Translate

perjantai 29. toukokuuta 2015

Saariston vastakohtaisuuksia

Hailuoto on Suomen vähäsateisimpia alueita. Pilvet eivät vain tule. Joskus näkee tummat pilvet Lumijoen suunnalla, ukkosen myhähtelykin kuuluu. Mutta sinne se monesti jää, menee "meren takaa" ohi. Aurinko senkun paistaa, vaikka mantereelta tule viestejä kaatosateista.

Viime kesä oli ajoittain tosi kuuma; varsinkin meidän pieni etupiha suorastaan polttava. Eikä tuulen henkäystä, vaikka näin lähellä rantaa asutaan. Suuret pihapuut pysäyttävät ilmanvirrat.

Mutta rannalla tuulee, lähes aina. Harvoin ilma niin seisahtaa, ettei edes meren yllä liikehdi. Kesällä helteisenä iltana ehkä.
Talvipakkasellakin on usein tyyntä, mutta rannalla ja varsinkin kauempana merellä käy hyytävä viima. Se näkymätön ja kuulumaton kavala ilmanvirtaus, joka jäädyttää äkkiä hiihtäjän kasvot.

Nyt alkukesästä kaikki on niin vihreää. Tuulilta suojassa kasvit nousevat maan kätköistä vauhdilla. Hallakaan ei tänne monesti osaa.

Kerttunen lavertelee päättymätönta tarinaansa lehvistössä, kirjosieppo toistelee kulmikasta kutsuaan.

 (Käki lensi jopa keittiön ikkunan taakse omenapuuhun, tosin isännän houkutuskukuntaa ihmetellen.)

Pajulinnun sulous ja peipposen reippaus täydentävät toisiaan. Joku rastas piirtelee elämänsä suuntakuvioita kuusikossa; suurpiirteisiä suunnitelmiaan kertoo.



Kevät innostaa myös ihmistä. uusia päännousemia on tässäkin talossa keksitty.
Kuusentaimia tilattiin metsänhoitoyhdistyksen kautta. Talon taakse pellolle istutettiin, pienet kuuset. Koivuja on tarkoitus kaataa.



Talon taakse varjoon on "ilmaantunut" omenapuita istutusjonoon.

Saarielämän vastakohtaisuuksista kertoo pikkuinen videonpätkä eiliseltä päivältä.
http://youtu.be/EZVk6OL_J9I

maanantai 25. toukokuuta 2015

Lyyli-myrsky

Tuossa pihamaalla ei juuri tuulesta tiedä. Suuret puut seisovat enimmäkseen hiljaisina kaikessa rauhassa. Sen verran on metsää ennen rantaa, etteivät puhurit juuri tunnu.
Jos pihapuut huojuvat, silloin merellä tuulee kovasti. Jos talon takanakin oksat tempoilevat, silloin on myrsky.

Lyylin-päivänä lähdin rantaan katsomaan, millainen humina siellä on, pihallakin nimittäin ilma oli levottomassa liikkeessä.

Eipä päässyt rantaan. Meri tuli tiellä vastaan.

Kaikenlaista tavaraa tuli veden mukana tiellä rinnettä ylös.


Takapihalta meni kuusi poikki, romahti tantereelle linnunpönttöineen.

Huomattiinkin, että kaatunut kuusi oli 4-haarainen, oikeastaan 5-haarainen, sillä rungosta päätellen siitä oli jo aiemmin lohjennut yksi latva. Kovissa olosuhteissa latva kärsii ja tulee erikoisia muotoja.

Myrskyn jälkeisenä aamuna lähdin tarkastelemaan rannalle, mitä Lyyli oli siellä saanut aikaan.


Kovasti näkyi melskauksen jälkiä; meren tuomaa rytöä rantatöyräällä.


Vesi leiskui hietikolla; siihen oli muodostanut jo pienen vallin. Tuuli näytti välillä yltyvän; joskus aalto heitti kuohunsa vallin ylikin. Ehkäpä ne olivat niitä seitsemänsiä aaltoja, jotka kuuluvat olevan muita suurempia.

Olipa Lyyli kyntänyt meren peltoakin, mitä lie aikonut kylvää.


 Lyyli ehtinyt jopa tehdä vesikampauksen rannan viimekesäiselle heinikolle.

Aallokko oli vienyt merenphjaa mennessään; kaislikon juuret häälyivät aavemaisina irrallaan.

