Translate

torstai 25. toukokuuta 2017

"Talvi on jo laannut riehumasta...."



Pitkä kylmä kevät alkaa taittua kesän suuntaan.

Kauan ovat jäämassat maannnet röykkiöinä tällä rannalla; marraskuusta asti. Vieläkin jäitä näkyy karikoilla.


Merivesi on pitkään ollut hyvin alhaalla. Rantajäät ovat sulaneet paikoilleen.

Ihanasti kimaltaa aurinko sulassa meressä.


Linnut ovat saapuneet. Ehkä viimekesäinen nuori joutsen lipui rantavedessä. Lähti pois, arka on. Muutamia telkkiä näkyi myös; toivotaan, että huomaavat pöntön, jonka maaliskuussa laittelimme koivuun.
Laitanpa vielä kuvan tilanteesta, jolloin pöntto ripustettiin koivuun; jääkasojen päältä nostettiin...
Kuvasta voi päätellä, että maaliskuussa oli hyytävä keli; pönttö tuli juuri pääni korkeudelle, yläpuolelle. Toukokuussa mentiin uudelleen koivun alle:

Siis tuon verran oli jäätä rannalla; pönttö olikin "noussut" korkealle.
Talven mittaan pohdittiin monesti, millainen ranta on kunhan jäämassat sulavat.
Nyt jään temmellyksen jäljet ovat näkyvissä.

Rannalle tuli valtavasti kiviä jäiden mukana, isojakin möhkäleitä.


Jäät lanasivat rannan uuteen kuosiin, kaatoivat puita ja toivat massoittain rytöä rannalle.

Kesän mittaan luonto ryhtyy korjaamaan vaurioita. Tuulet ja sateen tasoittavat rantaa, korkea merivesi tuo lisää hiekkaa.

Luonnossa loistaa kevät, tuo aaltojen välke! Sitä on kaivannut pitkän talven. Ja tuuli.

video

Ja sammakot, nekin havaitsivat kevään ja luomisen ajan. Elinvoimaa siellä pajukon kätkössä lätäkössä kuulostaa olevan!

video

maanantai 8. toukokuuta 2017

Kesäverhot, nyt!




Sisustuslehtiä on mukava lukea, vaikka en sisustamisesta mitään ymmärräkään. Noita lehtiä näyttää olevan ainakin kahta pääsuuntaa; tiukan linjan suunnittelueksperttien tekemät ja sitten ne retroon suuntautuneet.

Kunnianarvoisassa ja tiukan linjan sisustuslehdessä esiteltiin taloa, jonka jokaisessa tilassa oli 'joku juju'. Ihmisen arkea tällainen yksityiskohta piristää ja lisää onnentunnetta. Näin määritteli suunnitteluammattilainen.

No, sitähän katselee asumustaan uusin silmin kun tällaista lukee....Että mikä meillä tuo onnentunnetta? En oikein keksinyt sellaista sisältä, ulkona luonnosta kyllä!

Rupesin ajattelemaan toisinpäin, eli mikä mättää tässä huushollissa. No tietty, liika tavara, mutta siihenkin tottuu, pikkuhiljaa kun on päästänyt kertymään.

Mutta sitten huomasin talviverhot! Selvä, nuo pois! Kauneutta tilalle. Heti.

Ja kun olen huono menemään ostoksille, ja kauhistun varsinkin kauppoja joissa tyyliä ja disainia esitellään. Ja sitä, mikä on must ja trendi.

Eli, tilata pätkäytin verhoja verkkokaupasta kotiin postitettuina. Ajattelin että tulkoon olohuoneeseen jotain vihervää. Keittiöön määräytyi sininen siksi, kun siellä alaseinä on aika nätin sininen.

Mutta mutta. Paketti tuli ja avattiin. Taas ilmeni se kärsimättömän emännän tohelointi. Nimittäin verhot olivatkin jotain kiiltävää, lureksia. Meneekö tunnelma diskopalloilun tyyliin, kauhistelin.

Palauttamisesta tulisi lisäpuuhaa, postiinkin olisi matkustettava....

Muutettiin suunnitelmaa. Kaivettiin kaapista muovikassillinen valkoista valoverhon hörselöä.
Sillä kun päällystän verhot, eipä kimallus ehkä näy, lohduttelin itseäni.

Aika pitkään värkkäilin.
Tällaiset tulokset.


