Translate

torstai 24. toukokuuta 2018

Kasvatuslaatikko!


Kasvatuslaatikko on nyt in. Viime kesänä katselin lehtijuttuja tästä "keksinnöstä". Tuntui kiehtovalta, ettei tarvitsisi taistella rikkatuohoja vastaan kukkapenkissä. Se on sellainen taistelu, jonka aina olen hävinnyt!

Eli laatikkoverstas toimintaan, tosin se vaati pitkän talven tarinoita. Että millainen se on, onko meillä tarvikkeita, osaako sen tehdä.
Rupesihan niitä syntymään, vanhaa harmaata lautaakin löytyi.

Tarkkaa hommaa. Kun vanhasta navetasta "löytyi" ikkunanpotia laseineen, otettiin niistä mitta. Ehkä joskus voisi varhain keväällä lasin alla kasvattaa jotain arkaa ja herkkää. Tällainen visio!

Tällainen rakenne. Pohjalle mansikkakangas.


Ensin pohjalle risuja, kariketta ja osittain maatunutta kompostia. Toiseen latikkoon laitoin viimekesäistä ruohonleikkuujätettä, hiukan maatunutta ja palanutta.

Sitten pari säkillistä multaa. Ja istuttamaan. Tässä salkoruusu, monivuotinen, vuosi sitten äitienpäivälahjaksi saaduista siemenistä kasvatettu ja heinäkompostissa talvehtinut.

Melko komean juuriston kasvattanut salkoruusu vuodessa. Kaksi tainta istutin laatikkoon, väliin kolme pienempää tainta, myös monivuotisia. Tosin vasta tänä keväänä kylvetyt, ehkä olisi ollut parempi jättää vielä pieniin ruukkuihinsa.


 Koko kevään taimia on hyppyytetty ulos ja illalla sisälle; pienten monivuotisten siemenpussi lie siinä rallissa lentänyt taivaan tuuliin....Nyt juuri en muista, mikä onkaan lajike!
Edessä yksivuotisia kesäkukkia malliksi; niitä ei vielä uskalla istuttaa. Vanha kansa piti kesäkuun 10. päivää rajana, jonka jälkeen ei oleteta yöpakkasia tulevan. Joten noita purkkitaimia hyppyytetän edelleen sisälle yöksi, jos ilta viilenee liikaa.

Päiväksi pääsevät ulos suojaisaan nurkkaukseen ottamaan aurinkoa...


Ruohosipulin kasvatuslaatikkona on entinen savupiipun peltisuojus. Ihan hyvin näyttää talven pärjänneen; kohta voi ruveta napsimaan tuoretta ruohosipulia.

Hyvin maatunut heinäkomposti olikin hyvä talvehtimispaikka. Pienet omenapuut taitavat olla kaikki hengissä. Viime syksynä siihen viereen riviksi pistellyt valkosipulinkynnet tuottivat yllätyksen! Toukokuun puolivälissä jo kimmahtivat taimelle.

Heinäkompostia pitää muotoilla, kunhan nuo upotetut ruukut saa pois; valokosipulin kastelu on muuten mahdotonta jyrkässä seinämässä. Samaan kasaan ovat tulossa kurpitsan taimet aikanaan.

 Tässä malvan taimia. Hiirille tai vastaaville näyttää maistuneen parhaiten neilikan lehdet; niitä on vain yksi säilynyt, malvaa kolme ja salkoruusuja kymmenkunta.
Lisäksi on leegio yksivuotisia kesäkukkia odottamassa kasvupaikkaa...

Monta kasvatuslaatikkoa täytyy silti verstaalta valmistua ja multasäkkejä ehkä lisää.
Kivaa on kevät!