Lyyli näytti siirrelleen rantaviivaa; pikkuinen niemeke oli huuhtoutunut mereen. Tai ehkä se tuli siirretyksi pajukon kätköihin.


Sinnikäs rentukka, se on tarrautunut tiukasti maahan. Ei irronnut, vaikka vesi velloi ylitse!


Nousin rannalta hietikon poikki.
Lepikon suojassa saniaiset aukoivat pienoisia nyrkkejään.
Valoisassa kuusikossa kukki mustikka.
Matalat kasvit maan rajassa eivät tainneet tietää Lyylin pauhusta mitään. Videolla aamutunnelmia tyyntyneellä rannalla.

http://youtu.be/T4VMr63A08I


lauantai 23. toukokuuta 2015

Uusi katto kahdessa päivässä!?

Tällaisia mainoksia nähtiin lehdissä. Ne kiinnittivät huomiomme, koska asia tuntui koskettavan meitä.
Nimittäin ensimmäisenä kiinnittyi katse kattoon, kun viime keväänä tätä taloa ensi kertoja tarkastelimme.
Peltikatto hilseilee, se huomio tehtiin. Varsinkin tuosta pienen sisäpihan puolelta eteläisellä kattolappeella.
Kyseltiin alan liikkeistä, auttaisiko katon maalaus tai mikä. Läheteltiin jopa kuvia ammattilaisille; mitä pitäisi tehdä.
Ihmeteltiin, onko katossa vanhempaa ja uudempaa peltiä. Joissakin kohdin pinta näytti ihan hyvältä, maallikon silmiin ainakin.
Lopulta pyydettiin urakoitsija katsomaan. Hän tuli siihen tulokseen, että koko päällyste pitää uusia. Määritteli olevan 25 vuotta sitten laitetun , vanha rakennus kaipaisi koolausta ja aluskatettakin.

Kevät oli pitkään sateista. Odoteltiin kuivia päiviä, että uskaltaisi ruveta entistä peltiä poistamaan.

Viime maanantaina rupesi sitten tapahtumaan. Kahdeksan aikaan aamulla saapui pihalle todellisten kommandomiesten kolonna nosturiautoineen.
Alkoi ripeä toiminta. Ei tosiaankaan vatuloitu, jos päivän muotisanaa käyttäisi.

Miehiä kiipesi katolle, laitteli suojakaiteita ja teki alustavia töitä. Kuvassa näkyy vanhan päällysteen hilseily.

Pelti rupesi irtoamaan vauhdilla.

Peltilevyt siirrettiin suoraan auton lavalle. Mitään purkujätettä tms ei jäänyt pihalle!

Työ edistyi sillä tavalla nopsasti, etten ehtinyt kuvata, millaista rimaa tai lautaa tuli tämän suojakatteen alle. Päälle joka tapauksessa laitellaan tässä värkkejä aluskatetta ja koolausta varten.


Katon uusimisen yhteydessä poistettiin myös tarpeeton antenni. Nosturilla painavan rakennelman alas laskeminen kävi helposti.

Kattoporukalla näytti olevan selkeä työnjako; sahattiin, naulattiin ja maalattiin yhtä aikaa.


Uutta peltiä rupesi nousemaan katolle; ensin sileitä liuskoja jiireihin. Savupiippu odottelee vielä vaippaansa.



Tähän vaiheeseen katto edistyi ensimmäisenä päivänä. Eipä olisi haitannut sadekaan enää. Taivas pysytteli kylläkin kirkkaana.

Toisena päivänä olikin enää "pienempiä" työvaiheita.


Viimeistelyä.
 Reunalistoja, vesikouruja ja rännejä, lumiesteitä jne.


Savupiippu uudessa kuosissaan, kattotikkaat vieressä.

Katto tuli todellakin uusituksi kahdessa päivässä niinkuin oli mainostettu. Ei tämä mikään iso katto ollut, mutta monta mutkaa ja taitetta. Kattoikkunoita ja vinkkeleitä.  Harjapeltiä meni suunnitelman mukaan 24 metriä, olihan siinä muunkin pellin menekkiä.

Hieno juttu oli myöskin se, että pihalle ei jäänyt mitään "sotkua". Pihamaa oli kuin ei mitään olisi tehtykään.


keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Onko meillä sakkorenkaat!?

