Translate

perjantai 20. marraskuuta 2020

Hurrikaanin häntä

 Toissapäivänä kuljin pitkin rantaa. Aurinko laski tummaan pilveen, vaikka koko päivän oli ollut aurinkoista. Mahtaneeko tuolla olla tulossa se valtameren hurrikaani, säätiedotus oli kertonut, että rajumyrskyn hännät voivat huiskia täällä saakka.

Tuuli melkoisesti, etelästä. Tumma pilvi työntyi auringon eteen. Hämärä laskeutui.

 Tuuli puisteli pihapuita, myös sitä kaksihaaraista suurta kuusta. Jos se kaatuu, osuuko eteisen kattoon...

Yöllä tuuli ei kuitenkaan tuntunut kovalta; kääntyi pohjoisen puolelle. Pohjoistuuli ei satu meidän pihalle, tulee saaren takaa. Noin kolmen kilometrin "metsätaival" ja harjanteet taltuttavat enimmät puuskat. -Puu oli pystyssä aamullakin, mutta maa oli valkoinen. Toinen ensilumi tälle syksylle.


Joka paikassa sitä on, jopa koivupökkelöiden kääpäröykkiöissä.

Katajapehkojen päällä.

Olipa tarttunut marjapensaiden alastomiin oksiinkin.

Päivällä tuuli kääntyi taas länteen, sade lakasi. Aurinko oli jossakin, vaikka sitä ei näkynyt. Valon kajastus merenlahden takana.

Tuuli kiidätti pilviä ja väläytti joskus auringonkin hetkeksi näkyviin. Rannalla on lunta ja tulvavesissä jäähyhmää. Ei jäätä toistaiseksi.


 


Valoa on vähän tähän aikaan. Silti jotakin väriä saattaa löytyä; taivaan valo heijastelee veden pinnalta.

Rantahietikko ei ole vielä jäässä, lumi ei siinä pysy.
Älä mene rantakiville, ne voivat olla liukkaita!

Talveksi taitaa kääntyä; hurrikaanin häntä toi lumisateen. 

Kuinkahan kauan tätä lenkkipolkua pystyy juosten pitämään auki...







sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Joko lepänjuuret kastuu?

 Näin kyselevät luotolaiset Hailuodossa kun merivesi nousee. Muutama päivä sitten kastuivat pahemman kerran, sekä lepät että muut rannan kasvit ja puut.




Vettä, vettä, sitä riittää. Ja lisää tulee etelätuulella; ahtautuu Perämerelle.

Vihaiset aallot.

Ja kuuntele pauhua!



Unohtui laittamatta mikrofonin päälle suojus! Pauhina ja rohina ottaa korviin.






Merivesi tuo rannalle kaikenlaista "tavaraa", vesikasveja, kaislikkomassaa kuutioittain. Nämä muodostavat uusia rantavalleja ja meri siirtelee myös hiekkaa ja kiviä. Jostakin joutuu mereen myös puupölkkyjä ja irtoaa kalastajien verkonmerkkejä. Joskus rantapusikkoon ilmaantuu vene.


Näissä kuvissa merivesi kävi hiukan yli metrin "plussalla", eli normaalitasoa korkeammalla.

torstai 22. lokakuuta 2020

"Meri ei pysy alallansa"

 Näin sanovat vanhat luotolaiset Hailuodossa. Tarkoittavat sitä, että merivesi nousee ja laskee yhtenään koko ajan.

Kun tuulee pohjoisen suunnalta, merivesi painuu kohti etelää ja Hailuodon matalat rannat paljastuvat. Huomataan pitkiä hiekkasärkkiä. Niitä pitkin pääsee kauas "merelle".




Tuntuu kummalta kävellä kaukana rantakaislikon takana. Voi kuljeksia rannoilla ja katsella maalle. Jäitten aikaan maasto on eri näköinen kuin sulan maan aikaan.

Merenpohjan aaltokuviot ja väliin pientä kivikkosärkkää.

Kaukana "uusia" saaria. Takana joutsenten perheitä ja Lumijoen Varjakan rantaa, -kuin ilmaan nousseena. (Kameran kapasiteetti ja kuvaajan taidot eivät riittäneet parempaan kuvaan.)

Aurinko laski Hailuodon Hanhisen taakse, pilveen laski ja tuuli virisi. Muutuiko tuulen sunta?

Seuraavan aamuna tilanne olikin toinen; meri oli yön aikana palannut osittain takaisin. Tuostapa eilen kävelin kaislikon takaa rantaa. Laitanpa vertailuksi kuvan...

Yhdessä yössä muuttui. Vieläkin tuossa on vesi hiukan miinuksella.

 Ja parin päivän perästä tilanne tämä:

Vesi palannut hietikon reunaan. Eipä enää pystyisi kävelemään tuonne kaislikon taakse.


"Normaali" vesiraja on tuolla hietikolla. Kuvassa näkyy korkeiden vesien nostamin rytövalleja; näin muodostuu uusi rantatöyräs. Jostakin luin, että keskimäärin 22 vuotta kestää kun uusi rantatöyräs muotoutuu. Tuon vallin yli korkeat etelämyrskyt lyövät vielä, mutta maan nouseminen "nostaa" tuon vallin niin korkealle, ettei sinne kohta enää meri yllä.

Näkee, että myrskyvedet ovat puskeneet hiekkaa vallin yli ja taakse.

Valli takaiseen notkelmaan tulee kyllä vettä korkean veden aikoihin; tällaista vallia ei muodostu koko vesirajan mitalle. Maaston muodot vaikuttavat, ojitus ym. Rannan asukkaat ja mökkiläiset siivoavat usein meren tuomat rytivallit pois; rantaan ei muodostu vallia niille kohdin vaan ranta on tasainen.


Edellinen rantavalli; jo koivuja ja havumetsää.

Ja töyrään jälkeen taas maasto laskee. Tosi mukavaa lenkkeilyseutua.

Näin meriluonto muotoilee. Ja tosiaan, meri ei pysy alallansa pitkään, se on levoton.










lauantai 10. lokakuuta 2020

Syksyn tummuvat vedet

 Sanotaan, että veden väri meressä ja järvissä johtuu taivaan väristä. Kuitenkin eri vuodenaikoina vesi näyttäytyy eri sävyisenä.

Lokakuisena aamuna aurinko nousee meren sylistä. Taivas on kirkas, maa tumma, vesi ei ole vielä löytänyt sinistä väriään.

Aamurusko tumman meren yllä, Merisilta saapuu lauttarantaan.

Päivemmällä voi olla selkeää, lehdetön koivu taivasta vasten, "kesäiset" pilvet taivaalla.


 

Syyspäivä voi muuttua sumuiseksi ja vetäytyä pilveen.


 
Pihakoivu hehkuu vielä.

Rannoilla puun varisevat lehdet leijailevat veteen, vesi kerää ulapoilta lehtiä ja kasaa niitä kinoksisksi rantamatalikoille.


 

 



Meren rannalla suuri ulappa lisää veden tummuutta pilvisellä säällä ja illan hämärissä.



Auringonlaskun aikaan luonto muuttuu vähitellen mustavalkoiseksi, iltaruskon kajo katoaa pian.

Lokakuuta eletään.