Translate

torstai 2. heinäkuuta 2020

Satonäkymiä


Heinäkuun alku. Aika tarkastella satotoiveita.


Omenapuut kukkivat runsaasti. Kaatosateita eikä myrskyjä kukinta-aikaan sattunut ja pörriäisiäkin riitti. Toistaiseksi tilanne näyttää hyvältä. Sateita toivotaan nyt!


Vadelmat näyttävät toipuneen toissatalven jänistuhoista, silloinhan pupujussit kalusivat versot 10-senttisiksi tapeiksi. Nyt kukinta on ollut runsasta ja kasvusto rotevaa ja kookasta.


Mustaherukka on luotettava pensas; lähes poikkeuksetta se tuottaa satoa, niin näyttää nytkin.

Tyrnipensaan marjat ovat tässä vaiheessa pieniä ja jyvämäisiä. Niitä on vaikea huomata; kyllä marjoja on kehittymässä!

Karviaisia näyttää uhkaavan lehdensyöjä; vaanii erityisesti alaoksia. Toimenpiteitä tarvitaan.




Viime keväänä istutetuissa mansikoissa on nyt kukkia, vaikka keväällä näyttivät olevan kukatonta lajiketta! Myöhään menee.
Keväällä hankin kokeiltavaksi viiniköynnöksen. Toistaiseksi on menestynyt kohopenkissään. Lieneekö nuo syheröt kukkia???

maanantai 15. kesäkuuta 2020

Keskikesää kohti


Nopeasti vilahtaa ohi alkukesän herkimmät hetket.


Vielä viime viikolla vanha omenapuu kuohui valkoisin kukkapaljouksin. Maanantaiaamun tuulet varistelivat terälehdet valkoiseana sateena maahan. Kuinka haikeaa!
Lähiviikkoina nähdään, tuleeko omenoita; kimalaisia kyllä on ollut.

Ensimmäistä kesän satoa korjataan. Nokkosia keräsin kuivumaan; irrottelin vain lehdet ja latvat. Varsista laitoin nokkosvettä hautumaan.


Ohuina kerroksina paperin päällä, loppukuivatuksen olen tehnyt 40-asteisessa uunissa. Rutikuivina säilyvät hyvin purkeissa. Joka aamu lusikallinen tätä kuivattua superfoodia "aamusotkuun" marjojen ym kanssa.

Ruohosipulit talvehtivat hyvin vanhassa savupiipun peltikuoressa. Kun peltikattoa uusittiin, otin piipun suojuksen lavakaulukseksi...

Saksilla leikkelin ensimmäisen sadon ruohosiopulista.


Ja silppusin pieniksi paloiksi.

.Vähän huuhtelin ja valutin lävikössä, sitten voipaperin päälle isolle tarjottimelle...

....ja pakasteeseen jäätymään. Kunhan ovat kohmettuneet, laittelen rasioihin ja hämmentelen irralliseksi rouheeksi. Myöhemmin on helppo rasiasta ravistella ruokiin tarvittava määrä. Tällä tavalla ei tarvita isoa määrää pikkuisia annospusseja, vaan voi säilöä kookkaisiin rasioihin.


Kun tuossa pihalla istuskelin ja leikkasin ruohosipulia, tulin tarkkailleeksi pihaa noin yleensä. Etualalla nokkosen varsia vesisaavissa tekeytymässä.
Puuastiassa malvaa ja zinniaa; näitä odotellaan kukkiviksi. Taempana krasseja; kahta sorttia, vähän myöhään kylvettyjä.- Ja omenapuun terälehdet ovat kuin ensilumena nurmikolla.

Vesirännin alla pesuvati odottelee sadevettä tippuvaksi. Sadevesisaavi on jo tyhjä ja kaadettu kuivumaan. Sadetta kaivataan, säätiedotuksia tutkitaan...Kuivina kesinä on pihakaivo pumpattu tyhjäksi muutamaan otteeseen. Vesijohtovettä ei mielellään kasteluun käytetä.


Huomasin myös kuinka pihakuusten kerkät ovat jo pitkiä. Jostakin luin, että kerkät voi myöskin hapattaa; hapankaalin tapaan.
Kävinpä tarkastelemassa kuusia; entäpä jos verottaisin kerkkäsatoa?!


