Translate

maanantai 28. joulukuuta 2015

Perämeri työnsi jäänsä rannalle.

Perämeri ei helposti alistu jääpeitteen alle. Ainakin kolmeen kertaan jo tänä syksynä se on työntänyt jääkantensa rannalle.
Joulunpyhien aikana kova lounaistuuli nostatti veden ja puhalsi jäitä ranta-alueille.
Näky on mykistävä, varsinkin talviauringon loisteessa.
Kylmä ja kova jääpinta hehkuu suloisissa pastelliväreissä ja syvänsinisenä.

Syksyn ensimmäiset jäät olivat ohutta liuskaa, mutta rannalle meri nekin toimitti.

Pakkaset puristelivat paksumpia lohkareita, nekin meri työnsi maalle.
Tuttu Vasken ranta, oudoksi muuttuneena.

Jäiden saartamaa Vasken rantaa. Männyn takana Hanhisen nokka, Iso matala. Auringonlaskusta vasemmalle häämöttää Siikajoen Karinkanta.
Kauempana kohisee avovesi, rantavedet taas uudessa jäässä.

Jääröykkiöistä olisi saanut "valoisampia" kuvia, jos olisi voinut mennä jäävallin toiselle puolen ja kuvata mereltä päin. Mutta jäät ovat liukkaita ja painavia, saattavat liikkua herkästi. Pitävät kammottavaa kolinaa vyöryessään alaspäin.

Tosi juhlallinen luonnon järjestämä muutos maisemassa!
Hailuodossa ei ole lunta kuin juuri sen verran, että näkee jäljistä, kuinka monet tämän rannan asukkaat ovat kulkeneet rannalla katselemassa mahtavaa näkymää.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Merry Christmas and Happy New Year


Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille, missä kaukana lienettekin. Kaikkea hyvää tuleviin aikoihin!

Kiitos myös niille lähes 20 000 ystävälle, jotka vierailitte blogissani vuoden aikana, noin 20:stä eri maasta. Tervetuloa uudelleen!

Kävin tarkkailemassa joulupukin työpajaa, siellä näyttää olevan nyt paljon työtä. Hämärä talvinen sää

 I went to Santa's workshop. Santa Claus has a lot of work now. Here in north in winter is dark.
We can not see exactly everything that was Santa's living room.


tiistai 15. joulukuuta 2015

How short is a winter day in Hailuoto?

Juhannusyönä "mittasimme" kesäyön pituutta Hailuodon Santosen pohjoisrannalla. Silloin aurinko viipyi horisontin takana alle 2 tuntia. Hyvin mahtuivat lasku-ja nousupaikka samaan kuvakulmaan.

Nyt keskitalvella aurinko nousee ja laskee Santosen niemen toisella puolen, etelärannalla.

Tutkimme säätietoja. Päivän pituuden mittaukseen tarvittiin selkeä taivas, että aurinko näkyisi.
Pelasimme varman päälle, tutkimus tehtiin eilen 14.12. vaikka päivä tästä vielä lyhenee. Ensi viikovaihteeseen osuvat ne lyhimmät päivät, mutta kun säistä ei tiedä....

Oulun horisontin mukaan myöhäisimmillään aurinko nousee 10.32. Hyvissä ajoin kiirehdimme asemiin odottamaan nousua.

Mitaustapa oli sellainen, että otimme tarkan paikan, jossa kuvaajan piti seisoa. Sitten otimme jonkun kiintopisteen kuvan vasempaan reunaan; siihen osutettiin auringon nousun paikka.

Otin merkiksi lepän, sen oksan viereen koetan asettaa auringon nousun. Että mahtuuko auringonlasku myös samaan kuvakulmaan. Noin klo 10.30 kuvattu, muutama minuutti ensi säteistä.
Keskipäivällä kävimme uudestaan ottamassa kuvia samoilta askelmilta.
Paksu pilvivyö ei pytynyt estämään paistetta! Klo 12, keskipäivä! Eipä kovin korkealle noussut; tässä armas aurinko ylimmillään. Laskemaan lähti, vaikka juuri nousi.



























