Translate

torstai 27. lokakuuta 2016

Syksyn aamuja


Vuodenkiertoa on hyvä seurata meren rannalla. Maisema ja tunnelma muuttuu. Syksyllä tulee hiljaisuus, vain meri on äänessä. Jääpeite vaientaa merenkin lopulta, vielä ei ole se aika. Vesi lainehtii vapaana.
Tänä syksynä merivesi on ollut pitkään alhaalla; pohjoistuulet ja korkeapaine. Näitä sanovat tietävämmät syyksi ilmiöön, jopa Itämeren vesitilanne kuulemma vaikuttaa.
Meren kummallista käyttäytymistä on tullut päivittäin seurailluksi.
Tiistaiaamuna oli muotoutunut tai paljastunut pitkulainen särkkä pohjahietikkoon.


Tuuli kaakosta, vasemmalta. Ihmettelin, miten aallokko tuli myös vastakkaiselta puolen, oikealta.

Videolla sen näkee paremmin:



Seuraavana yönä satoi ensilumen. Aamuhämärissa sateli hiljakseen; päivä ei tuntunut valkenevan ollenkaan. Lähdinpä rantaan katsomaan, miten hiekkasärkkä "voi", onko kadonnut meren viemänä.

Paksu lumipilvi näytti väistyvän; tosi tummana vielä velloi nousevan auringon edessä.


Särkkä oli paikoillaan, saanut hennon lumipeitteen.
Huikea silta sumuiselle merelle! Uskaltaisiko mennä?


Aurinko "yritteli" päästä näkyviin...


Ihmeellinen valaistus! Synkkä pilvi, auringon valo tyynessä vesipinnassa.


Ihana taianomainen näky!

Aurinko valaisi rantaruovikkoa, syksyä on.


Ja videolla vielä tunnelmaa...



sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Lähdetään Kääppäänkarille!


Tällainen tuli mieleen tässä viikonlopun aikana kun merivesi tuntui vajoavan todella alas. Porissa oli muodostunut jopa polku saarelle... Että mitenhän Kääppäänkari?

Kääppäänkarit ovat Hailuodon rannikolla, Matikanniemen edustalla.

Hiukan vanhoja kuvia ensin:

Kääppäänkarien korkein "saari", iso kivi siinä edustalla.


Korkean veden aikaan Kääppäänkareista on näkyvissä vain pieni pajukkotupsu; kuvan vasemmassa laidassa taustalla.

Entä nyt, eli eilen kun vesi oli "miinuksella" 59cm.

Näkymä oli täysin erilainen!

Merenpohjaa oli laajasti näkyvissä, iso kivi kuivalla maalla.

Tuossa uitiin kesällä, räpiköitiin matalassa hiekkapoukamassa.

Kävelenpä saareen!


Iso kivi kuivamassa. Normaaliveden aikaan ja myrskyllä tämän kiven ympärillä kuohuu valtaisat vaahdot.

Kyllä on kiviä, pientä ja isoa, kiviriuttoja. Kuun maisemaa, merenpohjaa!


Merenpohjan liukkaat leväkasvuostot, pysähtyneet häilynnästään...


Vesi, myrskyt ja jäät muotoilevat pientä luotoa ympäri vuoden.


Joutsenia näimme paljon. Ne kelluivat kaukana, niin etäällä, etteivät meidän kamerat oikein yltäneet sinne saakka.
Ja karikoita, kiviriuttoja joka puolella. Vaaralliset vedet; kun vesi pikkuisen nousee, nämäkin vaanivat juuri ja juuri pinnan alla.

Vanha talvinen kuva samoilta seuduilta. Joskus karikoille kohoaa myrskyllä jäitä valtaviksi kasoiksi. Melko jyhkeää, jäitten mukana saattaa nousta hiekkaa ja kiviä korkeallekin.


Talvella Kääppäänkareilla on hyytävää, kaikki mahdolliset vaatteet. Kaksi pipoa päällekkäin.


Eilen siellä tarkeni oikein hyvin, lähes tyyntä. Pilvistä. Hyvin kului aikaa tarkastelllessa kuinka meren suuri telaketju oli lanannut peltojaan. Mahtavat rattaanjäljet.


Joutsenet näyttivät askeltaneen pienen laguunin rannalla.


Ja pajun juurella. Kesän viime kukka.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Kesän käärinliinat




Tänään 14.10. on wanhan kansan ensimmäinen talvipäivä. Kauan sitten ajanlasku perustui kuun kiertoon, nykyisin on mittana aurinkovuosi. Wanha kansa ajatteli talven alkavan lokakuussa täydenkuun aikaan, kuukalenterin mukaan se oli juuri puolivälissä lokakuuta. Aurinkokalenterissa täydenkuun aika ei aina osu kuun puoliväliin, tosin nyt osuu!

Entisajan ihmiset osasivat ennustaakin näistä kolmesta ensimmäisestä talvipäivästä, säitä, talven ja kesän tuloa ynnä muuta. Meiltä se kyky on kadonnut.