Olisikohan tässä huomisen keräilykohde?

torstai 11. kesäkuuta 2020

Oi omenapuu!


Tämä talo on leveän U:n muotoinen; eteissiiven ja makkarisiiven väliin jää pieni sisäpiha. Eteläpuolella, koko päivän auringossa se on kuuma kesällä. Sen pikkupihan täyttää vanha omenapuu. Se on meille hyvin rakas, kaunis puu, ja antaa omenoita jos kesä on suotuisa.
Pitkin vuotta sitä tarkkaillaan. Varvsinkin keväällä kukkanuput ovat seurattuja ja odotettuja.


Kauniisti omenapuu kurottautuu sinitaivasta vasten. Runko on halkeillut ja korkkimainen, mutta ilmeisesti toimii.


Tukikeppejä pidetään puun alla kesät talvet. Jänisten tuhoja estämään viritettiin talveksi korkea verkkoaita. Ei ole tarpeen poistaa sitä kesäksi; eihän tämä ole mikään desing-piha tai pihakilpailuun osallistuja.
Ensiksi puhkesi kukkaan oikea reuna; iltapäivän auringon lämmittämä.


Puun valtavasta kukkarunsaudesta on vaikea saada kuvaa. Sisältä katsoen se tuntuu tulevan olohuoneen ikkunasta sisään ja keittiössä sen valkokukkaiset oksat ovat myös ikkunan edessä.
Tänään leikattiin nurmikkoa; verkkoaidan sisällä omenapuun alla oli niukasti tilaa. Oksat roikkuvat niin alhaalla, että olin kannattelemassa oksia kun leikkurin työntäjä yritti mahtua alitse. Ja piti varoa, ettei kukkia pudotella. Kimalaisia kohisi oksissa omissa töissään. Sellainen vahinko todettiin, että kimalaisen pesä oli tukitelineen juurella heinikossa. Pesää koetettiin kokoilla entiseen kuosiin; jää nähtäväksi, kelpaako se enää kimalaisrouvalle.

Sivun viimeiset kuvat otin melko tasan klo 22 ilta-auringossa, lämpötila +11,6, ja kimalaisten hyrräys kävi vielä täysillä kukissa. Eivät palele, pörriäiset!


Toivotaan, ettei tule myrskyjä tai kaatosateita. Olisi toiveita omenoista!

Pihalla on nuorempiakin omenapuita ja puutarhassa lisää.


sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Toukokuun loppua 2020

Kesä näyttää tulevan tästäkin poikkeuskeväästä. Luonnonvoimat näyttävät mahtinsa. Viime viikon pieni sade sai maan vihertämään, ja tänään jo tarkeni ulkona ihan kesäkamppeissa. Harmi kyllä, hyttysetkin olivat huomanneet suven tulon.
Kasveja on tarkasteltu; miten ovat talvehtineet. Omenapuihin tulee paljon kukkia, marjapensaat ja vadelmat näyttävät hyviltä. Jäniksetkään eivät päässeet tuhojaan tekemään kun on hyvä aita ympärillä.



Ruohosipuli vanhassa savupiipun peltikuoressa näyttää tykkäävän kasvupaikastaan.

Jotakin uutta kokeillaan, viinirypäle Zilga. On vielä mietinnässä, mihin istuttaisi. Kasvihuonetta ei ole.

 Toinen mietittävä on tuo takareunan astia suippopaprikan taimia; mihin ne laittaisi. Muutama kuukausi sitten tyrkkäsin suippopaprikan kannan siemenineen pelakuun juurelle kukkapurkkiin. Siitäpä ilmaantui paljon taimia; nämäkin kai tarvitsisi kasvihuoneen? Etualalla krasseja: kukkalaatikoihin ja ämpäreihin etc.

 Kukkalaatikoihin ovat menossa nämä zinniat ja kesämalvikit. Verkkoviritelmä harsoa varten; melko kylmiä öitä on riittänyt.


