Translate

torstai 7. kesäkuuta 2018

Alkukesää



Kesä tuntuu edistyvän aina liian nopeasti. Luonto rynnistää kasvuun kaikin voimin. Uutta vihreää tulee esiin vauhdilla.


Luonnossa on kaikki valmiina suunnitelmana, senkun vaan puskee esiin. Kääritään auki talvisäilöstä.

Tänä keväänä tuuli on pysytellyt pohjoisen puolella, vaikka todella lämpimiä päiviä on ollut. Korkeapaine on leijunut pohjoisen päällä. Merivesi nämä seikat on saanut tutea "nahoissaan"; meri on vetäytynyt matalilta rannoilta kauas. Merenpohjaa on päässyt tarkastelemaan.



Joku kulki hiekalla.



"Miljoonittain rannan kivet kimaltaa..."

Vaarilla on saari...

Kovaa ja pehmeää.

Elämää rannalla; juurenpalasesta versoo uutta, kotilo heitti kuorensa, lintu käveli hiekalla.

Sisukas rantakasvi.

Tuomi kukki urhoollisesti karussa hietikossa, tuulten pieksämänä.

Metsätiellä ei merituulista ole tietoakaan, suojaisaa ja kesäistä rehevyyttä.

Alkukesään kuuluvat myös 1-vuotiaat hirvenvasat, niitä harhailee ympäriinsä. Emolla on uusi vasa, ja isompi lapsi häädetään kauemmas. On siinä poloisilla ihmettelemistä. Julma luonnonlaki! "Minne menisin?"


Kevät on ollut kuiva. Meni toista kuukautta, ettei satanut ollenkaan, lähes koko toukokuu. Hietikkoisella pihalla ruoho ei päässyt oikein alkuunkaan; kellastui auringon puolelta, eteläseinustalta.

Vihdoin viime yönä herättiin ihanaan ääneen; vesiränni soitteli; "laski laulellen vesiä". Luonto ihastui ja kasvien kastelija, kaivoveden pumppaaja sai vapaapäivän.



Vettä, vettä! Mikä ihana ääni. Taustalla naapurin kukkokin ylistää vesisadetta...


torstai 24. toukokuuta 2018

Kasvatuslaatikko!


Kasvatuslaatikko on nyt in. Viime kesänä katselin lehtijuttuja tästä "keksinnöstä". Tuntui kiehtovalta, ettei tarvitsisi taistella rikkatuohoja vastaan kukkapenkissä. Se on sellainen taistelu, jonka aina olen hävinnyt!

Eli laatikkoverstas toimintaan, tosin se vaati pitkän talven tarinoita. Että millainen se on, onko meillä tarvikkeita, osaako sen tehdä.
Rupesihan niitä syntymään, vanhaa harmaata lautaakin löytyi.

Tarkkaa hommaa. Kun vanhasta navetasta "löytyi" ikkunanpotia laseineen, otettiin niistä mitta. Ehkä joskus voisi varhain keväällä lasin alla kasvattaa jotain arkaa ja herkkää. Tällainen visio!

Tällainen rakenne. Pohjalle mansikkakangas.


Ensin pohjalle risuja, kariketta ja osittain maatunutta kompostia. Toiseen latikkoon laitoin viimekesäistä ruohonleikkuujätettä, hiukan maatunutta ja palanutta.

Sitten pari säkillistä multaa. Ja istuttamaan. Tässä salkoruusu, monivuotinen, vuosi sitten äitienpäivälahjaksi saaduista siemenistä kasvatettu ja heinäkompostissa talvehtinut.

Melko komean juuriston kasvattanut salkoruusu vuodessa. Kaksi tainta istutin laatikkoon, väliin kolme pienempää tainta, myös monivuotisia. Tosin vasta tänä keväänä kylvetyt, ehkä olisi ollut parempi jättää vielä pieniin ruukkuihinsa.


 Koko kevään taimia on hyppyytetty ulos ja illalla sisälle; pienten monivuotisten siemenpussi lie siinä rallissa lentänyt taivaan tuuliin....Nyt juuri en muista, mikä onkaan lajike!
Edessä yksivuotisia kesäkukkia malliksi; niitä ei vielä uskalla istuttaa. Vanha kansa piti kesäkuun 10. päivää rajana, jonka jälkeen ei oleteta yöpakkasia tulevan. Joten noita purkkitaimia hyppyytetän edelleen sisälle yöksi, jos ilta viilenee liikaa.

Päiväksi pääsevät ulos suojaisaan nurkkaukseen ottamaan aurinkoa...


Ruohosipulin kasvatuslaatikkona on entinen savupiipun peltisuojus. Ihan hyvin näyttää talven pärjänneen; kohta voi ruveta napsimaan tuoretta ruohosipulia.

Hyvin maatunut heinäkomposti olikin hyvä talvehtimispaikka. Pienet omenapuut taitavat olla kaikki hengissä. Viime syksynä siihen viereen riviksi pistellyt valkosipulinkynnet tuottivat yllätyksen! Toukokuun puolivälissä jo kimmahtivat taimelle.

