Translate

lauantai 3. helmikuuta 2018

Pitäisi käydä Marjaniemessä....


Tällaista on toisteltu pitkin talvea. Sopivaa säätä on odoteltu.
Marjaniemi on Hailuodon läntisimmässä kärjessä, aava, "rannaton" meri avutuu sieltä.
Pitäisi olla selkeä sää, näkyvyyttä mahdollisimman pitkälti, kun kerran merelle halutaan tähystellä.

No, perjantaina 2.2. oli kirkas päivä, mutta pakkasta yli 10 astetta. Lisäksi melkoinen koillistuuli.
Arvattiin, että Marjaniemessä on hyytävä keli, varsinkin kuvaajan sormille säälimätön.



Tällainen näkymä kalasataman suulla. Taaempana ehkä avovettä tai ihan ohutta sileää jäätä. Pakkasusva esti tarkan näkemisen. Luotsipaatti on käynyt merellä, jäljet näkyvissä.



Talven myrskyt särkivät jäitä ja kasasivat rannoille, jopa aallonmurtajien päälle.


Näkymä etelään. Sumua. Jäätä. Melkoisen karun ja kolkon näköistä. Ja komeaa!

 Mitenhän tuollaiset kasat muodostuivat?


Näkyma länteen/pohjoiseen. Jäitä. Jäitä. Luotsipaatti lähtövalmiudessa.


Näkymä Marjaniemen ihanalta uimarannalta.


 Joskus täällä hietikko oli niin kuumaa, että paljaita jalkoja poltteli. Nyt hiekkadyynit lumen peitossa.

Marjaniemen maamerkit; majakat ja mökkirypäs.

Aurinko laski. Pakkanen kiristyi. Tuuli jaksoi viuhua.
Kyllä kai siellä kylmä tuli, koko iltana kotona ei tarvinnut "vaatetta vähentää". Kauan kesti lämmetä...




tiistai 23. tammikuuta 2018

Päivänsäde ja Menninkäinen


Kun valo lisääntyy, pohjoisen ihmiset puskeutuvat ulos asunnoistaan, Menninkäiset luolistaan ja häikäistyvät Päivänsäteen kirkkautta. Vaikka matalalta paistava tammikuun aurinko on vain kalpea aavistus kesäpäivän loisteesta, se sokaisee kaamoskansan silmät.

Kaikki ihastuvat aurinkoon viimeistään tammikuun lopulla. Monesti keskitalven päivät ovat vain niin pilvisiä, että aurinko on harvinainen valoilmiö.

Merenrannan avaruudessa auringonvalon näkee kaikessa laajuudessaan. Sinne!

Pakkaspäivinä aurinko nousee ja laskee usvasta punaisena.

Keskipäivällä on hetken hyvinkin kirkas paiste; eteisen viileydessä viherkasvitkin saavat osansa säteistä.

Lenkkipolun varrella tulee silmäilleeksi viimetalvista auringon-ottopaikkaa; jokohan tuossa ruskettuisi. Ei vielä!

Pihalla ja puutarhassa on lunta melkoisesti.

Jäällä on melko vähän lunta, vaivatta voi kävellä. Syksyn myrskyt kasasivat jääröykkiöitä matalikoille.


 Laskeva aurinko hehkuu jäälohkareissa.

Ei kuulu lintujen ääntä. Tosin iltapimeällä huuhkaja rymistelee kuusikossa, pakoon otsalampun välkettä.
Jänikset kyllä liikkuvat metsissä ja jäälläkin, mutta ne eivät pidä ääntä.

Kirkkaassa auringonvalosaa Menninkäinen katselee mielellään maahan.
Kas, kas! Onhan jäniksille kelvannut kaadettu haapa. Syöty on.
Kevättä kohti.

torstai 11. tammikuuta 2018

Talvi kiristää otettaan


Tämä talvi on oikeastaan ollut lauha. Lunta tosin on tullut runsaasti, mutta pakkanen ei ole juuri kymmenessäkään asteessa käynyt. Enimmäkseen on ollut "sievää ilmaa", nollan kahta puolta ja muutama pakkasaste.
Selkeällä säällä iltataivas ruskottelee jo kuitenkin "keväisissä" väreissä.


Kosteus leijuu sumuna meren yllä; horisontti katoaa, illan valo loistaa lilana hangella.

 Rannan törröttäjät väräjävät viimassa; mereltä tuulee aina.

Pilvisinä päivinä ei maisemasta löydä värejä. Valkoista ja harmaan sävyjä. Lauhan sään kosteus huurtuu pienessäkin pakkasessa.

Sembramänty, neulaset jäykkinä ja jäisinä.

Koivujen sirous ja keveys.

Takkutukkaiset männynlatvat.

Missä onkaan pihakuusten vihreys?

Huurteella kuorrutettu.

Syreenit; lila ja valkoinen vierekkäin. Valkoista ja harmaata talvisydännä.

Meri jäätyy vähitellen, tosin jäälle ei ole vielä menemistä. Hailuodon jäätie on vielä arvoitus ja kysymysmerkki tälle talvelle. Jäällä on lunta melkoisesti, lisäksi syksyn myrskyt toivat jääröykkiöitä ja epätasaisuutta. Ja kaikkein tärkein puuttuu; kova pakkanen. Jäätä ei muodostu nollakelissä.

Autolautta Merisilta porskuttaa vaivatta ja pitää itse uomaansa auki läpi talven. Lautan aallot pyörittävät jäitä ja sohjoa uomassa. Meri "leipoo" valtaisia rieskoja.


Kotiranta etääntyy.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Päivä jatkuu



Talven lyhyimmät päivät ovat ohi. Aurinko on horisontin yläpuolella jo 46 minuuttia kauemmin kuin päivänseisauksen aikaan joulun alla.

Viime viikot ovat kuitenkin olleet niin pilviset ja pyryiset, ettei aurinkoa ole koko tämän vuoden aikana nähty tällä rannalla.

Yöllä paistoi kuu, joten auringonnousuun osattiin varautua.

Kuu kiirehti Hanhisen taakse laskemaan auringon noustessa; kuun valaisuvuoro päättyi.

Siellä! Loistokas, armas aurinko!


Hanki värjäytyy punaiseksi aurindon noustessa.

Näyttää kuin aurinko nousisi Varjakan tuulimyllyn vierestä.


Kovin korkealle aurinko ei nouse, muutamia tunteja vierii lähes pitkin horisonttia ja laskee alas...


Hiukan yltää kurkistaa rantatörmän yli metsään, luo valokiiloja runkojen välistä. Hetken kimaltelee kuusten neulasissa.

 Jo menee levolle; pilvityynyihin laskeutuu.

Rantaheinät jäävät katselemaan: sinne meni päivänvalo.


Jäälakeus sinistyy ja tummuu kun aurinko katoaa.


Iltarusko hehkuu "pimeän" meren takana.

Aurinko laski tänään 14.35.
Pienenvä kuu nousee valaisemaan vasta 23.20.
Hämärää riittää vielä ennekuin on kevät!

Muutama vuosi sitten "mittasimme" talvipäivän pituutta tällä samalla rannalla  How short is a winter day in Hailuoto?