Laatikkotarha on vielä istuttamatta. Vanha kansa "lupasi" keväthallojen loppuvan vasta kesäkuun 10. päivän jälkeen. -Että mitä varten nuo verkot päällä? Kun näillä nurkilla on valtavasti mustarastaita; ne kuopii kuin kanat kaiken, missä avointa maata näkevät. Muutama monivuotinen kukka on noissa, joten laitettiin rastaan-estoja.
Lempikukkiani salkoruusuja oli taimikasvatuksessa viime kesänä ja ruukut talvehtimassa heinäkompostissa; toistaiseksi ei ole varmaa, onko siellä eläviä. muutama vihreä lehti näkyy...


Sain äitienpäivälahjaksi niittykukkien siemeniä. Kylvin niitä sinne tänne multaan sekoitettuina. Kuusenoksat peittona ovat myös rastaiden estoja.

 Viime keväänä sain äitienpäiväksi parsan juurakoita. Kesän mittaan ne kasvoivat korkeiksi ja reheviksi. Nyt keväällä olen odotellut milloin näkyisi uusia versoja. Nyt! Kesäkuun 1. päivänä bongasin ensimmäisen. Tässäkin rastasverkko varmuuden vuoksi.


Vanhan koivunkannon vieressä on sinnikäs unikkokasvusto. Olen koettanut hillitä sitä, jopa repiä juurineen, mutta vuodesta toiseen se ilmaantuu ja laajenee.


Olenkohan kylvänyt tähän unikkoa? Ehkä olen, tuskinpa se muuten olisi levinnyt talon toiselle puolen tuoksuvatukan juurelle. Elinvoimainen laji, kukkii kauniisti- ja liian nopeasti. Kaatuu sateella, ei nouse.


Joskus tulee iloisia yllätyksiä! Ehkä 3 vuotta sitten kaivoin nuottatuvan seinustalta näitä ja istutin talon etupihalle. Muistan se siitä, että nyrjäytin selkäni siinä aherruksessa ja piti puolen kesää ontua. Olin jo unohtanut koko kasvin; nyt se tekee kukkaa!

Tämä piha on hietikkoinen ja osittain paahteinen. Sadeveden keräykseen on isäntä panostanut; ensimmäisessä kevätsateessa saatiin monta tynnyrillistä. Vesi on tarpeellista kaikille kasveille tällä pihalla; hietikko vetäisee kosteuden äkkiä.

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Korona, korona, korona

Poliitikkoa mukaillen tässä on Suomen tämänhetkiset uhat mainittuina. Uusi vaarallinen virus on kaikkien huulilla. Monella maailmassa on kyse elämästä ja kuolemasta. Vakavaksi vetää myös tällä rannalla, Perämeren saarella. Että tuleeko tänne. Ja voiko missään käydä, mantereen puolella.

Lisäksi meille iski päälle ikäkaranteeni. Pitäisi pysyä kotona, seitkymppiä ylittäneet.

Mutta kun minulla oli aika kontrollikuvaukseen, Oysiin, niinkuin puhekielessä sanotaan. Aika oli annettu alkuvuodesta, silloin ei tästä hässäkästä ollut tietoakaan. Uskaltaako mennä, pitäisikö perua?

 Kun kuitenkin tarmokas pääministerimme kuulostaa luvanneen, että terveyskeskuksessa saa käydä, niin rohkaistuttiin.
Samalle keikalle rakennettiin muutakin ohjelmaa; kaupassa pitäisi käydä. Nuoriso neuvoi verkkokauppoja; foodie-sivustoa mainostettiin.

Saatiin tehdyksi verkossa tilaus. Mutta nuoriso rupesi vastustelemaan; jos saatte tartunnan sieltä hakureissulta.
(Nimittäin suraavassa sukupolvessa on koettu myös karanteenisssa oloa; tyttären perheen kaksi lääketieteen opiskelijaa kokee parhaillaan opiskeluboksissa sinnittelyä. He eivät missään Itävallan laskettelureissuilla ollenkaan olleet, mutta sattuivat samoille luennoille tartunnan saaneiden kanssa. Ja karanteeniin yhdessä sadan muun opiskelijan joukossa.)