Sinne laski, klo 14.30! Mahtui lyhyt talvipäivä samaan kuvakulmaan! -Kuvat jouduttiin ottamaan muutaman minuutin etuajassa, aurinko laski pilveen. Juoksujalkaa rantaan kiirehdittiin.

Alla mieheni ottama kuvasarja, hän näytti ottaneen kiintopisteeksi jääkuvion kaislikossa.

Tämä kuva on ehkä hiukan zoomattu.

Auringon lasku.
Todettiin, että talvipäivä on pidempi kuin kesäyö, sillä aurinko oli horisontin yläpuolella Hailuodossa vajaan 3 ja puoli tuntia. Nousi noin 10.30 ja laski kahdelta.
Keskipäivällä jopa tunsi hiukan auringon lämpöä.

Kaunis pakkaspäivä, huurteita ja punaista valoa. Kiiltävä jääkansi silmänkantamattomiin. Kimallusta!




Jääkukkia.

 Ranta oli jäätynyt kuin kiitoradoiksi.


Sokerikuorrutus.

Tänä aamuna, 15.12. kävin uudelleen rannalla. Ohoh!

Yöllä oli merivesi käynyt metrin plussalla, kovalla länsituulella.
Kuvauspaikat olivat peittyneet jääröykkiöihin.

Meri on arvaamaton ja sen voima suuri.

lauantai 12. joulukuuta 2015

Vuoden pimeintä aikaa

The shortest days of the year.

Onpa yötä yökytellä Annan-päivän aikaan. Näin loruili äitini ja oikeassa oli.
Tosin Annan päivä oli jo alkuviikolla, ja yhä päivät lyhenevät.

Onneksi Hailuotoonkin saatiin vähän lunta, jo toinen "ensilumi" tälle syksylle. Ensimmäiset sulivat pian pois. Nytkin on muutama lämpöaste ja tihkusadetta. Toivotaan, että vähän viilenee. Lumi valaisee kummasti. Mutta kesä on kaukana ja kirjosieppo.

 Pesäpönttö kylmillään. Vanhan pihapiirin hirsiseinien harmaus ei juuri muuta värimaailmaa; mustavalkoista ja harmaata.

Luonto haluaisi vaipua talvilepoon. Peittoa siellä odotellaan.


Lisää peittoa kaivataan!


Metsäpolku kyllä peittyy lumeen.

 Eräät ne kyllä törröttää, aikovat seistä koko talven merituulessa!

Luonnossa on rajuakin elämää! Ei täällä kaikki horrokseen vaivu.


Hiekkaisella metsätiellä hirvisällit oli pistäneet nujakoinniksi. Uusi lumi oli laajalta alalta peuhattu sekaisin. Ihmettelin, onko niiltä sorkatkin irtoillet tappelun tuoksinassa. Tällaisia keräsin maasta!

Sitten ymmärsin, että nuoska lumi oli tarttunut hirvien sorkkiin, sitten tierat/tilsat irtoilleet riehunnassa.

Tästä voi suhteuttaa hirven sorkkien koon ja muodon!

Me aikuiset ihmiset höpsähdämme pimeänä aikana levittelemään kynttilöitä ulos ja sisälle. Mukavasti ne tuovat valoa pimeyteen. Pienikin liekki näkyy, jos on tarpeeksi pimeää.

Ilta tummenee nopeasti pilvisellä säällä. Rakennusten ääriviivat katoavat.


Täällä Hailuodossa on tapana valaista tienoota Lucian päivän aikoihin. Viedään lyhtyjä tienliittymiin ja portinpieliin.


Vein minäkin lyhdyn pihan reunaan hopeapajuun. Tuikku ei jaksa valaista edes pajun märkänä kiiltelevää runkoa. Mutta valo näkyy kauas!
Tässä Vasken taajamassa ei ole katuvaloja, lähimmät lauttarannassa 5km:n päässä. Kirkonkylän valoihin onkin jo kolminkertainen matka. Kun ihmisasunnoista "soihdut sammuu" iltaisin; pimeys on totaalinen. Oikeastaan siinä silmät lepäävät. Tuntuu mukavalta katsella yöhön avoimin silmin, vaikka ei näe mitään.

