Translate

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Ei tule kesää!


Oikeastaan ei ole vielä kesän aikakaan, mutta pitkän talven jälkeen sitä odottaa kiivaasti. Liiankin aikaisin. Kylvää kukansiemenet ihan ennen aikojaan; venyvät valon puutteessa pitkiksi ja honteloiksi. Kokeilee kevätasusteita ja palelluttaa niskansa jumiin. Kuljeskelee avopäin ja kaula paljaana tuulessa; palkitaan kurkkukivulla. Ja sitä rataa.

Tosi on, että tänä keväänä kesän tulo on hidastellut ja pysähdellyt, vaikka huhtikuun lopussa ollaan. Öisin on pakkasta, aamulla hanki kantaa, iltapäivällä voi upottaa. Maisema ei paljoa erotu keskitalvesta, vaikka vappu on muutaman päivän päästä.

Kuvat eivät juuri eroa keskitalvella otetuista. Valoa on enemmän ja puiden juurilla pieniä pälviä.


Mieli tavoittelee jo kesän tunnelmaa; mitä ihmettä, onko siinä pälvessä käärme?!
Ei toki, koivun juuri vain hietikon pinnalla.


Muurahaispesä oli herännyt täyteen tohinaan.

Nämä kuvat otin eilen 25.4.2017.

Tänään 26.4. tunnelma olikin toinen. Pohjoistuuli pelmusi pihapuissa ja lunta tuprusi:


Merimaisema oli kokenut totaalisen sävynmuutoksen:

Ei edes sen vertaa näkyvyyttä, että olisi voinut tarkistaa, onko horisontti suorassa....


Rannan leppä olisi valmiudessa kukkimaan, mutta! Siitepöly ei lennä.


Vanha pihalato sai räntää silmilleen, kosteus tummensi hirret. Meidän pihalle 'osuu' harvoin pohjoistuuli, koska se tulee saaren takaa eikä mereltä. Nyt kuitenkin on ollut sellainen myräkkä että latokin sai lumipesun. Linnunpänttö odottelee asukkejaan.

Sanotaan, että puissa etelänpuoleiset oksat ovat tiheämmät ja tuuheammat. Tämä kuva todistaa sen; harvaoksainen pohjoispuoli koki tänään tosi piiskauksen.


Tässä myös vapaa asunto. Tulis vaan kesä ja - kärpäset, että olisi pikkulinnuille syötävää.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Meren sini

Talvella sen unohtaa. Millainen on meren väri?

Keväällä kun ensimmäinen sula välkehtii aurinkoisena päivänä, ihastuu. On se kaunis.


Mutta vielä on jäätä, kesä on kaukana. Öisin on ollut kovia pakkasia; hanget kantavat hyvin.


Hailuodon lautta kolistelee jäälauttojen seassa. Jäätie on jo pois käytöstä; jäät haurastuneet. Kauempana näkyi jotakin tummaa, ehkä railo.




Lautta etääntyy Hailuodosta ja vie matkalaisia mantereelle.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Sään ihmettelyä ja sähkökatkoja


Eilinen pitkäperjantai ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.
Aamupäivällä oli ajatuksena viettää aikaa ulkona kauniissa kevätsäässä ja iltapäiväksi suunniteltiin hiljentymistä pitkäperjantain sanoman ja musiikin äärelle.

Aamulla oli kova pakkanen, yli 10 astetta. Tästä päästiin ennustelemaan kevään säitä; olihan juuri kulunut Tiburtiuksen vastainen yö. Vanhassa kalenterissa kolme Tiburtiusta edeltävää yötä löivät pahan enteen kevääseen, jos nimittäin pakkanen paukuttelisi. Ja pakkasta oli ollut kaikkina kolmena tärppiyönä. Eli 40 päivää piisaa vielä kylmiä, jos wanhan kansan tieto pitää paikkansa. Kannattaa seurata, miten käy.

Hanki oli kovaa, mistä tahansa kestää kävellä. Vähän uutta lunta hangella; huikaisevan kirkas ja kylmä aamu. Koleasti tuuleskeli.

Kuinkahan paljon tuota lunta vielä on? Tuollainen kysymys pullahti mieleen.

No, mittaamalla se selviää, tuumittiin. Kaikenlaistahan tässä on mittailtu.



Takapihalla tämän verran. Kyllä on sulamista, jos vapuksi nappaskengän kelit tulee...Hanki on niin kovaa, että ensin piti kepillä survoa reikä.


Marjapensaiden välissä vielä enemmän...


Yhä paranee! Keskellä pihaa lipputangon juurella yli 60cm.

Vaskenkankaan alue on lumista seutua; ehkä pilvet mereltä tullessaan joutuvat nousemaan maaston mukaan ja tiputtavat kuormansa näille tanhuille. Nimittäin tuolla kirkonkylän liepeillä on pellot lähes paljaana.

Tämä aamupäivän touhuista. Tuuli melko raikkaasti, pohjoisen puolelta. Mentiin sisälle ja ajateltiin keskittyä pitkäperjantain aihepiiriin.

