suojattu metallilevyillä. Näitä suojalevyjä saimme tilatuksi myös irrallaan Linnapuodin kautta.




Telkälle vietiin asunto myös mökkirannan pikkusaareen. Veneellä piti mennä.





Tämä saaripahanen olisi joutsenen turvallinen pesäpaikka, sinne ei pääsisi kettu. Järven vedenkorkeus vaihtelee keväällä sen verran, että saari toisinaan peittyy. Ei käy joutsenelle sitä syystä.




Tämä kerrostalopönttö sai paikan puuvajan katolla. Muutamat linnut ovat kyllä niin äkäisiä reviireistään, ettei ne siedä muita pesiviä lähellä.





Tornitalon arkkitehtuuria.





Pääskysille on laitettu monenlaista asuinpaikkaa. Lautoja räystäiden alle, puisia pikkuasuntoja. Joskus ostettiin jonkun ideoimia betonisia pääskysenpesiä. Nättejä ne ovat ja aidon savipesän näköisiä, mutta pääskyt eivät koskaan ole niissä pesineet. Ei kelpaa.
Yhtenä kesänä tikka hävitti pääskysen muurauspesän monta kertaa. Seuraavana keväänä pönkäsimme maakellarin oven auki; olkaa hyvät ja pesikää täällä, pääskyt. Sehän kelpasi, syyskesällä lintuperhe keskustella kirskahteli kellarin perimmässä huoneessa. Ahdasta näytti lopulta tulleen.






Betonipesä, pääskyset eivät hyväksy. Varpunen saattaa talvella yöpyä, ei muuta käyttöä.






Tämän pöntön asukkaat saivat välillä tutkia tynnyrisaunan savuja. Eivät säikkyneet saunojia.





Tällainen pönttökaunotar löytyi Hailuodosta. Saneerattiin uudella reikälevyllä ja laitettiin ladon seinään. Kyllä silmä lepää ladon yksinkertaisessa rakenteessa!





Tämäkin on pönttö, tarkoitettu "hörhöläisille" niinkuin Pohjanmaalla sanotaan. Pölkyssä porattuja reikiä, se on siinä! Herhiläiset ovat hyviä marjapensaiden pölyttäjiä, siksi niitä koetetaan houkutella tontille.
Tiaisia 4 lajia, kivitasku, västäräkki, kirjosoeppo, leppälintu, telkkä, kottarainen, tervapääsky, haarapääsky, räystäspääsky, hamaasieppo, käenpiika....Tässä pönttöjen ja lautojen asukkaita. Kottaraisia on parissakin asuinpaikassa ollut toistakymmentä pesuetta samana kesänä.

Mutta. Pöllöistähän tämä postaus sai varsinaisen kimmokkeen.
Helmipöllöön tutustuimme jo Juupajoen Salokunnassa, siellä se ilmaantui asukkaaksi kottaraispönttöön talon päädyssä harjan alapuolella. Pimeänä iltan kevättalvella lapsi tuli vessasta säikähtäneenä.
-Pihalla ulisee ambulanssi!
Helmipöllöhön se pulisi tuuletusventtiilin päällä.
Kesällä poikaspallerot torkkuivat pihakoivujen oksilla. Noin 25 vuotta vanha kuva pöllönpoikasten päiväunista. Alkukesä on; voikukka kukkii. Enpä saanut kuvankäsittelylläkään esille poikasen naamaa.



Nyt täällä Hailuodossa maaliskuun helmi-maaliskuun vaihteessa isäntä tuli ulkoa.
-Käyhän sinäkin kuuntelemassa, tien takana huhuilee helmipöllö.

Seuraavana aamuna pöntönrakentaja olikin sitten jo romisemassa vanhassa navetassa pöntön teossa.





Pitkät tikkaat nuottatuvan seinälle ja pönttö niin ylös kuin mahdollista!

Sitten ruvettiin iltaisin kuuntelemaan. Hengittämättä seisoskeltiin hämärissä. Meni pari päivää.
Huhuilu rupesi kuulumaan lähempää; jopa kun ulko-oven aukaisi, pulina kuului.

Järjestettiin vaanintapaikat saunan terassille varjoon. Missä se on? Onko löytänyt tarjotun asunnon?





Illan pimetessä mentiin kätköpaikkaan hyvissä ajoin. Siellä näkyy nuottatuvan pääty. Ollaan hiljaa.