Varmaan siitä syystä toinen sukupolvi rupesi painostamaan, että joku kolmannen sukupolven nuorista aikuisita tulee pakkaamaan noutopisteellä ostoksenne; senkun avaatte peräluukun ja pysyttelette kauempana...

Selattiin Oulun kauppojen verkkosivuja; hengityssuojaimet näyttivät kokonaan kadonneet maailmasta. Loppu, loppu.
Tutkittiin hanskavarastoja kotona; puutarhakäsineitä löytyi, tosin jotenkin eriparisen näköisiä. Ohuita muovihanskoja kyllä on, mutta tepsivätkö? Onko nämä kurantteja, häpeiltiin.

 Miten lie hygienian laita, on näillä multaa käsitelty, mutta tiiviitä ovat.

No niiin; melkoisessa jännityksessä sonnustauduttiin lähtemään. Epävarmuutta lisäsi se, että Hailuodon päälautta Merisilta hinattiin muutama viikko sitten telakalle Naantaliin, varalautta ajaa nonstoppia. Piti marinetrafficista seurata, milloin lautta näyttäisi Hailuodon puolelle olevan tulossa. Viivytysten varalta lähdettiin yrittelemään anivarhain.
Meri on tänä talvena ollut erikoisen levoton; vesi on noussut ja laskenut. Jäät siirtyilleet korkean veden ja kovan tuulen mukana. Joskus lautta on joutunut pitkään puskemaan rannan jääröykkiöissä, ennenkuin on päässyt kiinnittymään laituriin. Siltä varalta oltiin liikenteessä hyvissä ajoin. Jos vaikka on myöhässä...tai jotain häslinkiä sattuu. (Toki tähän aikaan maaliskuussa on useimpina talvina ajettu jäätietä Hailuotoon, mutta lauha talvi ei antanut mahdollisuutta jäätien "tekoon".)
Tässä kohtaa on pakko mainita, että Hailuodon pitkään valmisteltu siltahanke meni sekin taas "jäihin", viime viikolla kuulimme uusista valituksista. Valmistelu keskeytettiin, niin luimme lehdestä. Hmm.


Osuttiin lautalle, päästiin mukaan. Puutavaraa oli samassa kyydissä, muuten aika väljää.

Ja sitten Oysiin, Avohoitotaloon. Mielessä kaikui ohjeet; kun meet vessaan, älä koske mihinkään. Avaa paperilla ovi, vesihana. Älä koske paljain käsin vessassa mihinkään, pese, saippuoi, kuivaa, jne jne.

Siinä laitoksessa ovet aukeaa itsestään ja ilmoittaudutaan "koneelle", vilautetaan kela-korttia. Ei tarvitse mihinkään koskea.


Aika äkkiä selvisin ilmoittautumisesta ja rupesin tuijottelemaan ovia. Kun kone ilmoitti että odota tässä, haetaan.
Tuo teksti toistui kaikkialla. Odotusauloista oli lehtikasat poistettu, hyvin siistiä ja puhdasta oli kaikkialla. Joillakin työntekijöillä oli kasvosuojus ja parilla potilaalla.
Hyvinhan siellä asiat hoituivat, eikä mitään hämminkiä eukossa tutkimusalueella havaittu. Eli laskettiin taas vuodeksi "laitumelle" kirmailemaan.

Mutta sitten se ostosreissu. Ajettiin Limingantulliin. Ilmoitettiin avustajalle, noutopisteen edessä ollaan. Pian tulikin se entinen "tähtisilmä lapsi" tyttärentytär, aikuiseksi kasvaneena. Kännyyn lähetetyn koodin avulla näppäili noutopisteen oven auki.



Tavarakuorma tulossa.

Ei mahtuneet, haen vielä lisää...Tällä nuorella opettajaopiskelijalla sattui olemaan vapaata; poikkeustilan vuoksi. Kun hänellä on menossa harjoittelujakso ja nyt koulua käydään etänä...


Ja toinen kärryllinen. Hyvin kävi. Kiitos! Selvittiin tästä päivästä. Toki käsiä pestiin ja käsidesikin oli mukana. Muovihanskat ajoivat myös asiansa. Nyt sitten jännitetään, tarttuiko meihin tautia?