Heinäkompostia pitää muotoilla, kunhan nuo upotetut ruukut saa pois; valokosipulin kastelu on muuten mahdotonta jyrkässä seinämässä. Samaan kasaan ovat tulossa kurpitsan taimet aikanaan.

 Tässä malvan taimia. Hiirille tai vastaaville näyttää maistuneen parhaiten neilikan lehdet; niitä on vain yksi säilynyt, malvaa kolme ja salkoruusuja kymmenkunta.
Lisäksi on leegio yksivuotisia kesäkukkia odottamassa kasvupaikkaa...

Monta kasvatuslaatikkoa täytyy silti verstaalta valmistua ja multasäkkejä ehkä lisää.
Kivaa on kevät!

torstai 26. huhtikuuta 2018

Koukussa Aqvilinaan

Viime viikkoina olen työstänyt Aqvilina-teostani niin Esiäitejä ja historiaa uppoutuneena, että blogi on jäänyt hiukan hunningolle. Sinänsä kuvauskohteet ovat samat kuin jo monta kuukautta; talvea on vain jatkunut. Myt kuitenkin maata on siellä täällä paljaana.

Jossakin metsäpolku on jo osittain sula, mutta enimmäkseen metsän kulkutieni ovat nyt niin upottavia, ettei huvita kahlata.


Meri on jäässä ainakin Hailuodon ja mantereen välillä.

 Lauttarannassa on hiukan avovettä. Linnut varaavat pesäkoloja aallonmurtajan kivien väleistä. Kirkuna, se on kesän ääni.

Pitkän talven jälkeen on vaikea muistaa, mitä mihinkin on laitettu syksyllä kasvamaan.


Verkkokatoksen suojassa pieniä omenapuun taimia ruukuissa. Vieressä havujen alla jotakin, merkkeinä keppejä, mitä kummaa. Valkosipuleita!
Alempana näkyi multaan upotettuja ruukkuja, täytyy olla ne monivuotiset kukantaimet. Kumma miten talvi pyyhkii pois mielestä edellisen kesän suunnitelmat.


Melko vaatimatonta on uuden kesän kasvu; jotakin sentään yrittelee maasta nousta.




Lämpimällä seinustalla lumet hiutuvat pikkuhiljaa pois.

Kanerva on "hyvin säilynyt" lumen alla, muutama viikko sitten tuli näkyviin, koko talven kinoksessa!


Isännän työmaa. Pienemmät kalikat säkeissä.

Taivaalla "kesäpilviä". Oikeastaan otin tuon kuvan arvauttaakseni ilmansuuntia, mutta siitä voi päätellä myös vallitsevan tuulensuunnan. Männynlatvat taipuneet tuulessa; täällä puhaltaa useimmiten etelä- ja lounaistuuli.

Kevään äänimaailmaa:

torstai 19. huhtikuuta 2018

Kevät etenee sittenkin!


Todella! Jopa meidän pihalla näkyy nyt maata, ihan pikkuisen, mutta kuitenkin.


Auringosta kevään huomaa parhaiten, se on ruvennut nousemaan aikaisin. Tällä rannalla se merkitsee sitä, ettei auringon nousua ja laskua näe, ne siirtyvät saaren pohjoiselle puolen.

Huonekasvit ovat havainneet valon lisääntymisen; sisällä tarkenee, vaikka hanki hohtaa ikkunan ulkopuolella. Bougainvillea heräsi talvihorroksestaan. Ihme on, että niin kuivista oksanrisuista lehdet puhkeaa. Ja toivon mukaan vaaleanpunaidet kukat!
 Leikkasin bougainvilleasta joitakin oksankärkiä ja tyrkkäsin multaan. En kylläkään suuria odota, sen verran sinnikäs juurrutettava se on.
 Vaaleanpunainen neilikka. Vuosia sitten puutarhamyymälästä tuotu pihakasvi. Talvet se kituu eteisessä, sen verran vihreää näyttää keväällä, että tohtii uuteen multaan laittaa. Ja kas, jo versoo!

Samettiruusut taitavat pitkästyä ennenkuin ulos pääsevät.


Kyllä noustaan; kesä kutsuu!

Pelakuut uudessa mullassa; hiukan vähälehtisiä vielä...


Isot viherkasvit saavat odotella ennenkuin mullanvaihtoon ryhdyn. Se on niin sotkuista puuhaa, että mieluummin teen sen ulkona pihalla. Kunhan lumi sulaa ja sää lämpenee.

VanhaHow long can a houseplant can live? Voiko huonekasvi elää 50 vuotta? posliinikukka näyttää pyrkivän eteisen toiselle puolen, no, lännessä olisi enemmän valoa.  Sitä on mukava tarkkailla; joko nuppuja näkyy. Ei vielä varmoja havaintoja!
 
Soilikki ehti ensimmäisenä kukkimaan.

Toissakeväänä pistelin taatelin siemeniä kukkaruukkuun. Milloinkahan oikea palmun runko alkaa muotoutua?