Vihreitä verhoja, kuvio tulee valkoisesta valoverhosta. Kovin pahasti ei näy kimallus...Ylemmän kuvan päivänsini on eteiseen "menossa".



Sinistä verhoa, häkävaroittimen vieressä näkyy tapetti, joka määritteli sinisen verhon tähän tilaan! Valokuvausteknisistä syistä väri ei ole ihan oikea...


Keittiön päätyikkunaa. Kirkkaana kevätpäivänä on vaikea kuvata ikkunaa; ulkona on valoa "liikaa", kamera näkee sen ja huone jää varjoon.


Keittiön pikkuikkunan kohdalla tyyli taisi kääntyä retron puoleen. Keräsin kaikenlaista rompetta verho-kapaksi yläreunaan; pari puukontuppea, kauhoja, siivilöitä, vispilän, puuvartisia lusikoita ym...

Olohuoneen kaksi päätyikkunaa jätin entiselleen toistaiseksi:



Entiset keltaiset verhot. Tässä muuten hullaantunut pelakuu, lähes metrin mittainen. Eteisessä talvehtinut.

Tällaiset näistä laitoksista tuli.
Tuoko ne onnen-tunnetta?
No ainakin huoneeseen tullessa niitä vilkaisee; tuollaiset värkkäilin.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Ei tule kesää!


Oikeastaan ei ole vielä kesän aikakaan, mutta pitkän talven jälkeen sitä odottaa kiivaasti. Liiankin aikaisin. Kylvää kukansiemenet ihan ennen aikojaan; venyvät valon puutteessa pitkiksi ja honteloiksi. Kokeilee kevätasusteita ja palelluttaa niskansa jumiin. Kuljeskelee avopäin ja kaula paljaana tuulessa; palkitaan kurkkukivulla. Ja sitä rataa.

Tosi on, että tänä keväänä kesän tulo on hidastellut ja pysähdellyt, vaikka huhtikuun lopussa ollaan. Öisin on pakkasta, aamulla hanki kantaa, iltapäivällä voi upottaa. Maisema ei paljoa erotu keskitalvesta, vaikka vappu on muutaman päivän päästä.

Kuvat eivät juuri eroa keskitalvella otetuista. Valoa on enemmän ja puiden juurilla pieniä pälviä.


Mieli tavoittelee jo kesän tunnelmaa; mitä ihmettä, onko siinä pälvessä käärme?!
Ei toki, koivun juuri vain hietikon pinnalla.


video
Muurahaispesä oli herännyt täyteen tohinaan.

Nämä kuvat otin eilen 25.4.2017.

Tänään 26.4. tunnelma olikin toinen. Pohjoistuuli pelmusi pihapuissa ja lunta tuprusi:

video

Merimaisema oli kokenut totaalisen sävynmuutoksen:

Ei edes sen vertaa näkyvyyttä, että olisi voinut tarkistaa, onko horisontti suorassa....


Rannan leppä olisi valmiudessa kukkimaan, mutta! Siitepöly ei lennä.


Vanha pihalato sai räntää silmilleen, kosteus tummensi hirret. Meidän pihalle 'osuu' harvoin pohjoistuuli, koska se tulee saaren takaa eikä mereltä. Nyt kuitenkin on ollut sellainen myräkkä että latokin sai lumipesun. Linnunpänttö odottelee asukkejaan.

Sanotaan, että puissa etelänpuoleiset oksat ovat tiheämmät ja tuuheammat. Tämä kuva todistaa sen; harvaoksainen pohjoispuoli koki tänään tosi piiskauksen.


Tässä myös vapaa asunto. Tulis vaan kesä ja - kärpäset, että olisi pikkulinnuille syötävää.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Meren sini

Talvella sen unohtaa. Millainen on meren väri?

Keväällä kun ensimmäinen sula välkehtii aurinkoisena päivänä, ihastuu. On se kaunis.


Mutta vielä on jäätä, kesä on kaukana. Öisin on ollut kovia pakkasia; hanget kantavat hyvin.


