Translate

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Syyskuu...


Miten elokuu vilahti ohi niin äkkiä. Sen sijaan heinäkuu tuntui kestävän kauan; jatkuvasti oli pilvistä, viileää ja kuivaa. - Juhannuksena satoi, mutta sen jälkeen meni toista kuukautta ilman varsinaista kastelevaa sadetta. Kasvit säästyivät kuivumiselta kastelulla ja osittain viileän pilvisen sään ansiosta. No, pihamaa ruskistui kyllä; ei kannattanut niin isoja aloja kastella.

Mutta sitten elokuun 12. alkoi sataa, ja kun oli lämmintä, marjat kypsyivät. Omenat rupesivat kasvamaan. Luonto heräsi. Sitten ilmaantuikin paljon työtä kotipuutarhassa; sadonkorjuutyötä.


Mustaherukka. Yli 100 litraa poimittu. Kerätty sillä tavoin, että suoraan voi pakasteeseen laittaa. Ei siis roskia; erillisinä marjoina.


Tyrnin poiminta on pahasti kesken. Taustalla näkyvistä vadelmista ei ollut paljon poimittavaa; kuivuus ja edellisen talven jänistuhot. Mutta nyt uudet tämän kesän versot ovat pitkiä ja rotevia, joten ensikesätä on odotettavissa jotakin. Jos säät ovat suotuisat. Ja talvi.

Tämä pikkuruinen kasvihuone oli ensin kukantaimien kasvatuksessa ja merituulet kaatoivatkin sen pari kertaa tuhoisin seurauksin. Nyt keskikesän virassaan se ei ole kaatunut; köytettiin kovasti maahan. Kaksi tomaatintainta ostettiin kaupasta; taisivat olla minitomaatteja. Aika pieniä ovat hedelmät.

 Alkukesän kuumana päivänä laitettiin pieni pläntti mansikkaa. Vankka verkko jänöjusseille estoksi. Alkuaikoina kastelua vaati, nyt syksyn päälle kovasti kasvaneet. Rönsyjä leikelty, mutta uutta näyttää tunkevan.


Joku vuosi sitten tässä oli muutama maa-artisokka. Ihmettelin keväällä, mikä taimisto siinä viriää. Taisi jäädä maahan mukuloita!

Kukat ovat menestyneet hyvin, vaikka ei niistä mitään aineellista satoa tulekaan.


Tämä etualan kukkanen pysyi arvoituksena kun tupesi nuppujaan aukomaan. Toissakevään äitienpäivälahjasiemeniä; Mummon monivuotisia teemaan Suomi100. Viimekesänä ei kukkinut ollenkaan; toissakesänä jo taimelle kasvatettu. Pakkauksessa piti olla; myskimalvan, tarhasalkoruusun, isokukonkellon, harjaneilikan ja palavarakkauden siemenpussit. -Viime kesänä kukkineet tunnistin, tälle jäi nimeksi isokukonkello. Tutkin vikipediaa, ei sopinut kuvaus. Arvuuttelin facebookissakin. Ja sainkin tiedon, on kaunopunahattu. Hieno kukka!


Vanha omenapuu ei tuota niin valtavaa satoa kuin viime syksynä. Sen sijaan nuoret puut näyttävät ihmeitä. Tässä Lassilan puutarhan Tyrnävällä jalostama Norrland. Kovasti on oksia tuettu...


torstai 1. elokuuta 2019

Minne menet, merivesi?!


Viikon takaiset hellepäivät vaihtuivat hyytävään pohjoistuuleen. Tuuli alkoi työntä perämeren vesimassoja etelään. Matalat rannat rupesivat paljastumaan. Rantamaisema muuttui.


Hiekkaranta ja merenpohjaa Santosen Vaskessa.


Rantakaislikon takana pitäisi olla "syvää vettä", mutta siellä onkin kivistä särkkää ja veden laineittamia pikku hietikoita. Meren pohjan muotoja.


Rantakaislikkoa, mutta ei kaislikossa vettä. Santosen rantaa Hailuodossa.


Hietikko muuttaa muotoaan veden liikkeiden mukana; pieni saari syntyy. Mutta huomenna sitä ei kenties enää ole.

 Särkkä paljastumassa.



Veden alta paljastuu pitkä särkkä; se houkuttelee kulkijan kauas "merelle".


Huhuu! Enpä ole käynytkään merellä täällä asti sitten kuin viime talvena jäällä!


Alhaalla oleva merivesi on havaittu myös Huikun lauttarannassa.




Merenpohjan hietikkoa.


Huikun poukaman näkymää; normaaliveden aikaan aallot pärskivät taustalla näkyvän tien penkkoihin.