Mutta; naps, sähkö meni poikki. Muutaman kerran vilahti hetkeksi ja taas sammui. Ihan pitemmäksi aikaa hiljeni. Netti lakkasi toimimasta, jääkaappi, pakastimet, vesi, varsinkin lämmin vesi, lämmityslaitteet seis  ja tietenkin valo...kaikki jumissa.  Kaikki media sammahti, paitsi puhelimet, mutta niissäkin akut heikoilla. Kun ei arvattu ladata.

Ja kannattaneeko tässä mihinkään soitella, tuskin jouduttaisi korjausta.
Tein pienen kierroksen naapurustossa. Ei valoja missään. Sen sijaan savut alkoivat tupruta piipuista.
Tosiaan, laitetaanpa leivinuuniin tulet ja saunaan myös. Jos sähköä saadaan illan mittaan, niin että vesi lähtee tulemaan ja  boilereissa lämpenee...Saunassa voisi käydä.

Pistin pojalle etelä-Puolaan viestin; otahan selvää Hailuodon sähkökatkosta.

Jo rupesi tulemaan karttaa ja muuta tietoa....



Ilta pimeni odotellessa. Nykyihminen ei keksi mitään tekemistä kun mikään rakkine ei toimi. Istuu hämärissä ja tuijottelee viimeistä illankajoa. Isäntä tosin tyhjensi taskulampun valossa jääkaapin ja vei tavarat ulkovarastoon. Pakastinten kansia ei uskallettu avata. Kauanko tätä kestää...


Arvioitu päättymisajankohta....klo 24! Tällainenkin tieto tuli avustajalta Puolan Krakovasta.

Lopulta vähän yli 23 rävähti valo pirttiin, kaikki koneet ampaisivat käyntiin ja känny lirautti tekstin: nyt Vaskessa pitäisi olla sähkö! Vakuudeksi vielä kartta sillä huomautuksella, että tuolla Huikun kärjessä on vielä jotain häippää.


No, saunaan ei enää puolen yön puhteella menty, vaikka se oli illan mittaan ehtinyt hyvinkin lämmetä. Veden lämmöstä oli epäilyä.

Mutta koska aitokiuas sihahteli kiukkuisesti vielä aamulla, niin lauantaipäivä aloitettiin saunoen...

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Myrsky ja päivänpaiste


Koulun lukukirjassa oli satu Myrsky ja Päivänpaiste. Siinä nämä kaksi mittelivät voimiaan, kumpi saisi talvipalttoon riisutuksi mummolta...

Eilinen tiistai, 11.4. ja tämä päivä keskiviikko 12.4. muodostuivat samanlaiseksi taistelupariksi.

Eilisen lumimyrskystä on pari videota, ne kertovat tunnelman.



Lämpötila oli nollan vaiheilla, tuuli jotain 18m/s. Jossakin satoi lunta tosi paljon, Hailuodossa ei ihan kymmentä senttiä.

Viime yö oli wanhan kansan ajanlaskussa ensimmäinen "suviyö", ensimmäinen kolmesta ennen Tiburtuksen päivää 14.4. Muistelen, ettei olisi saanut olla pakkasta näinä öinä, pakkanen antaisi huonon enteen tulevalle kesälle.
No, pakkasta kuitenkin oli. Aamu valkeni varhain, tai ei oikeastaan pimentynytkään kokonaan; täydenkuun aikaa. Todella häikäisevän kirkas aamu ja päivä. Uusi lumi hohteli ja huhtikuun aurinko paistaa jo pitkän päivän ja korkealta.

Kesä on silti kaukana; pihalla aurausmerkit sojottavat paikoillaan kinoksessa.

Kevättä on jo "ilmassa", myös eläinkunnassa.


Fasaaniherra tepasteli sembramännyn juurella.


Rouvansa/morsiamensa ujosteli heinikon suojassa.


Viimekesäiseen orvokkiruukkuun oli ilmestynyt uusia taimia. Liikuttavasti ne sojottelevat hentoja varsiaan kohti valoa.


Valoa kaipaavat myös päivänsinin taimet. Siellä on hanki ikkunan takana, menee aikaa ennenkuin pihalle pääsevät.
Kukantaimien kanssa on oma taistelunsa; ei saisi kylvää liian aikaisin, etteivät veny liian honteloiksi. Joskus on ihan huvittanut oma touhu taimikasvatuksen kanssa. Pihalle karaistumaan aurinkoon suojaiseen paikkaan, kohta takaisin sisälle, jos tuulee hirveästi tai muu uhka ilmaantuu. Siinä on passaamista ja hyppyyttämistä edestakaisin. (Joskus "muinoin" kasvatin myös tomaatin taimia; helmikuussa itämään uuninpankolle, sitten pikkiriikkisten taimien uudelleen istutusta ja niin edelleen...hohoijaa sitä touhua)

Jätin muutaman viimekesäisen pelargonian isoksi, en leikannut keväällä. Eteisessä on kukkalamppu, siitä annettiin kukille valoa pimeimmän talven aikana. Kukkaan puhkesi jo, mutta hontelonpuoleinen on...!