Ilta pimenee Nyt kuuluu! Missä se on? Onko katolla, pöntön päällä? Lähellä se on.




On se! Löysi helmipöllö meille. Ihmeellisesti laulaa ja kujertaa asumuksessaan, emännälleen kertoo tunnustuksiaan.
Eikö se vedä henkeä välillä; samaa lirutusta minuutteja yhteen soittoon.

Me asetimme itsellemme välittömästi ulkonaliikkumiskiellon pihalla. Ei iltaisin pihavaloja, ei meteliä kartanolla. Eikä sisälläkään räikeitä valoja nuottatuvalle päin. Ei häiritä viehkeää uutta asukasta.

Poika Helsingistä oli Lappiin menossa ja poikkesi yönseudun meillä. Vähän kummasteli hämärää hapuilua huoneissa.
- Te elätte pöllön ehdoilla, sanoi.

Pisti sentään kännykän oven raosta ulos ja otti pöllön soidinääntä talteen.




perjantai 20. maaliskuuta 2015

Auringonpimennys. Solar eclipse.


Myös tällä rannalla nähtiin auringonpimennys. Tosin meillä ei varustauduttu katsomaan suoraan aurinkoon, eikä meillä ole sellaisia kameroita, joilla ilmiötä voisi kuvata kunnolla.

Käyskelimme ulkona ja silmäilimme ympäristöä. Näyttääkö tämä nyt erilaiselta?










Kevätpäivä helotteli hangilla ehkä vaisumpana kuin hetki sitten. Varjot erottuivat heikommin. Maiseman värit pehmenivät. Vaikutelma oli kuin ylikirkkaassa kuutamossa. Tiaiset ääntelivät, en saanut selville, olivatko huomanneet muutoksen.









Auringosta otettiin tietenkin kuvia. Suunnattiin kamera noin suunnilleen aurinkoon päin, laukaistiin ja toivottiin, että se sattuisi kuvaan. Auriinkoon oli kielletty tuijottelemasta ilman suojalaseja, se muistettiin.

Sisällä huomasi pimennyksen parhaiten, tuli tupaseen todella hämärää!





Kamera pyrki ottamaan salamavalon käyttöön. Kun se estettiin, hämäryys väijyi nurkissa.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Tuulivoimaa. Wind Power.


Tänään aamulla anivarhain lähdimme mantereen puolelle. Ihan vähäpätöiselle asialle lähdimme, jos tuottavuutta ajattelee.
Muutaman kilometrin päässä lauttarannassa meitä kohtasi mykistävä näky. Sinne oli yön aikana rahdattu tuulivoimalan "osia". Nyt sitä ruvetaan nostamaan, syksystä lähtien olimme seuranneet myllys perustustöitä. Valtava pyöreä koroke odotteli valmiin niemekkeellä.
Teknologia jyllää. Energiaa, energiaa.






Kaksi rekkaa tiellä, kummassakin ainoana lastinaan tuulimyllyn siipi, hirmuisen pitkä.




Nostureita, tuulivoimalan tornin elementtejä, kaikenlaista isoa työlaitetta. Kaukaa oli kuvat otettava, että mahtui kokonaan.








Entä tämä pötkylä? Ehkä se tornin huippuun tuleva "konehuone". Kahvilaparakki näyttää sen rinnalla pieneltä.

Mietimme, kuinkahan monta kertaa lautta on ajanut, että on saanut kaiken tavaran, nosturit ja muun tarpeiston tuoduksi?

Missähän mahtaa olla kolmas siipi? Kolmehan niitä on. Ehkä ei ole mahtunut kyytiin; aamuruuhka oli parhaillaan.

Oulunsalon puolella se olikin odottelemassa, siipi.









Melkoinen pötkylä! Mahtuukohan lauttaan pituussuunassa, vai huiteleeko kärki meren päällä? Voiko lauttaan ottaa mitään muuta kulkuneuvoa siiven kanssa? Yksinäänkö se on vietävä?

Suurta touhua! Ja me kun vietimme päivän puissa kiipeillen pöllönpönttöjen kanssa. Oli töissä eroa, mutta korkeussuuntaan oli pyrkimys kummallakin työmaalla. Ja päivä ikää tuli jokaiselle lisää, tekipä mitä tahansa.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Sunnuntairetki Marjaniemeen

Pitäisi lähteä käymään Marjaniemessä! Tätä on toisteltu pitkin talvea.
Mutta kun on niin sumuinen/sateinen/tuiskuinen/myrskyinen ilma.
Ei siellä tarkene olla, ei näe minnekään, ei edes kärsi katsoa vastatuuleen merelle.

