Translate

perjantai 13. lokakuuta 2017

Ennen pakkasta...

Lauha syksy senkun jatkuu. Miinus-asteita ei Hailuodon mittareissa ole vielä tänä syksynä nähty.

Silti vähän pelottaa, jospa lähellä ovat jo pakkasyöt.

Pientä puuhaa tuntui olevan vielä ennen maan jäätymistä.

Keväällä oli kurpitsan taimia, vähän myöhäsiä kylvöksiä. "Onneksi" kesä lämpeni hitaasti, että taimet ehtivät kasvaa.




Kurpitsat viihtyivät hyvin kohopenkissa, kesäkurpitsat syötiin pieninä ja maukkaina.
Jonkun verran pistettiin hillopataan marjojen ja pudokas-omenoiden seuraksi.




Toinen sortti odottelee vielä jatkojalostusta.

Kurpitsoiden kohopenkki "pääsi" talveksi toiseen käyttöön.

Kun viime syksynä kylvin omenapuun siemeniä isoon ruukkuun, ja keväällä ilmaantuivat pienet taimet.....


....niin kesän mittaan niitä piti kouluttaa isompiin ruukkuihin.

Ja viime keväänä kylvin myös perennoja ruukkuihin, muutamia lajeja.


Nekin saivat syyskesällä isommat kasvupaikat...


...ja tuli harkittavaksi, miten ne saisi menemään "talven yli"? Perennat ja omenapuun taimet.

No, kurpitsapenkki! Kaivetaan taimet ruukkuineen siihen! Ennenkuin maa jäätyy.





No niin! Onpa mukava odotella kevättä ja jännätä, miten istukkaat pärjäävät.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Lokakuun toinen päivä


Kai on uskottava, että on syksy, vaikkei Hailuodossa ole vielä pakkasta ollut.
Pihakukat kukkivat, osa sateiden pilaamina, osa huonon hoidon vuoksi ränsistyneinä.

Nimittäin syyskuu meni kovassa työpaineessa; myöhäinen kesä kypsytti kaiken lopulta yhtäaikaa.
Vadelmat, mustaherukat, karviaiset ja lopulta tyrnit. - Ei "joutanut" kunnostamaan kukkaistutuksia; ohimennen vain harmitteli; noitakin pitäisi siistiä.

kehäkukat menestyivät ruukuissa oikein hyvin. Vieläkin availevat uusia kukkia.


Isot pelakuut tykkäsivät viileästä kesästä; helteet olisivatkin kuivanneet ne muutamassa päivässä eteläseinustalla. Juuri tänään järjestelin lasikuistia, että saisin pelakuut sisälle. Pakkanen voi lokakuussa tulla minä yönä tahansa.


Sateiden piiskauksen näkee kukkien terälehdillä. Rispaantuneita reunoja.


Heinäkuussa korkea perennaryhmä antoi hienon tausta keltaisille liljoille. Nyt liljankukat ovat kuihtuneet ja krassien takana näkyvät syksyn värit. Vuodenaikojen rikkaus ja värimaailma.

Sinisievikki kasvoi samassa ruukussa ruiskaunokkien kanssa. Kaunokkien varret ovat laonneet maata pitkin, mutta sievikin sinisilmät katselevat lokakuun taivasta.


Orvokkialtaassa näkyy syyskuinen sadonkorjuun kiire; siemenkodat jätetty poistamatta, sade tainnut tuhota osan kukista.

Begonia jaksaa kukkia.

Täytyy tässä tunnustaa kuluneen kesän epäonnistunut yritys...Sain nimittäin tyttäreltä kukansiemeniä teemaan Suomi100. Sinisiä ja valkoisia; suomenlipun värit. Sain "hienon" idean valmistaa siniristilipun kukista.
Siis ruiskaunokki ja sinisievikki sinisiä, kurkkuyrtti, kesämalvikki ja kesäharso valkoisia.
Ajattelin, että laitan ruukkuihin kasvamaan. Tein laskelmia suomenlipun mittasuhteista.

 Kunnianhimoinen suunnitelma; lipun suhteet 5:8. Pitäisi onnistua, pitäisi ja pitäisi!

Kesän alussa lipun aihelma oli jo muotoutumassa. Jo tässä olisi pitänyt havaita: ruiskaunokit kasvavat "liian nopeasti", valkoiset kukat vasta pienellä taimella.


Heinäkuussa roudasin ruukut keskelle pihaa ja järjestelin lipun muotoon....

Lopulta siinä kävi niin, että kurkkuyrtit kasvoivat valtavan korkeiksi, kaunokit piiskasi kaatosade lakoon, sinisievikit jäivät kaunokkien alle. Kesäharso kukki kyllä nätisti, mutta oikein selkeää siniristilippua ei tekeleestäni tullut. Kukkivat eri korkuisina ja eri aikaan.
Kaikkein viimeksi avasi kukkansa kesämalvikki.

