Translate

torstai 9. helmikuuta 2017

Sightseeing Hailuoto


Oli asiaa kylälle, pakkasta 18 astetta. Auto lämmitykseen hyvissä ajoin, mikäpä siinä.


Santosen niemen pitkiä suoria, matalaa männikköä ja jääkukkia auton ikkunoissa.

Aurinko teki nousua, vähän jo puiden latvoissa leimusi.

Sumua leijui tienoon yllä, jopa pelloilla sitä valui hyvin alhaalla. Metsäsaarekkeissa kietoi puita pehmeyteensä.



Kylillä oli myös havaittu kireä pakkanen; lämmityssavut tuprusivat kattojen päällä.




Merkillisesti pakkanen tuntui lauhtuvan kun lähemmäs keskustaa päästiin, vain 14 astetta, raikasta silti. 


Kuljettiin rauhallisessa maalaismaisemassa; vanhaa ja uudempaa rakennuskantaa. Sopuisasti yhdessä, välillä rykelminäkin.

 Tuulimylly...
Entinen nuorisoseurantalo...
Kunnantalo/paloasema...
Hailudon keskialueen asutus noudattelee muinaista merenrantaa. Nauhamaista kylätaajamaa, hyvin eri ikäisiä rakennuksia.
Hailuodolle ovat tyypillisiä vanhat pihapiirit, joissa on hyvin tiheässä asuinrakennuksia, monesti melkein nurkka nurkassa kiinni. Kauniita ja levollisia, kyllä niitä ihaillen ja mielellään katselee.
Uusiakin rakennuksia on nousemassa keskusta-alueelle.

Vanhat ja valtavat männyt haarottavat oksansa tien yläpuolelle. Ehkä nämä ovat aloittaneet kasvunsa samaan aikaan kun Hailuodon ensimmäiset osat nousivat merestä.

Kirkonkylän keskustassa ei ollut kaupoissa ja virastoissa asiakkaita ruuhkaksi asti, äkkiä tulivat asiat toimitetuksi.

- Eikö käydä samalla Marjaniemessä?!

Kirkonkylä Hailuodossa on saaren keskialueella, lauttarantaan noin 20 km, mutta saaren länsireunalle Marjaniemeen vain 10 km.

 Marjaniemessä avautuivat taas ne huikeat näkymät, joita aina hätkähtää. Merta, merta ja merta. Silti maisema näyttäytyy aina erinäköisenä vuodenaikojen ja säiden mukaan.

Muutamia viikkoja sitten myrsky avasi vielä meren jäistä Marjaniemen nokalla.


Nyt jäämassat olivat ahtautuneina uimarannalle ja yhteen jäätyneinä. Pieni lumikerros kirkasti näkymän.

Kauempana oli ehkä sulaakin välillä, tai sitten uutta kirkasta jäätä.

Ihmettelin satama-altaan jäälohkareita. Onko tästä joku mennyt, laiva?

Sitten huomattiin; sieltä se tulee; luotsipaatti. Lähti liikenteeseen!

video
Sieltä tullaan, kovalla ryminällä!


Sinne katoaa, usvaan.

video

 Mutta tuuli käy rannalla. Pakkasta vain 8 astetta, mutta sormet, sormet!
Tämä oli hyvä reissu. Elämyksiä.

tiistai 7. helmikuuta 2017

Hailuodon jäätie, nyt!


Hailuodon jäätie avattiin virallisesti helmikuun 1. päivänä.

Aika paljon tientekijöiden piti tehdä töidä, ennenkuin saivat tien jäälle raivatuksi. Meriveden korkeuden vaihtelut kasasivat moneen otteeseen jääröykkiöitä rannoille. Myös jään muosotumisen aikoihin oli kovia tuulia; jääpinta muodostui ahtautuneeksi ja epätasaiseksi.





Varsinkin Haluodon rannalla oli etsittävä tien väylää jäävallien väleistä. Toinen asia, joka viivytti, oli sään leutous. Vaadittavaa jäänpaksuutta sai odotella pitkään. Siihen auttaa vain pakkanen, joskin jään pitäminen lumesta paljaana jouduttaa jäätymistä. Hailuotolainen yritys Touhu-Palvelut vietti päiviä jäällä mittaillen "tiepinnan" paksuutta ja viitoittaen tielinjoja.