Joka tapauksessa luonnossa on tosi syksy; kesä on käärinliinoissaan.


No, hämähäkin seittejähän nämä ovat; pyydyksiä. Mutta lehdettömät oksat näyttävät säälittäviltä harsopakettiin käärittyinä.

Viimeiset pihlajanmarjat verkossa!



Kuihtunut roteva horsma verkon vankina ja ikäloppu vene; sopivan syksyinen yhdistelmä. Katoavaisuus läsnä.


Vihreyttä luonnosta silti löytyy!

Pieni mänty on myös paketissa, mutta täysissä voimissaan!


Huomaa! Ensikevään silmut jo valmiina!Toivoa on.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Hailuodon siikamarkkinat


Siika kutee syksyllä, juuri näihin aikoihin. Nousee karikoille ja matalikoille kutemaan. Hyvä siianpyyntiaika.

Hailuodossa on pidetty siikamarkkinoita jo 25 vuotta, lokakuun puolivälin tienoilla. Viime viikonloppuna vietettiin tämänsyksyisiä markkinoita Marjaniemessä.
Säät suosivat, ei tuullut juuri ollenkaan, oli aurinkoista ja lämmintä 10 asteen tienoilla.
Joskus siikamarkkinapäivien aikana on pauhanneet myrskyt ja tuiskunnut lunta. Avoin Marjaniemi on altis kaikenlaisille puhureille.

Alkuun tapahtuma oli nimenomaan kalakauppaa, siikoja ja muitakin eväkkäitä.
Nykyisin tarjolla on kaikenlaista tavaraa, nytkin taisi olla viitisenkymmentä kauppiasta, osa kaukaakin. Paikkakuntalaisia mukana ihan mukavasti, myyjinä ja ostajina. Kaikkiaan kahtena päivänä markkinoilla kävi yli 3500 henkeä. Se on ennätysmäärä. Hailuodossa on asukkaita vajaa 1000, joten lautat toivat paljon manner-Suomestakin.


Tavaraa oli esillä sistiloissa ja ulkosalla, halleissa ja kahviloissa.


Hailuodossa on (ainakin) kaksi myymälää, joissa myydään paikallisten ja myös kesäasukkaiden käsitöitä. Kirkonkylässä vanhassa kauppakiinteistössä on kesäisin avoinna Luovon Puoji, käsitöitä, taidetta ja galleria vaihtuvin näyttelyin.
Marjaniemessä toimii läpi vuoden kahvila Luovon Puikkari, siellä on myös käsitöitä, sekä melko suuri kokoelma Hailuotoa käsittelevää kirjalisuutta.

Luovon Puikkarin kuppikokoelma on komea!


Luotolainen, tikkuri, villapaidan malli menneiltä ajoilta. Lampaanhoito oli aikoinaan tärkeä asia tällä saarella, villapaita muistuttaa niistä ajoista.

Perinteinen malli, napitus olkapäällä.


Hiukan udenaikaistettu; napitus edessä. Tikkurin edustan koristeneule on "kaksinkertaista" helmineuletta, neliö tunnetaan useilla nimillä. Västäräkki, kaupunki, rekko jne. Muuten kudelma tehdään systeemillä 3 oikein, 1 nurin. Sivuilla ei ole saumoja; kuinkahan monta silmukkaa tarvitaankaan aikamiehen ympärysmittaan?

Uudempaa disainia on Hailuoto-huppari!


 Sukkia ja lapasia, niitä löytyi joka tyyliin!

Luovon Puojin tavaraa oli myynnissä kalahallin sisällä. Monenlaista käsityötä oli sielläkin.


Lautan aikataulut!


 Jopa kenkiä, paikallista kesä-hailuotolaisen tuotantoa.


Ja lisää käsintehtyä.

Mutta entä kalat? Kalamarkkinoillahan oltiin...
Kyllä kalaa, tuoreena, säilykkeenä, einestuotteena sekä tietenkin soppaa ravintolateltoista.

Silakkaa

Siikaa ja isompaa siikaa.

Hailuodon savusärkeä!

Väkeä kalanhallin ympärillä.
Ilma oli kesäisen kaunis ja selkeä.

Myyjiä oli monelta paikkakunnalta. Hailuotolaista tuotantoa silti korostettiin.


Sisäänpääsymaksua alueelle ei ollut, ainoastaan parkkilippu piti lunastaa. Ehkä kertoo liikenteestä sekin, että meille sunnuntaiaamuna tuli parkkilappu numero 863. Linja-autoillakin tuli väkeä.
Niinpä lauttaliikenne joutui koville; aina osa jäi rannalle lautan lähtiessä.

Faarastiina-kuppilassa lauttarannassa oli jopa ulos asti jonoa! Ervastin Kauko sai asiakkaita. Se olikin ihan oikein, sillä juuri hän oli siikamarkkinoiden allullepanijoita 25 vuotta sitten.