Lopulta  hajotin koko "lipun" ja sijoittelin purkit eri puolille pihaa....



Ihanasti kukkii kesämalvikki omenapuun juurella. Hiukan vaaleanpunainen, ruusumainen. Suloinen, korkea ja pystyvartinen.

No, vaikka marjat saatiin poimituksi, kiireet eivät lopu. Omenat ja kurpitsat odottavat ottajaansa.
Se onkin sitten toinen urakka. "Kiitos, kiitos kiltti syksy; omenat jo kypsy", näin laulettiin alakoulussa.

Suurten pihakuusten suojassa viipyy vielä leuto "kesäinen" tunnelma.
Meren rannalla muutaman sadan metrin päässä sävy on toinen.


Valtameren hurrikaanien jäänteet piiskaavat ruskeaa kaislikon rintamaa.


Ilta hämärtyy nopeasti ja pilvirintama tummentaa ulapan.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Sumua mereltä


Joskus syysaamuna on niin sankka sumu, että meren rannalla on vastassa pelkkä tyhjyys.


Aurinko paistaa jo korkealta, mutta sumu vaimentaa sen valon ja lämmön.



Lähimaaston näkee, mutta kauempana vain sumua.





"Viimeisellä rannalla".

Maan värit ovat syksyllä lämpimät ja loistavat. Kuvissa "ruskaa" Huikussa ja Riutunkarissa:




Mutta kastepisarat säilyvät pitkään kasvien lehdillä. Se on syksyn merkki.

Mutta sumuisesta metsästä voi ilmaantua hirvi. Hailuodossa on paljon näitä komeita eläimiä. Komeita, mutta liikenteelle vaarallisia.
video
 

tiistai 29. elokuuta 2017

Sunnuntain aamuherkku


Ruuasta välillä, sehän on jokapäiväinen ystävä.

Meillä ruokakomento on yksinkertaista, mutta ei suinkaan yksipuolista.

Aiemmissa postauksissa olen jotakin näistä jutuista kertonutkin

pitkä aamiainen

 Tälle rannalle: Hyvin yksinkertaisia päivällisiä, simple dinners.

Joka-aamuisen tuorepuuron/marjasörsselin sijaan valmistan silloin tällöin sunnuntaiaamuksi uunipuuron spelttihelmistä.
Speltti on vanha vehnä; muinoin se tunnettiin nimellä ihmisen vilja. Nykyiset vehnät taitavat olla tämän vanhan viljalajin jalosteita.
 Tietoa speltistä ja kvinoasta – SunSpelt


 Ei ole tarkoitus mainostaa mitään tiettyä tuottajaa, mutta "meidän kaupassa" myydään näitä spelttihelmiä. Olettaisin, että ne ovat jyviä, joita on hiukan hiottu.

Kovia ovat. Kovia! Speltissä on kova akanakuori, sen sanotaan kestävän ilmansaasteita, jopa ydinsäteilyä. Kuoren poistamiseen tarvitaan erityinen murskain. Pyöreänmallinen jyväkin pitää kauan pintansa, ennenkuin pehmenee. Kaupoissa on myös spelttijauhoja kaikkeen leivontaan ja mannaryynejä, jotka yllättävän nopeasti keittyvät puuroksi. Mutta kokonaiset jyvät ovat kovia.

Sunnuntaiherkun valmistuksen aloitan perjantai-iltana. Spelttihelmiä likoon tuoremehu/vesiseokseen. (Ja vähän suolaa.)

Yöksi jääkaappiin; vähän pehmenevät alkuun siellä.

Aamulla uuniin, 100 astetta ja kansi päälle. Välillä otetaan esille ja hämmennetään.
Saa olla uunissa koko päivän, nestettä voi lisätä.

Iltahämärissä pois uunista viileään, vaikka jääkaappiin jos ehtii jäähtyä.


Aamulla raastetaan pari omenaa...


Lisätään kanelia ja vaniljaa, hämmennetää raaste puuron sekaan. Nestettä ei juuri tarvitse lisätä, sillä omenaraasteesta irtoaa kosteutta.

Pistetaan pilkkumi taas uuniin, nyt noin 225 asteeseen. Saa olla siellä "jonkun aikaa", vajaa tunti.


...Ja uunista ulos. Ei haittaa, vaikka omeneraaste on vähän vielä ryhdissään, kunhan keitos kuplii ja kiehahtaa kauttaaltaan kuumaksi.
Ja syömään.

Tässä minun herkkuannokseni; vain maitoa lisäksi.
Isäntä laittaa vielä höystöksi sokeroimatonta marjasurvosta.

Pitkä valmistusaika pehmentää kovan viljan; sen täyteläinen aromi nousee esiin.