Lapsena ihailin aina naapurin emäntien isoja pelakuita; pienen pensaan kokoisia. Niitä ei leikattu, vaan vietiin viileään navettaan talveksi. Emännät sitten navettatöidensä lomassa tarkastelivat kukkasiaan läävän ikkunoilla; silloin tällöin pistivät tilkan vettä juurelle. Sitten maaliskuussa toivat pelakuut sisälle ja uuteen multaan, mutta eivät juuri leikellet tai lyhennelleet kasvejaan.

Lohenpunainen, valkoinen, kirkkaan punainen, tällaisia pelakuita maalaisemännillä röyhysi kamareissa ikkunan täydeltä. Erikoisesti arvostettiin "perhospelakuuta", oliko se sama kuin "pettyyni", en osaa sanoa.

 Kukkalampusta kai innostui viimekesäinen pihakrysanteemi, syksyllä eteisen penkille nostettu. Kukkia kehittelee, mutta ei oikein muotovalioita...

Viherkasveilla ei ole odotusta, että ulos pääsisivät. Mutta valosta nekin tykkäävät. Vanha posliinikukka on kotiutunut eteiseen; muutaman nupun huomasin jo olevan kehittymässä.
 How long can a houseplant can live? Voiko huonekasvi elää 50 vuotta?


Päivänpaiste voittaa aikanaan tämänkin kamppailun, juuri niinkuin siinä vanhassa sadussa.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Arctic adventure travel to Hailuoto 1.4.2017


Jäätietä Hailuotoon aprillipäivänä.
Tämä ei ole aprillipila, todisteena kuvia, joissa tosin ei paljon mitään näy.

Räntäsade, jotain utua merellä, näkyväisyys heikko, mutta jäätie hyvä.
Arktinen elämysmatka.

Rannassa on kyllä monia säikäyttäviä kylttejä:


Railovaara! Kamalaa!

Tämä kyltti on kyllä ollut paikallaan koko talven, varoituksena. Jäätietä valvotaan hyvin tarkkaan; silloin kun tien alussa on puomi auki, voi huoletta mennä.


Ja tämä! Jäätiellä voi olla vettä jos on "helteitä", sulamisvesiä tulee.

Meriveden korkeus vaikuttaa myös; etelä- ja lounaistuulet voivat puskea vettä Perämeren pohjukkaa kohden. Kuulemma sekin vaikuttaa, "millaiseen" veteen meri syksyllä jäätyy, korkeaan vai matalaan. Jos merivesi on hyvin alhaalla kun meri saa jääpinnan; jääkansi on pienempi. Jos talvella vesi kovasti nousee, rannoille tursuu jään alta vettä.

Kertoi joku asiantuntija, että viime syksynä meri jäätyi korkeaan veteen, nyt ei meriveden vaihteluista ole ollut haittaa.

Mutta vettä ei kaivata eikä toivota jäätielle, siitä kertoo tämä kyltti:


Pilkkijät pysykööt loitommalla!


Liikennemerkkejä. Ei saa pysähtyä, ei saa ohittaa, painorajoitus 3,5 tonnia, nopeusrajoitus 50km/, ajoneuvojen väli vähintään 50m. Siinä turvallisuusohjeita.


Merellä näki juuri ja juuri seuraavan reunamerkin, suunnisti vaan merkiltä toiselle. Tie oli tasainen, eikä juurikaan lunta kertynyt. Oikein hyvä ajokeli! Mutta juuri tuo heikko näkyvyys loi ihmeellisen tunnelman kuin avaruudessa ja tyhjyydessä rullaisi eteenpäin.En viitsinyt pitkää videota otta, kun sitä samaa sumua vaan...



Lauttaväylän varressa on omat merkkinsä ja poijunsa, joiden mukaan on totuttu matkan etenemistä seuraamaan. On punainen iso merimerkki, jonka päällä merimetsot syyskesällä oleilevat. Se on noin kolmasosan matkan päässä mantereen puolipäästä. Koetin tirkistellä sumuun....onkohan se tuo?


Kameran ruudulta en erottanut merkkiä; sattui ihan oikeaan reunaan. Päästiin kartalle, missä asti ollaan menossa!


Hailuodon rantaa lähestyttäessä on vihreää valoa tuikkiva merkki, "pullero". Onkohan se tuo?

En korjaillut mitenkään näitä kuvia, niistä näkee, millaisen arktisen elämysmatkan Hailuotoon saa kokea sumuisena  ja räntäsateisena talvipäivänä.
Jäätiellä ei ollut yhtään vettä, railoista puhumattakaan.

Ja sitten tullaan onnellisesti rantaan! Hailuoto rupesi näkymään.


Tuulimylly. Lautta laiturissa. Jäämatkaa tehty noin 10 km. Hyvä kulku.