Syystalven myrskyjen teot näkyvät jäätien reunoilla, jonkunverran myös tuntuvat töyssytyksenä autossa istujan alla.
Nopeusrajoitus on 50km/h, ei saa ohittaa eikä pysähtyä. Tämä turvallisuuden vuoksi.
Tien kunnnostajat kyllä kertoivat ensimmäisen viikonlopun jälkeen, että joka mutkassa oli ajettu riemukkaasti sladeja.... Entäpä jos yösydännä kovassa pakkasessa ja viimassa syöksyy mutkassa kinokseen, siinä on hyvät neuvot kalliit. Liika urheilumieli on vaarallista arktisella merenselällä.


Autolautta Merisilta liikennöi omassa uomassaan, harvennetulla aikataululla tosin. Raskaampi liikenne käyttää lauttakyytiä.

Jäätieväylät ovat yksisuuntaisia; vastaantulevan liikenteen kaista on monien kymmenien metrien etäisyydellä. Vastaantulevien valot eivät häikäise!




video



Kameraa on vaikea pitää vakaana, sen verran auto "nyökyttää" jäätiellä. Hyvä on kulku silti -ja nopea!




Lauttamatka on vajaa 7km, jäätie on pitempi. Lauttalaiturit ovat pengerteiden päässä; jäätielle lähdetään kauempaa saaren ja mentereen reunalta. Silti jäätie nopeuttaa mantereelle ja Hailuotoon pääsyä huomattavasti. Eikä tarvitse satuttaa menoaan tiettyihin kellonlyömiin. Voi kulkea milloin itselle sopii.

 Jäätietä valvotaan tarkasti; lumi juoksee lakeudella herkästi tieväylän umpeen. Seurataan myös meriveden liikkeitä, sillä on valtaisa voima.

tiistai 31. tammikuuta 2017

Pakkaspäivän menu


Eipä kovin kireä pakkanen ole, muutamia asteita vain. Mutta taivas oli tänään selkeä ja meren jäällä huikean kirkasta.
Sydäntalven sää, jo vähän kevään valaistusta.

Keittelinpä juureskeittoa. Alunperin se oli maa-artisokkakeitto, oikein reseptin mukaan, mutta tuunailtuna noudattelee tyyliä otetaan-mitä-on.

Maa-artisokkaa kuitenkin.

 Kuorin artisokat, oikeastaan raaputtelin vähän sieltä täältä. Maa-artisokka on mieto, melko lenseä maultaan.


Retikka (ylempi) on rapsakan-ärtsy, juuriselleri myös makua täynnä ja tuoksuva.


Väriä tulee mukavasti porkkanasta ja bataatista. Lisäksi nämä molemmat tuovat lempeyttä ja makeutta voimakkaampien juuresten joukkoon.


Sitten vain kattilaan, vettä sen verran että peittyvät. Liemikuutio sekaan ja kiehumaan. Haudutetaan tunti ja yli. Tämä kattilallinen oli hautumassa kuumassa uunissakin, kun sattui tilaa olemaan muiden  paistosten kanssa.
Kypsensin juurekset jo edellisenä päivänä; nimittäin kiehuvan-kuuman keitoksen soseuttaminen on hankalaa; se pyrkii kulhosta ulos...

Tänään otin sitten jäähtyneen keitoksen käsittelyyn.






Annoin koneen ärjyä hyvänlaisesti; seoksesta tuli tasaista ja sileää.


Kattilaan kuumentumaan! Mausteita; chiliä, valkopippuria, yrttisuolaa.


Ruohosipulia!


Kermaa. (Jos sattuu tipahtamaan liikaa mausteita, kerma pelastaa keitoksen syötäväksi.)


Keiton pinnalle vähän silputtua varsisellerin lehteä.


Syömään! Omatekoista spelttileipää, voita, juustoa, kuumaa keittoa.


Keitto on sikäli erikoista, että se polttaa, vaikka jäähdyttäisi kauankin...! Poskipäissään sen tuntee.
Tämä juureskeitto sopii mainiosti myös pakastettavaksi, jos valmistaa kerralla isomman satsin.

Meidän ruokakomento on hyvin yksinkertaista ja sanoisinko pelkistettyä. Ruokia ei kovasti "laiteta". Vanhoista postauksista löytyyTälle rannalle: Pitkä aamiainen vai brunssi?  esimerkkejä.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Talviliikennettä


Piti käydä mantereella, pitkästä aikaa. Lautalle, sillä jäätietä ei ole vielä pystytty virallisesti avaamaan. Tuuli ja meriveden vaihtelut myllertävät jääkenttää.

