Translate

torstai 4. heinäkuuta 2019

"....on kesä parhaillaan..."


Näinhän sitä koulussa laulettiin.

Ohikiitävä on Pohjolan kesä. Jo nyt, heinäkuun alussa, ovat luonnonkukat parhaat kukintonsa avanneet, -ja sulkeneet.

Sensijaan viileässä saaristossa monivuotiset ja kesäkukat ovat kohta loistossaan. Myöhäisempiä kukkijoita odotellaan vielä.


Monivuotiset liljat nousevat uskollisesti, varsin vähän hoidetuista kasvupaikoistaan.


Siirsin viime kesänä päivänkakkaroita kasvatuslaatikoihin, niissä ne ovat kasvaneet jättiläismittoihin. Sen sijaan nurmikkoon jätetty sisarensa kasvaa hillitynkokoisena, alin kuva.

Keväällä kasvatin kesäkukkien taimia, sitä varten ostin jopa pikkuruisen kasvihuoneen, noin neliömetrin pohja. Nostin sen ulkoportaille etelän puolelle auringonpaisteeseen ja taimilaatikot sisälle hyllyille. Tuulenpuuska kaatoi koko laitoksen, mutta sain pelastetuksi jonkunverran taimia ehyinä.

Asetin kasvihuoneeni sisäpihalle ja kiinnitin naruilla seinään. No, etelämyrsky 26m/s kaatoi sen siitäkin ja vielä alassuin, niin että oviaukko jäi alle. Muutaman taimen sain mullan seasta taas ruukkuun kasvamaan. Alla kuvassa yksi niistä; malvikki. Ihanat kukkansa se kovasta kohtalostaan huolimatta avasi jo juhannuksen jälkeen.

Ostin puutarhalta orvokkeja jotain muitakin taimia. Ne sain säilytetyksi ehyinä ja elossa.!

Takana on itse kasvatettuja samettikukkia; ne eivät olleet siinä myrskyjen kaatamassa kasvihuoneessa.

Kotitienoomme on sellainen vanha saaristolaispiha; täällä on vanhoja perennoja villiintyneinä.

Tämä sinisilmä asustelee syreenipensaan varjossa.


Tuoksuvadelman "paperiset" kukat, kimalaisten rakastamat.

Saaristolaistorpan portailla.


Laho mahonkivene, vanha nuottatupa; muinaisen asuinpaikan sitkeät kasvit paikoillaan, tiikerililjat ja valkoiset juhannusruusut.
Menneen ajan patinaa ja uuden kevään ruusuntuoksu.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Kesäyö, yötön yö


Viime viikkoina päivä on viivytellyt sammumistaan. Valo ei katoa; yölläkin on valoisaa. Aurinko paistaa huoneisiin "oudosta" kulmasta.


Huone näyttää erikoiselta tässä harvoin nähdyssä valaistuksessa. - Ja samaan ikkunaan aamuaurinko osuu toisesta suunnasta, kunhan on talon nurkan kiertänyt. Muutama tunti siihen menee.




Pienet kukat loistavat kesäyön tähtinä.

Ihminen valvoo mielellää kuulaaana iltana, katselee pohjolan suvea, säpsähtää kun vilkaisee toisesta ikkunasta; siellähän on meren puolella sateenkaari!


Nyt tuli kiire; ehdinkö rannalle, ennekuin katoaa!

 Vauhtia, vielä näkyy!

Rannassa kaari näyy kokonaan, mutta ei mahdu kameran kuvakulmaan...


Melkein, mutta ei ihan mahdu. Tuulee lounas/etelästä, vaahtopäitä vyöryy rantaan. Kokeillaanpa, saako kaaren millä lailla videolle. Tuulen kohinaa.


Yön valo on ihmeellinen. Karun rannan kivet ja kasvit kylpevät punertavassa valossa.

Kyllä nukuttaa.


Yöksi kotiin, aallonmurtajan suojaan.

Mutta vielä viipyy aurinko, ei malta painua horisonttiin.


Meni hetkeksi aurinko.


Kesäyön pilvet.

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Omenapuu!


Viitisen vuotta sitten ostimme tämän saaristolaistalon Hailuodon Vaskesta. Kauppa tehtiin toukokuussa. Ensimmäisinä viikkoina puhkesi kukkaan suuri vanha omenapuu sisäpihalla etelän puolella. Siitä tuli kuin perheenjäsen; sitä tarkkaillaan ja vaalitaan ympäri vuoden.

Viime syksynäkin se palkitsi vaalijansa runsaalla ja makealla sadolla.


Puun rakenne ei ole mitenkään optimaalinen; se on haarautunut hyvin alhaalta, eikä ole kovin korkea. Rennot oksat taipuvat lumenkin painosta. Tarvitaan tukemista kesät talvet.