Hailuodon lautta kolistelee jäälauttojen seassa. Jäätie on jo pois käytöstä; jäät haurastuneet. Kauempana näkyi jotakin tummaa, ehkä railo.

video


video

Lautta etääntyy Hailuodosta ja vie matkalaisia mantereelle.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Sään ihmettelyä ja sähkökatkoja


Eilinen pitkäperjantai ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.
Aamupäivällä oli ajatuksena viettää aikaa ulkona kauniissa kevätsäässä ja iltapäiväksi suunniteltiin hiljentymistä pitkäperjantain sanoman ja musiikin äärelle.

Aamulla oli kova pakkanen, yli 10 astetta. Tästä päästiin ennustelemaan kevään säitä; olihan juuri kulunut Tiburtiuksen vastainen yö. Vanhassa kalenterissa kolme Tiburtiusta edeltävää yötä löivät pahan enteen kevääseen, jos nimittäin pakkanen paukuttelisi. Ja pakkasta oli ollut kaikkina kolmena tärppiyönä. Eli 40 päivää piisaa vielä kylmiä, jos wanhan kansan tieto pitää paikkansa. Kannattaa seurata, miten käy.

Hanki oli kovaa, mistä tahansa kestää kävellä. Vähän uutta lunta hangella; huikaisevan kirkas ja kylmä aamu. Koleasti tuuleskeli.

Kuinkahan paljon tuota lunta vielä on? Tuollainen kysymys pullahti mieleen.

No, mittaamalla se selviää, tuumittiin. Kaikenlaistahan tässä on mittailtu.



Takapihalla tämän verran. Kyllä on sulamista, jos vapuksi nappaskengän kelit tulee...Hanki on niin kovaa, että ensin piti kepillä survoa reikä.


Marjapensaiden välissä vielä enemmän...


Yhä paranee! Keskellä pihaa lipputangon juurella yli 60cm.

Vaskenkankaan alue on lumista seutua; ehkä pilvet mereltä tullessaan joutuvat nousemaan maaston mukaan ja tiputtavat kuormansa näille tanhuille. Nimittäin tuolla kirkonkylän liepeillä on pellot lähes paljaana.

Tämä aamupäivän touhuista. Tuuli melko raikkaasti, pohjoisen puolelta. Mentiin sisälle ja ajateltiin keskittyä pitkäperjantain aihepiiriin.

Mutta; naps, sähkö meni poikki. Muutaman kerran vilahti hetkeksi ja taas sammui. Ihan pitemmäksi aikaa hiljeni. Netti lakkasi toimimasta, jääkaappi, pakastimet, vesi, varsinkin lämmin vesi, lämmityslaitteet seis  ja tietenkin valo...kaikki jumissa.  Kaikki media sammahti, paitsi puhelimet, mutta niissäkin akut heikoilla. Kun ei arvattu ladata.

Ja kannattaneeko tässä mihinkään soitella, tuskin jouduttaisi korjausta.
Tein pienen kierroksen naapurustossa. Ei valoja missään. Sen sijaan savut alkoivat tupruta piipuista.
Tosiaan, laitetaanpa leivinuuniin tulet ja saunaan myös. Jos sähköä saadaan illan mittaan, niin että vesi lähtee tulemaan ja  boilereissa lämpenee...Saunassa voisi käydä.

Pistin pojalle etelä-Puolaan viestin; otahan selvää Hailuodon sähkökatkosta.

Jo rupesi tulemaan karttaa ja muuta tietoa....



Ilta pimeni odotellessa. Nykyihminen ei keksi mitään tekemistä kun mikään rakkine ei toimi. Istuu hämärissä ja tuijottelee viimeistä illankajoa. Isäntä tosin tyhjensi taskulampun valossa jääkaapin ja vei tavarat ulkovarastoon. Pakastinten kansia ei uskallettu avata. Kauanko tätä kestää...


Arvioitu päättymisajankohta....klo 24! Tällainenkin tieto tuli avustajalta Puolan Krakovasta.

Lopulta vähän yli 23 rävähti valo pirttiin, kaikki koneet ampaisivat käyntiin ja känny lirautti tekstin: nyt Vaskessa pitäisi olla sähkö! Vakuudeksi vielä kartta sillä huomautuksella, että tuolla Huikun kärjessä on vielä jotain häippää.


No, saunaan ei enää puolen yön puhteella menty, vaikka se oli illan mittaan ehtinyt hyvinkin lämmetä. Veden lämmöstä oli epäilyä.

Mutta koska aitokiuas sihahteli kiukkuisesti vielä aamulla, niin lauantaipäivä aloitettiin saunoen...