Tämä kysymys nousi polttavaksi muutama päivä sitten. Mittailtiin urasyvyyksiä, tutkittiin netistä kesärenkaiden määräyksiä. Havaittiin että pitäisi olla tuollainen 4mm:n urasyvyys, että rengas pystyisi vastustamaan vesiliirtoa, vaikka alin "sallittu" onkin 1,6mm. Rupesi näyttämään, ettei Foresterin tassuissa ole kuin nippanappa 2millin urat.

Seurasi pitkälliset jatinat isännän ja vanhimman pojan välillä; testituloksia, työkaverien kokemuksia ja muita asiaan vaikuttavia tiedostoja. Seuraavaksi siirryttiin rengasliikkeiden sivuille. Tosin tässäkin elävän elämän kokemukset otettiin huomioon.

Sitten kuulinkin, että olisi mantereelle lähtö huomenissa, uusien kesärenkaiden ostoon ja vaihtoon.

En ole koskaan käynyt oikeastaan missään autojen montteereukseen liittyvässä paikassa, saati että olisin itse auton renkaita vaihtanut. - Joten kaikki oli uutta ja ihmeellistä.


Eli auto ajettiin halliin, tunkki alle ja koko kosla ilmaan. Renkaat lähti äkkiä alta, senkun pultinavaaja muutaman kerran parahteli, niin ratas loksahti irralleen. Melko avuttoman näköinen on kulkupeli tässä vaiheessa.


Uudet renkaat ilmaantuivat alle lähes yhtä äkkiä kuin entiset pois irrotettiin. Ammattilaiset ovat asia erikseen.
Ehkä olen joskus kuullut ilmaisun "renkaiden tasapainottaminen", mutta ei minulla ennen tätä päivää ollut hajuakaan, mitä se tarkoittaa. Uusi rengas laitettiin muutamanlaiseen härveliin, joka heti antoi tiedon, pyöriikö tasaisesti vai ei. Ja jollakin painavalla, oliko lyijyllä, laitettiin tasapainoon.

Ja uusissa renkaissa on 8mm:n urat. En usko, että meillä sentään nopeus lisääntyy, vaikka pitoa nyt onkin.

Kun on kevät ja mantereen puolella oltiin, piti tietenkin käydä puutarhalla. Nyt oli asiana hakea kaksi omenapuuta Lassilan puutarhalta Tyrnävältä. Lassilan Pentti oksastaa itse muutamaa omenalajiketta, jotka menestyvät pohjoisessakin. Muutamia vuosia sitten haettiin sieltä Norland ja Tsaarin kilpi, omenapuut. Varsinkin Norlandista on hyviä kokemuksia, malliksi kuva nuorista puista.


Katseltiin Lassilan omenapuurivistöä.

Siinähän niitä seisoi pitkä rivi ladon seinustalla. Kaksi siitä otettiin mukaan; omenankiilto silmissä.

Tietysti seisoskeltiin tyrnin- ja mustaherukantaimien äärellä. Muutenkin puutarhalla on mieluista katsella. Kuvista ilmenee myös Tyrnävän tasaiset maat; muinaista meren pohjaa.



Illalla kotona tuli mieleen lähteä kuvaamaan rannalle. Näytti melko tyyneltä sää; pihakuuset seisoivat hiljaisina.
Mutta parinsadan metrin päässä rannalla, siellähän tuuli.

Kun katselin sisällä videoitani, ymmärsin, miksi ammattilaisilla on mikrofonissa karvamoppi. Tuuli rohisee ilkeästi videossa. Ei ainakaan kannata suunnata suoraan vastatuuleen; siinä pauhinassa kertojan ääni katoaa.
Olin juuri blogissa kommentoinut Anskulle, ettei meidän rannalla ole roskia, mitä nyt pari pulloa...Vasta videoltani huomasin pajukon rajassa meren tuomia muovin riepaleita.

"Ilkeätkö tuollaisen lähettää", tuli mieleen tästä videosta. Sanat lausui kauan sitten työkaveri opettajainhuoneessa, kun olin juuri käsin hutaissut paperille tiedotteen oppilaiden koteihin ja äkkiä monistanut. Taisi olla vinot rivit ja muuta sellaista.

Ilkeän toki tällaisen lähettää. Jos ei muuten niin varoittavana esimerkkinä.
http://youtu.be/koQbA3T9qfA