Kukkia riitti tänäkin kesänä; mutta 30 asteen helle räjäytti kukkameren yht'äkkiä täyteen kuohuun. Tarkkailimme, ehtiikö kimalaispesät samaan vauhtiin. Vähänlaisesti nähtiin pörriäisiä.

Mutta sitten helle purkautui ukkosmyrskyksi. Omenapuun kukkia alkoi leijailla ilmassa ja niitä satoi kuin ensilumeksi kesäkuussa.



Eipä siinä muuta voinut kuin katsella ikkunasta kauhun vallassa; sade piiskasi armottomasti.


No, taisi siihen vielä jäädäkin kukkia, ja ehkä pudonneet terälehdet olivatkin jo pölytetyistä kukista. Joka tapauksessa kimalaiset pörräsivät edelleen puun kimpussa. Muutaman viikon kuluttua näkee, onko omenoita tulossa.
Tämän vanhan puun "rotua" en tiedä; ehkä punakaneli.

Meillähän on myös pieniä omenapuita. Ne eivät ole niin lämpimässä paikassa kuin tuo iso puu; ne kukkivat myöhemmin. Sikäli hyvä, etteivät ukkossateen aikaan olleet vielä täydessä kukassa ja ehkä säilyivät. Mutta satotoiveet pikkupuista eivät ole kovin suuret.


Nämä pienet puut ovat kaikki Norrland-puita, ruotsalaista alkuperää. Menestyvät jopa VI-vyöhykkeellä.




Sitten olisi vielä pienempiä; varrennusta odottavia...Mutta niissä ei tietenkään kukkia vielä ole.

Kyllä näitä tarkkaan seurataan päivittäin; ilmeneekö latvoissa kirvoja, näkyykö muurahaisten vaellusta rungoissa, tai onko muuta hämminkiä. (Talveksi laitetaan korkea verkko ympärille, rungon alaosaan myyräsuojus.)
Yritetään käyttää pehmeitä suojelutoimia; vesisuihkua, vähän vaikka parafiiniöljyä sekaan. Ja mitä milloinkin keksitään. Myrkkyjä ei käytetä. Satoa toivotaan.

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Vyöryvät rannan tyrskyt


Toukokuu loppui kovassa tuulen viuhunassa. Viimeistä edellinen päivä seurattiin pihapuita; kaatuvatko. Auto siirrettiin pihalla sellaiseen paikkaan, johon ei kaatuvat puut yltäisi. Autotallin ovi pönkättiin kivisin estein kiinni, ettei myrsky reuhdo auki. Heikkokuntoinen tallivanhus.

Varsinainen pauhina alkoikin vasta toukokuun viimeisenä. Mereltä kuului sellainen "huutava ääni", joka myrskylle on ominaista. Pitipä lähteä katsomaan, vaikka puut polun varrella huojuivat pelottavasti.
No, eipä pitkälle päässyt...


Polulla rojotti männynlatvus. Mistä tämä on tullut?


Kaksihaaraisesta isosta petäjästä lohjennut. Ikävää, tuo puu oli kuin maamerkki pihatien päässä.


Mutta tien päässä toinen tuho! Korkealta paukahtanut kuusi poikki.


Kyllä tuulella on voimaa. Pahimmillaan Hailuodossa myrskypuuskat liikkuivat jopa 36m/sekunnissa. (Jopa Hailuodon lauttaliikenne keskeytettiin päivällä useiksi tunneiksi, sähkö oli poikki, eikä vettäkään hanasta tullut...)


Ja muutaman askeleen päässä; vaaran paikka, kuusi kaatunut linjan päälle.


Hailuodon rannoilla on paljon kesämökkejä. Läheltä-piti-tilanne; onneksi ei kuusi kaatunut loma-asunnon päälle.

Mutta rannalla se vasta varsinainen myräkkä tuntui; ei saanut tärisemättömiä kuvia.


Ranta jäi saareksi, meri pyrki maalle. Enimmillään meriveden korkeus oli noin metrin "plussalla", ei tosin ennätyksiä rikottu.


Yritin mennä rannalle "näköalatuoliin" kuvaamaan, mutta saapasvarret eivät riittäneet.


Siikajoen tuulimyllyt myrskyssä taustalla.

Aaltojen pauhua, mikrofonin suojaus vaikeaa amatöörille...

Seuraavana päivänä kävin tarkastelemassa tuhoja. Hakkuuaukeiden laidat näyttivät kärsineen eniten.

Santosen kärjessä puita oli kaatunut enemmänkin, vasta talvella samalla alueella oli hakkuutyömaa.


Melkoista sekasortoa sai aikaan toukokuun viimeisenä päivänä Helga-myrsky. Selvittelemistä riittää.