Translate

tiistai 11. joulukuuta 2018

Joulukortti 2018


Pitkin syksyä se on tullut mieleen silloin tällöin. Että millainen joulukortti "tehdään". Useita kymmeniä vuosia sellaisia on värkätty; kulloinkin hallinnassa olleella tekniikalla. Leikeltyjä, askarreltuja ja valokuvista muokattuja.

Kun täällä on tämä huikea merenranta, joskus kevättalvella jo keksin, että jos joulupukki kulkisikin rannalla. Tai tulisi mereltä jäätä pitkin.


Pukki vetäisi pulkkaa, täyttä lahjakuormaa. Siinäpä olisi tunnelmaa!

Kunhan tämä ranta jäätyy, niin joulu se tulla jollottaa. "Ankkastukki kainalossa ja sillinpäitä päällä"


Syksyllä suunnittelin kuvakulmia; tuota valkamaa pitkin voisi tulla. Hieno korkea ruovikko antaisi lisäväriä; auringonlaskun punaa!

Mutta mutta. Syksy oli kovin lauha, pimeni, mutta ei pakastanut. Ei lunta, ei lunta. Meri sula.




Hiukan kuuraa hietikolla. Ei oikein joulun tunnelmaa...No, ei auta, joulu lähenee. Yleensä itsenäisyyspäivän tienoilla on kortit laitettu postiin, sitä ennen ne pitäisi verkkopalvelussa vielä teettää. Eli;  -eikun rekvisiitta kasaan ja rannalle.
Tavarat tosin sullottiin reppuun ja isoon muovikassiin. Ei iljetty kylätiellä pukin varusteissa kummitella keskellä päivää.


Lahjakori esiin, tukeva keppi lahosta lepästä, pukin varusteet päälle ja kuvauksiin!


Siinäpä pukki askeltaa. Aurinko oli laskemassa. Ei sitä kuitenkaan näkynyt, vaikka tarkoitettiin kuvata pukin saapuminen auringonlaskun punaamassa ruovikossa. Havaittiin myös että kesällinen kasvustomassa on harventunut. Rannan korsia syys jo tallaa, runoili joku.


Voi pukkiparkaa! Merituuli näytti puhaltaneen viiksen palloksi suun eteen. Tämä huomattiin tosin vasta kun kuvia katseltiin kotona ruudulta isossa koossa. Toinen parta, se leukaan laitettava, se olikin hukassa.
Melko apeissa tunnelmissa katseltiin kuvia.

Muutama päivä joulukortin suunnittelu oli jäissä. Tuli myrsky, satoi vähän lunta.



- Pitäisikö meidän käydä uudelleen kuvaamassa rannalla? kysäisi isäntä.

Kävin katsomassa kuvauspaikkaa.


Jäitä oli tullut rantahietikolle.



Mihin kadonnut se pöyheä ruovikko? Jäät lananneet sen alleen. Ei noissa jääröykkiöissä joulupukki voi kulkea. Liukkaita!

No, sitten muutamana aamuna katselin kotipihaa "sillä silmällä".


Jos pukki tulisi tuota polkua nuottatuvalta? Auringonnousun kajo valaisi hetken puiden lomasta.

No niin. Pukki pukeutumaan, leukapartakin löytyi sopivasti.


Mitenkäs tämä. Löydettiin vanha kukkakorikin; tosin siihen ei paljoa paketteja mahtunut.


Vai seisoisiko pukki tässä nuottatuvan ovella. Takaa tosin häämötti pahasti apulantasäkki.

No, olkoon tämä! Hämärä päivä ja hallava hirsiseinä; jotakin piristystä kaipaisi...


Huomattiin Kärkkäinen Oy:n verkkopalvelusta tällainen hilpeä kehys. Ja ripeästi toimi Kärkkäinen; maanantaina vähän ennen klo 17 lähti tilaus ja keskiviikkona puolilta päivin korttipaketti kolahti postilaatikkoon.
Että tällainen tohina täällä. Mukavaa joulun odotusta!

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Marraskuun 21. päivä


Tämä keskiviikkoaamu olikin kirkas. Yöllä tähdet loistivat kirkkaina ja kuu oli täyttymässä pyöreyteensä.

-Mihin aikaan aurinko nousee tänään, kysäisin aamuhämärissä.
- Nousee 9.16, laskee 14.54, päivän pituus 5h 38min, tuli vastaus isännältä. Juuri oli avannut netin.
- Mutta vielä lyhenee päivä yli 2 tuntia, lisäsi.

Kun oli pitkästä aikaa selkeä taivas, lähdettiin auringonnousua katselemaan. Muutenkin kiinnosti nähdä, miten syksy etenee rannalla.

Siellä kuumottaa!


Vasken rannalta katsottuna näytti nousevan Liminganlahden pohjukasta. Kuvassa häämöttää lahden suu: oikealla Lumijoen Varjakkaa, vasemmalla Oulunsalon Pajuniemi.

Havaitaan, että merivesi on hyvin alhaalla; rannalle on paljastunut niemiä ja pikkuisia saaria.

Kesän muhkeat ruovikkorannat ovat kadonneet. "Rannan korsia syys jo tallaa..."


Jossakin kasvusto on pitänyt pintansa. Vanhaan aikaan täällä Hailuodossa käytettiin näitä tupsupäitä tyynyn pehmusteina; 'ryvinpääpolsteria' muistelevat vanhat. Kyllä noilla isonkin polsterin täyttäisi.

