Talveen kuorrutettu ranta

Syksyllä meren ranta muuttaa ilmettään sään mukaan; apeaa alakuloa, tuulta, sumua, sadetta.
Ei viitsi kauan oleilla myrskyisellä rannalla; kosteus tihkuu ilmassa, maassa ja oksissa.

Ei lintuja, vain tuulen humina.

Mutta illan mittaan tyyntyy, selkenee, pakastuu.

Aamulla mökkiläistä odottaakin eteisen ikkunasta erilainen näky. Luonto on kuorrutettu huurteeseen, se valaisee maiseman.

Tuotapa on lähtettävä katsomaan. Metsät hehkuu valkeutta!

Sinitaivas loistaa päivän kirkkaimmalla hetkellä.

Ja rannan puut! Tätä kauneutta!
Rannalla on muutakin ihmeellistä ja yllättävää:

Alle kuuden tunnin päivä...

Eli päivän pituus näillä seuduin 5 tuntia 58 minuuttia. Näin totesi täsmällinen isäntä aamulla almanakkaa katsellessaan. Vähäinen on valoisa aika, ja yhä vähenee.

Kirkkaana päivänä tekee mieli katsella aurinkoa edes hetki. Kiirettä saa pitää, että ehtii ennenkuin päivänkehrä painuu meren syliin tällä rannalla.

Menossa on horisontin taakse. Linnun iltalento.

Hanhisen taakse painuu.

Laskevan auringon valossa voi katsella rannan ilmiöitä. Edellispäivän sakea pyry toi rannalle massoittain lunta, osittain sohjona veden mukana. Merivesi pyöritteli leipiä, lopulta ne jähmettyivät kuiville kun vesi laski.

Leikkisä meri; kaikenlaista rakenteli sohjosta joutessaan!
Olisihan noita kuvannut enemmänkin, mutta aurinko piti kiirettä; äkkiä meni pois.

Aurinko ja kuu toimivat vuorovedolla; kun aurinko laskee, kuu nousee. Kuu tulee ikäänkuin auringon perässä. (Aamulla taas päin vastoin!)

Hyiset rannat

Marraskuun ensimmäinen päivä, vähän pakkasta. Toissa yönä tuli jokunen sentti lunta. Maisema on muuttunut karuksi, kylmä tuuli humisee rannalla.

Lyijynharmaa meri, aallokkoa ei juuri ole, vaikka kulkija tuntee tuulen. Paksun rantakasvuston jäänteet jääkuorrutuksen peitossa.

Ei uskoisi, että tässä vielä kaksi kuukautta oli kaksimetrinen ruovikko, jonka yli ei nähnyt merelle.
Nöyrästi siinä on taivuttu pakkasen, myrskyjen ja jään kourissa.

Merivesi kävi muutaman kerran korkealla; vesi lakaisi rannan kasvimassat kauemmaksi.

Jään alla, rannan ruohikko vesikampaukseen jäätyneenä.

Matalikon kivet pitävät pintansa, ohut jää murtuu veden laskiessa.

Voimakas aallokko muotoilee rantaviivaa uudelleen; jääpitsi koristelee ruhjottua rantaa.

Jäiset korut kaulallaan kaislikko odottelee talvea.Tästä vuodenajasta on minulla runokin, kirjassani 'Se vuosi', Mediapinta 2017

Kesän täyteydessä
rannan ruovikko kahisee vapaana
ja myötäilee tuulta.

Syysyönä pakkasen sormet kietoo
jäisen korun
vesirajaan ruokojen kauloille.

Kuutamossa kuulen
kahleiden helähtelyn.

                              

Rantajään alla on liikettä...

Jäätynyt "aallokko" hietikolla.

Kauempana velloo sula vesi; eikä heti jäädykään. Siitä pitää tuuli "huolen".