Translate

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Miten säilöisi kesän kukat...?



Talvella unohtaa kesän värit. Nämä kukat ja kaiken k luonnon uhkeuden.
Kuvaamalla voi jollakin tavalla säilöä loistoa talven varalle.

Näitä pihan kukkia, sydänkesän pihamaata.



keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Sataa, sataa...

Hyvä, että sataa. Kuivuus näkyy herkästi tässä pihassa. Eteläseinustalta ruohikko ruskistuu, samoin takapihalta paikoista joihin aurinko paistaa päivät pitkät. Maasto on hietikkoa, varmaan muinainen Perämeren karikko.
Lätäköitä ei pihalle juuri muodostu sateella. Maa imaisee veden äkkiä.
Sensijaan kasvien lehdille vettä kertyy kun tarpeeksi sataa.
Vesipisarat heinikossa ja kasvustossa ovat niin kauniita, mutta vaikeasti kuvattavissa.
Ainakin minä otan enimmäkseen niitä "epäonnistuneita" sadekuvia.
Tässä tämänpäiväiset yritelmät.


keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Hirsiseinän silkkinen kauneus


Mistä johtunee, että minusta vanha hirsiseinä on kaunis, varsinkin maalaamaton, harmaa. Niittyladot, nuottatuvat, kalamajat ja vanhat asuinrakennukset. Tosin maalaamattomia hirsisiä taloja ei juuri enää näe.

Minun lapsuudessani maaseudulla oli vielä asuttaviakin taloja, joiden veistettyihin seinähirsiin ei maalia ollut sivelty. Ne muistuvat mieleen niin kauniina; lapsuudenkoti tuntui paistavan hopeaa ilta-auringossa. Talvellakin sen seinä oli huokoisen sileä, kuumalla ilmalla napsahteli kuivuessaan.

Pihamaan laidalla pienellä kumpareella oli korkea vilja-aitta, ehkäpä se juuri oli ensimmäinen rakennus, jota vauvana äitini sylistä kamarin ikkunasta katselin. Saattaapa hirren kauneuden näkeminen olla jo sieltä kaukaa kotoisin.

Nyt keskikesällä luonto on täyteydessään; kaikkialla kukkii ja vihannoi.
Pihapiirin vanhoja hirsirakennuksia vasten luonnon uhkea vihreys muodostaa ihastuttavan kontrastin.




Nuottatuvan seinustalla puhkeaa kitukasvuinen ruusu kukkaan, kissankellon siniset silmät avautuvat. Sirot heinänhelpeet kirkastuvat koruiksi hirsiseinää vasten.

Vanha navetta kukkivien puiden kuorruttamana; pihlajat, syreenit ja koiranheisipuu.




Uuden uutukaiset kuusen vuosikasvut, vieressään vanhaa hirttä ja lahopuuta. Sopivat yhteen!



Kesän vihreyttä vasten hallavan punainen liiterin lautaseinä saa uutta väriä kontrastina.

Ajattelin ensin, että näissä kuvissa on vanhaa seinää ja uutta kesän kasvua...
Mutta kumpi on vanhempaa? Monet pihan kasvustot; koiranputket, ailakit, leinikit....
Ne ovat voineet samasta juuristosta rehottaa näillä paikoilla jo satoja vuosia ennen kuin nämä rakennukset tehtiin!


sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kesäyönä kello kolme


Pilvisenä juhannsyönä tulin katsoneeksi ikkunasta ulos. Oli pilvistä. Mutta mikä ihme tuolla?


Puun latva palaa?


Lähdenpä ulos katsomaan!


Ulko-ovelle näkyy myös, mutta onko se sama latvus?
Saappaat jalkaan ja yövaatteissa pihalle; ei kai kukaan tähän aikaan tielläkään kulje. Kello kome kesäyönä.

 Auringonnousu, se siellä palaa! Ehkä paksusta pilviverhosta pääsi säde paistamaan pienen hetken puiden latvoihin.

Merkillisen punaisena ison petäjän otsa.
Ja kaukana kuusenkävyt punaisina kynttilöinä; juhannusyönä. (Puoli vuotta jouluun.)

Ja äänimaailmaa; pieni lintu laulaa päättymätöntä tarinaa. Meren hyminä tulee etuvasemmalta; heikkoa kaakkoistuulta. Vaahteranlehtien äänetön väreily.

Tunnelmasta tuli mieleen pätkiä Koskenniemestä.

"Siel on kauan jo kukkineet omenapuut....
Siel on vilpoisat illat ja varjokas koi....
Ja mun huoneeni käynyt on ahtahaks, ja sen ilma niin kumman painavaks...."

video