Hiukan oli jäitä rannalla. Merivesi nousee ja laskee alinomaa ja jättää jäävöitä merkiksi; tässä asti loiski vesi.

Aamuaurinko valaisi rannalle ajautuneita jäitä. Kaunista. Pakkasyö oli kovettanut rannat, mukana oli vaeltaa. Tuuli lännestä, pientä aallokkoa. Jäähileet keinuivat rantavedessä.


Mutta lyhyt oli päivä, puolilta päivin aurinko alkoi kaartua taas horisonttiin. Pikkuisen ehti käsitöitä tehdä. Vieläkö jatkaisi ja laajentaisi jämälankapeittoa?

Alla mittana sininen fleesehuopa. Ehkä pitäisi vielä suurentaa tilkkutyötä....

Mutta ilta joutuu; aurinko valmistautuu laskemaan, ja taas rantaan katselemaan...

Sinnehän laskee; tummaan pilveen. Hiukan näyttäytyy juuri ennen Hanhisen taakse  painumistaan.

Mitenkäs se runoilija muotoilikaan:"Pois meni merehen päivä." Haikeat iltataivaan pilvet!

Lyhyt päivä; pitkä pimeä iltapuhde; valoa kaivataan. Ledvalot pallossa; käpyjä sisällä!

torstai 15. marraskuuta 2018

Valoa, valoa!


Kyllä on pimeää aikaa! Kun ei ole lunta ja pilvet peittävät taivaan yötä päivää.

Puolenpäivän aikoihin pitäisi päivän olla kirkkaimmillaan, mutta sumu ja tihkusade hämärtävät näköalan.

Että valoa kaivataan. Vaikka joulu ei ole vielä lähelläkään, tekee mieli kaivella tuikkuja ja valosarjoja esiin.
Tein jopa valaisevia tauluja Vallilaverhoista ja pienistä ledvalosarjoista. Pingotin kankaan tyroksilevyn ympärille, pistelin nuppineuloja ikkunoiden kohdille. Sitten taustapuolelta kaiversin nuppineulojen kohdille reikiä ja painoin valosarjan pikkulamput reikiin. Sinitarralla täytin kolot, että lamput pysyisivät paikoillaan.

 Tällaisia tuli: Suomenlinna ja Oulun Pikisaari.

Huoneissa on hämärää, sen näkee kuvista.

Ikkunaankin piti virittää lisää valoa, vaikka ei tuo punainen juuri valaise. Ilahduttaa mieltä kuitenkin.


Etupihalla on vanha omenapuu.

Kesäkuussa se oli kukkia täynnä....

...ja syksyllä omenia.

Marraskuussa se valutti oksiltaan kyyneleitä; lehdettömänä.

Laitoinpa valoa puulle!

Pimenevässä illassa ne välkkyvät.



Pihapöllö ja vahtikoira saivat tyytyä lyhdyn pieneen valoon, vesisateessa. Naamat märkinä kiiltäen!

Entä sisäkukat, kellastumaan pyrkivät.Valoa, valoa!

Kukkalampun punainen valo saa epätodellisen värimaailman.
Eteisessä pitkä putki on kyllä häikäisevän kirkas; mitä vaikuttanee ruukkujen asukkaisiin? pelakuu ainakin pyrkii kukkimaan.


keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Marraskuun seitsemäs päivä


Uudenkuun päivä.
Sumua. Tyyntä. Kosteaa. Hämärää.


Kuusimetsästä hämäryys ei väisty koko päivänä. Metsä on kyllä vehreä, kuuset kauniin vihreitä.


Rannalla on valoisampaa, koska on vähemmän puita ja maasto avonainen.

Maassa löytyy kyllä väreja.


Kun tuuli tyyntyy, merivesi laskee, valuu etelään. Rannalle jäävät meriveden työt näkyviin. Voimaa ja sitkeyttä on vedellä ja tuulella.


Veden tuomaa kasvimassaa rannalla....

...ja tiukalle vyyhdelle kehrättyä.

Aallokon uudelleen muotoilemaa rantaviivaa.


Juurineen irti...

...ja kumoon!
Mutta istuiko tässä kivellä merenneito? Unohtiko huntunsa rannalle? Vaahdolla koristetun huntunsa.



Sumuisena päivänä rannalla on erikoinen tunnelma; näköala katoaa.

Katselen merimaisemaa! Maailman laita?

"Viimeisellä rannalla"?

Vaikka näkyvyys on olematon,elämää merellä ja meren yllä on. Joutsenet ääntelevät, lautta kuulostaa etääntyvän Huikusta kohti manteretta.


Katsoin airtraffic-sivustolta, että etelästä on Finnairin kone tulossa Ouluun. Tässä kaikki, mitä havaintoja sen ylilennosta sain:

Olen seurannut tuolta sivustolta saapuvien ja oulunsaloon laskeutuvien koneiden korkeutta tässä kohtaa. Noin 500m:n korkeudella enää ovat.
Eipä saatu näköhavaintoa, mutta läheltä meni! -Tiedän kyllä, että lentokoneet lentävät sumujen ja pilvien päällä; kenties auringonpaisteessa. Mutta sumun läpi piti kenttä ja kiitorata löytää; teknisten laitteiden avulla.