Näin on jaariteltu.
Mutta pitkän odotuksen jälkeen taivas paljasti vanhan värinsä ja päästi auringon esiintymään koko päiväksi.
Nyt Marjaniemeen!

Hailuodon halkaisee maantie, noin 30 kilometriä lauttarannasta läntisimpään niemekkeeseen. Marjaniemeen.
Kirkonkylä on noin parinkymmenen kilometrin päässä lautalta, kylältä kymmenisen kilometriä lansirannalle.
Lähdetään ajamaan. Muovikassiin otetaan lisävaatteita. Varmaan tuulee.
Kirkonkylän jälkeen ei juuri asutusta tienvarsissa näy.





Tämännäköistä, suoraa tietä, männikköä, kesällä näkee jäkälikkökankaita.

Tie päättyy, tullaan rantaan, ajetaan satamaan. Varovasti.




Täällä sitä löytyy, avaruutta! Toisella rannalla Ruotsi, Sverige.







Melko epätasaiselta näyttää jäätikkö. Kuinka kaukana lie avovesi? Jäät ovat liikkeellä Perämerellä, näin sanottiin tiedotuksessa, tarvitaan jäänmurtajien apua. Mutta; apua, apua! Nehän ovat lakossa.




Luotsipaatti Pilot. Melkoisen ärhäkkä peli, näyttää kulkeneen jäissä. Aallonmurtajan aukosta näyi paatin porkkaama uoma, laivaväylällä on käynyt.




Kauempana merellä jää on paksumpaa, tässä ei ole saanut "rauhassa" jäätyä kun luotsiliikenne on vähän väliä särkenyt jään.



Kivisestä aallonmurtajasta oikealle avautuvat Suomen ihanimmat hiekkarannat, kivettömät ja puhtaat. Kesällä sitten!





Rannalla on melkoinen yhdyskunta vanhoja kalamökkejä, nyt lähinnä kesäasuntoina. Viime vuosina on rakennettu ihan uuttakin loma-asutusta.

Taajamassa on kalahalli, savustusyritys, muutama ravintola ja kahvila.

Kuvassa naapurin Martan kahvila, Luovon Puikkari.




Näkymää hallitsevat kaksi majakkaa, vanhempi ja uudempi. Vaalea rakennus on entinen luotsiasema ja sen kylkeen ympätty Luototalo. Luotsiaseman tilat saneerattiin hotelliksi; luotsien entisen "komentokeskuksen" ikkunaseinä avaa komean näkymän merelle. Isojen ikkunoiden takana sijaitsevat hotellin sviitit; kannattaa tulustua!

Ennen laajennuksen tekemistä luotsiaseman räystäänaluset olivat pääskysten kansoittamat. Ympäriinsä räystäspääskysten pesiä! Laskeskelimme, että varovasti arvioiden sata pesää. Kyllä siinä kävi vilske ja siritys! Lintuja ilma sakeana. Mihin ne katosivat?




Vasemmalla luotsiasemasta saneerattu hotelli, oikealla sen kyljessä Luototalo. Uudessa osassa on mm ravintola ja Metsähallituksen meriluontonäyttely.


Eipä siellä toppahaalaria tarvinnutkaan, tuuli ihan vähän vain.






Tästä hotellin vierestä pysäkiltä pääsee bussilla Ouluun, rajanaapureita ollaan. Kolmesti päivässä arkisin, Oulun joukkoliikenteen bussi numero 59.

Maanantai 16.3.2015

Korjaillaanpa vähäntuota meriliikennekohtaa, jäänmurtajien lakosta!

Tänään Santosen pohjoisrannalla seikkaillessa havaittiin, kuinka jäänmurtaja Frej, ruotsalainen, avusti "vaaleaa keijukaista" Ouluun. Marinetraffic-sivustolta näin että se oli tanskalainen tankkeri Ternholm.




Keijukaiseltahan se jäänvärisena udussa seilatessaan näytti.

Santosen pohjoispuolelle oli Oulun satamasta tullut odottelemaan norjalainen tankkeri Sten Baltic. Murtaja Frej kääntyi takaisin ja lähti avustamaan punaista tankkeria väljemmille vesille. Keijukainen jatkoi Ouluun.