Näkymä pohjoiseen. Taustalla pohjoistuuli paiskoo vaahtopäitä. Rannan matalikko paljastumassa.


maanantai 29. heinäkuuta 2019

Luonnon täydelliset muodot


Luonnolla on geometriset muotonsa, kasveilla, puhumattakaan avaruuden matematiikasta...

En osaa kunnolla ottaa lähikuvia kasveista, oma vaikutuksensa voi olla myös kalustolla. Eikä kuvassa ilmene kesäisen luonnon koko ihanuus, kuvat on kuvia.

Viime keväänä taimenkasvatuksessa sattui muutamia katastrofeja; myrsky kippasi nurin taimilaatikot pariinkin kertaan. Onneksi muutamia taimia sain pelastetuksi ja ne varttuivat kukintaan asti.
Tämän kesän uusi tuttavuus on zinnia. Alkuun taimet varttuivat hitaasti ja honteloina, mutta kesän mittaan yllättivät.





Zinniat rupesivat kehittelemään dramaattisen muotoisia ja - värisiä nuppuja. Terälehdet muikeasti rullalla ja keskelläkin jotain jämerää kasvustoa. Joka aamu piti tehdä vaellus ja puhutella jokaista nuppua. Mitä teistä vielä tuleekaan!

 Tähtimäiset hedelehdet?



Ja "kypsyessään" kukka muuttaa muotoaan; mitä sieltä vielä ilmaantuukaan!


Ihmeellisiä rakenteita. Biologian tietoni eivät riitä määrittelemään noita kukan eri osia. Ihania ovat!

Ja sitten unikot!

Pihan reunalla on vanha unikkopuska; joka kevät se ryöpsähtää kukkaan ja kukinta on nopeasti ohi.

Huonon onnen kesäkukantaimistani nousi yllättäen myös unikoita; keltaisia ja oransseja. Paljon yrittelin kuvata niitten herkkiä kukintoja.



Hieno geometrinen muoto!


Keltaisen unikon suloutta...Lautas-antenni; kerää taivaallista dataa! Onko meillä koodi sen tulkitsemiseksi?

Lempikukka, lempiväri; vaaleanpunainen.
Malva.


Ja valkoinen pikkusiskonsa:


Kyllä meissäkin muotoa ja rakennetta on!


Malvan nuppu; yhdelle rullalle kääritty!
Niin kaunis.


torstai 4. heinäkuuta 2019

"....on kesä parhaillaan..."


Näinhän sitä koulussa laulettiin.

Ohikiitävä on Pohjolan kesä. Jo nyt, heinäkuun alussa, ovat luonnonkukat parhaat kukintonsa avanneet, -ja sulkeneet.

Sensijaan viileässä saaristossa monivuotiset ja kesäkukat ovat kohta loistossaan. Myöhäisempiä kukkijoita odotellaan vielä.


Monivuotiset liljat nousevat uskollisesti, varsin vähän hoidetuista kasvupaikoistaan.


Siirsin viime kesänä päivänkakkaroita kasvatuslaatikoihin, niissä ne ovat kasvaneet jättiläismittoihin. Sen sijaan nurmikkoon jätetty sisarensa kasvaa hillitynkokoisena, alin kuva.

Keväällä kasvatin kesäkukkien taimia, sitä varten ostin jopa pikkuruisen kasvihuoneen, noin neliömetrin pohja. Nostin sen ulkoportaille etelän puolelle auringonpaisteeseen ja taimilaatikot sisälle hyllyille. Tuulenpuuska kaatoi koko laitoksen, mutta sain pelastetuksi jonkunverran taimia ehyinä.

Asetin kasvihuoneeni sisäpihalle ja kiinnitin naruilla seinään. No, etelämyrsky 26m/s kaatoi sen siitäkin ja vielä alassuin, niin että oviaukko jäi alle. Muutaman taimen sain mullan seasta taas ruukkuun kasvamaan. Alla kuvassa yksi niistä; malvikki. Ihanat kukkansa se kovasta kohtalostaan huolimatta avasi jo juhannuksen jälkeen.

Ostin puutarhalta orvokkeja jotain muitakin taimia. Ne sain säilytetyksi ehyinä ja elossa.!

Takana on itse kasvatettuja samettikukkia; ne eivät olleet siinä myrskyjen kaatamassa kasvihuoneessa.

Kotitienoomme on sellainen vanha saaristolaispiha; täällä on vanhoja perennoja villiintyneinä.

Tämä sinisilmä asustelee syreenipensaan varjossa.


Tuoksuvadelman "paperiset" kukat, kimalaisten rakastamat.

Saaristolaistorpan portailla.


Laho mahonkivene, vanha nuottatupa; muinaisen asuinpaikan sitkeät kasvit paikoillaan, tiikerililjat ja valkoiset juhannusruusut.
Menneen ajan patinaa ja uuden kevään ruusuntuoksu.