Translate

torstai 22. lokakuuta 2020

"Meri ei pysy alallansa"

 Näin sanovat vanhat luotolaiset Hailuodossa. Tarkoittavat sitä, että merivesi nousee ja laskee yhtenään koko ajan.

Kun tuulee pohjoisen suunnalta, merivesi painuu kohti etelää ja Hailuodon matalat rannat paljastuvat. Huomataan pitkiä hiekkasärkkiä. Niitä pitkin pääsee kauas "merelle".




Tuntuu kummalta kävellä kaukana rantakaislikon takana. Voi kuljeksia rannoilla ja katsella maalle. Jäitten aikaan maasto on eri näköinen kuin sulan maan aikaan.

Merenpohjan aaltokuviot ja väliin pientä kivikkosärkkää.

Kaukana "uusia" saaria. Takana joutsenten perheitä ja Lumijoen Varjakan rantaa, -kuin ilmaan nousseena. (Kameran kapasiteetti ja kuvaajan taidot eivät riittäneet parempaan kuvaan.)

Aurinko laski Hailuodon Hanhisen taakse, pilveen laski ja tuuli virisi. Muutuiko tuulen sunta?

Seuraavan aamuna tilanne olikin toinen; meri oli yön aikana palannut osittain takaisin. Tuostapa eilen kävelin kaislikon takaa rantaa. Laitanpa vertailuksi kuvan...

Yhdessä yössä muuttui. Vieläkin tuossa on vesi hiukan miinuksella.

 Ja parin päivän perästä tilanne tämä:

Vesi palannut hietikon reunaan. Eipä enää pystyisi kävelemään tuonne kaislikon taakse.


"Normaali" vesiraja on tuolla hietikolla. Kuvassa näkyy korkeiden vesien nostamin rytövalleja; näin muodostuu uusi rantatöyräs. Jostakin luin, että keskimäärin 22 vuotta kestää kun uusi rantatöyräs muotoutuu. Tuon vallin yli korkeat etelämyrskyt lyövät vielä, mutta maan nouseminen "nostaa" tuon vallin niin korkealle, ettei sinne kohta enää meri yllä.

Näkee, että myrskyvedet ovat puskeneet hiekkaa vallin yli ja taakse.

Valli takaiseen notkelmaan tulee kyllä vettä korkean veden aikoihin; tällaista vallia ei muodostu koko vesirajan mitalle. Maaston muodot vaikuttavat, ojitus ym. Rannan asukkaat ja mökkiläiset siivoavat usein meren tuomat rytivallit pois; rantaan ei muodostu vallia niille kohdin vaan ranta on tasainen.


Edellinen rantavalli; jo koivuja ja havumetsää.

Ja töyrään jälkeen taas maasto laskee. Tosi mukavaa lenkkeilyseutua.

Näin meriluonto muotoilee. Ja tosiaan, meri ei pysy alallansa pitkään, se on levoton.










lauantai 10. lokakuuta 2020

Syksyn tummuvat vedet

 Sanotaan, että veden väri meressä ja järvissä johtuu taivaan väristä. Kuitenkin eri vuodenaikoina vesi näyttäytyy eri sävyisenä.

Lokakuisena aamuna aurinko nousee meren sylistä. Taivas on kirkas, maa tumma, vesi ei ole vielä löytänyt sinistä väriään.

Aamurusko tumman meren yllä, Merisilta saapuu lauttarantaan.

Päivemmällä voi olla selkeää, lehdetön koivu taivasta vasten, "kesäiset" pilvet taivaalla.


 

Syyspäivä voi muuttua sumuiseksi ja vetäytyä pilveen.


 
Pihakoivu hehkuu vielä.

Rannoilla puun varisevat lehdet leijailevat veteen, vesi kerää ulapoilta lehtiä ja kasaa niitä kinoksisksi rantamatalikoille.


 

 



Meren rannalla suuri ulappa lisää veden tummuutta pilvisellä säällä ja illan hämärissä.



Auringonlaskun aikaan luonto muuttuu vähitellen mustavalkoiseksi, iltaruskon kajo katoaa pian.

Lokakuuta eletään.