Kello lähestyi puolta kymmentä, aurinko oli nousemassa. Oulunsalosta nousi lentokone ilmaan; siitä ei tosin saatu kuvaa!


Lautan uoma avautui jäisenä. Merkillisiä leipäsiä veden liike muokkaa jäistä.


Melkoista roikinaa on lautan meno. Isot lohkareet kolahtelevat lautan metallisiin kylkiin ja etuvisiiriin.

video
Tällaista matkantekoa Hailuodosta mantereelle. Vakaata ja turvallista!


Hei, mutta mikäs jäällä! Auto! Useampiakin, yhteensä puolentusinaa autoa näimme ylittämässä salmea mantereen puolelle. Joku saattoi olla jäätien "tekijöiden" auto, mutta osa urhoollisia luotolaisia.

Mukavaa oli palata takaisin saareen; aina tänne on kiire!


video


Merisilta saapui "noutamaan".

Paluumatkalla nähtiin vielä valtamerilaiva , lauttaväylän toisella puolen. Norjalainen tankkeri Susanna.



maanantai 23. tammikuuta 2017

Marjaniemi, 24m/s


Otsikossa tuulen nopeus viime viikolla. Ilma oli kovasti liikkeessä, puuskissa jopa 27m/s. Lännestä ja luoteesta taisivat kovimmat puhurit tulla.

Marjaniemi on Hailuodon ulommaisin länsinurkka, aina siellä tuulee, en tiedä, mikä lie mittausennätys.

Meille tänne Vaskeen "osuvat" parhaiten/pahiten kaakkois-, etelä- ja lounaistuulet.

Kova oli silti pauhina muutamana päivänä ja yönä.

Ei silti näyttänyt mitään kummempia tapahtuneen kun myrskyn lakattua tarkastelin tanhuita.

Pihan reunalla on alhaalta haaroittunut kuusi, sekin näytti pitäneen pintansa.


Useinkin kuusta on silmäilty ja yritetty arvioida, kaatuuko eteisen päälle jos jompikumpi haara repeää irti. Etelätuuli kaataisi sen suoraan taloa kohti ja länsituuli naapurin pihalle.


Kylätien varressa torrottaa kaksi ikäloppua koivua, lähellä sähkö/puhelintolppa monine lankoineen ja kaapeleineen. Kuinka iso alue menee pimeäksi jos nuo puuvanhukset rojahtaa myrskyssä? Lisäksi valokaapelin "jakokaappi"; äärimmäisen tärkeä tiedon liikuttelija.

Myrskyllä ei kannata lähteä liukkaalle tielle, vesisateen ja kovan tuulen puleeraamalle.


Jäällä ei ole juuri lunta, marraskuussa tulleet jääröykkiötkin ovat vähän madaltuneet.

Talvimyrskyistä wanha kansa ennusti kevään ja kesän tulon. Kolmas kevättalven myrsky oli se, josta ruvettiin päiviä ja kuukausia laskemaan, milloin vedet aukeavat, milloin ruis on valmista.

Piti ilmetä kolme "Tapion riihenpuintia" tai "päristäjätuulta", ennenjuin kevät rupesi lopulta tulemaan.

Kun ajateltiin, että metsän jumala on Tapio ja puut hänen peltonsa.Tapio päristelee kovalla tuulella puitten siemenet irti, alas hangelle tuulen kylvettäväksi, ties minne asti lentämään.

Että olikohan tämä ensimmäin Tapion riihenpuinti tälle talvelle, joko irrotettiin puun siemeniä.


 Ainakin koivun kuivia oksia oli tiputellut, Tapio.


Kaikenlaista muuta roskaa, otappa siitä selvää!


Mutta näkyykö puun siemeniä?


Siinäpä on, mutta kuusen vai männyn siemen, lenninsiipensä kanssa. Veikkaan mäntyä.


Onpa Tapio jo vähän riihestään puunsiemeniä heitellyt. Kevät on tulossa!


Aurinko valaisee jo pitempään tammikuun päiviä.


Aurinko ponnistelee jo ylittääkseen ladon katon. Ei siihen monta päivää mene.