Nyt on pilvistä, lisäksi "kuuton aika", joulu "kuu" vasta syntynyt 11.12.

Päivät lyhenevät vielä viikon, 18.12. alkaen noin kolme päivää ovat vuoden lyhimmät. "Aurinko on pesissään", sanoi vanha kansa.
Aurinko viivyttelee eteläisellä kääntöpiirillä, miettii varmaan, josko lähtisi vaellukselle kohti pohjoista.
Kyllä se sieltä tulee, joutuu juhannukseksi meille yöttömiin öihin.
Siinä toivossa; mukavaa joulunodotusta!



torstai 3. joulukuuta 2015

Finnish Independence Day

Itsenäisyyspäivä. Joulukuun kuudes. Isänmaallinen juhlapäivä, vuoden juhlista parhaita.

Päätettiin juhlistaa päivää videon avulla.

Kävin rannalla mittailemassa ennakkoon etäisyyksiä ja kuvakulmia. Sinä päivänä satoi räntää ja tuuli kovasti. Pistelin tikkuja hiekkaan merkiksi.

Seuraavana aamuna roudattiin rantaan tarpeisto: Jalustin, suomenlippu, ledkynttilöitä, lipun tukikeppi, teippiä.


Etualan pajupuska oli edellisenä päivänä ihan vesirajassa. Vieressä näkyy merkkitikkujani. Vesi olikin laskenut paljon.

Toinen ongelma oli tämä. Aurinko paistoi suoraan kohti. Räntäsateessa edellisenä päivänä en tullut ajatelleeksi auringon sijaintia. Ei käy tämä paikka!

Siirrettiin tavarat eri kohtaan, kuvaussuunta auringosta hiukan sivuun.

Tähänkö laitan lipun?
Etukäteen mietin, miten lipun saa pysymään pystyssä kovassa tuulessa. Sitä varten mukana oli pätkä ohutta betonirautaa (?) ja maalarinteippiä. Rauta upposi helposti hietikkoon, lipputanko teipattiin siihen kiinni.

Sitten muista järjestelyjä! Kameran jalustin.

Lipun viereen laitettiin led-kynttilät; arveltiin, etteivät tavalliset kestä tuulessa, vaan sammuvat.

Jos seison tässä, näkyykö mun pää? Entä jalat, niitten ei tarvitsisi näkyä.
Vielä vajaa viikko sitten tuossa samassa paikassa oli hyvinkin metri vettä; aallokon kuvioima hietikko nyt hiukan jäässä.
Mutta jos tulisinkin tähän pikkulepän toiselle puolen. (Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin...!)


Annas kun vielä katson!
Kyllähän siinä oli monenlaista kässäilyä, meillä kun ei ole vähäisintäkään teknistä taitoa. Ei ainakaan minulla. Kokeilen ja tulee mitä sattuu.
- Jos joku näki tämän homman, niin kyllä ihmetteli, mitä siellä touhutaan, huomautti isäntä välillä. Taisi jo katua, että avustajaksi lähti.

Tässä projektissa itse tilanne oli ihan toinen kuin ennakkoon luulin.
Olikin lähes tyyntä, niin tyyntä ettei lippu viitsinyt juuri liehahdella. Ihan hyvin pysyi pystyssä.

Maailman kaunein kansallisvaate!

 Minulla oli taskussa pörheä hiuspanta; sen olen kiertänyt myrskyssä kameran mikrofoniaukkojen eteen tuulen suojaksi. Sitäkään ei tarvinnut.
 Led-kynttilöiden valo ei näkynyt yhtään; valju talviaurinko päihitti sen mennen tullen.

No, Eino Leinon runo sortovuosilta 1913, se on hieno joka tapauksessa! Hyvää itsenäisyyspäivää!