Koukussa Aqvilinaan

Viime viikkoina olen työstänyt Aqvilina-teostani niin Esiäitejä ja historiaa uppoutuneena, että blogi on jäänyt hiukan hunningolle. Sinänsä kuvauskohteet ovat samat kuin jo monta kuukautta; talvea on vain jatkunut. Myt kuitenkin maata on siellä täällä paljaana.

Jossakin metsäpolku on jo osittain sula, mutta enimmäkseen metsän kulkutieni ovat nyt niin upottavia, ettei huvita kahlata.

Meri on jäässä ainakin Hailuodon ja mantereen välillä.

 Lauttarannassa on hiukan avovettä. Linnut varaavat pesäkoloja aallonmurtajan kivien väleistä. Kirkuna, se on kesän ääni.

Pitkän talven jälkeen on vaikea muistaa, mitä mihinkin on laitettu syksyllä kasvamaan.

Verkkokatoksen suojassa pieniä omenapuun taimia ruukuissa. Vieressä havujen alla jotakin, merkkeinä keppejä, mitä kummaa. Valkosipuleita!
Alempana näkyi multaan upotettuja ruukkuja, täytyy olla ne monivuotiset kukantaimet. Kumma miten talvi pyyhkii pois mielestä edellisen kesän suunnitelmat.

Melko vaatimatonta on uuden kesän kasvu; jotakin sentään yrittelee maasta nousta.

Lämpimällä seinustalla lumet hiutuvat pikkuhiljaa pois.

Kanerva on "hyvin säilynyt" lumen alla, muutama viikko sitten tuli näkyviin, koko talven kinoksessa!

Isännän työmaa. Pienemmät kalikat säkeissä.

Taivaalla "kesäpilviä". Oikeastaan otin tuon kuvan arvauttaakseni ilmansuuntia, mutta siitä voi päätellä myös vallitsevan tuulensuunnan. Männynlatvat taipuneet tuulessa; täällä puhaltaa useimmiten etelä- ja lounaistuuli.

Kevään äänimaailmaa:

Kevät etenee sittenkin!

Todella! Jopa meidän pihalla näkyy nyt maata, ihan pikkuisen, mutta kuitenkin.

Auringosta kevään huomaa parhaiten, se on ruvennut nousemaan aikaisin. Tällä rannalla se merkitsee sitä, ettei auringon nousua ja laskua näe, ne siirtyvät saaren pohjoiselle puolen.

Huonekasvit ovat havainneet valon lisääntymisen; sisällä tarkenee, vaikka hanki hohtaa ikkunan ulkopuolella. Bougainvillea heräsi talvihorroksestaan. Ihme on, että niin kuivista oksanrisuista lehdet puhkeaa. Ja toivon mukaan vaaleanpunaidet kukat!

 Leikkasin bougainvilleasta joitakin oksankärkiä ja tyrkkäsin multaan. En kylläkään suuria odota, sen verran sinnikäs juurrutettava se on.

 Vaaleanpunainen neilikka. Vuosia sitten puutarhamyymälästä tuotu pihakasvi. Talvet se kituu eteisessä, sen verran vihreää näyttää keväällä, että tohtii uuteen multaan laittaa. Ja kas, jo versoo!

Samettiruusut taitavat pitkästyä ennenkuin ulos pääsevät.

Kyllä noustaan; kesä kutsuu!

Pelakuut uudessa mullassa; hiukan vähälehtisiä vielä...

Isot viherkasvit saavat odotella ennenkuin mullanvaihtoon ryhdyn. Se on niin sotkuista puuhaa, että mieluummin teen sen ulkona pihalla. Kunhan lumi sulaa ja sää lämpenee.

VanhaHow long can a houseplant can live? Voiko huonekasvi elää 50 vuotta? posliinikukka näyttää pyrkivän eteisen toiselle puolen, no, lännessä olisi enemmän valoa.  Sitä on mukava tarkkailla; joko nuppuja näkyy. Ei vielä varmoja havaintoja!

 

 

Soilikki ehti ensimmäisenä kukkimaan.

Toissakeväänä pistelin taatelin siemeniä kukkaruukkuun. Milloinkahan oikea palmun runko alkaa muotoutua?

Mitäs sitä teille kuuluu?

Näin kysäisi muuan tuttava äskettäin.
Eipä erikoista, niinhän on tapana sanoa.

Jos ihan kirjaimellisesti otetaan, meillä on sisällä melko hiljaista. Ulkona sensijaan kuuluu yhtä ja toista. Naapurin iloinen kukonlaulu, tiaisten reviiriäänet, varisten ja korppien jylhät äänet, fasaanin sordino tööttäys. On kuulunut myös joutsenten ylilentoääniä ja merilintujen honotusta. Tänä aamuna kuulin kyyhkysen äänen. "Sulaneella sydämellä laulaa toukomettinen", näin sen ilmaisee virrenvärssy.
Tällaista kuulu. No tietysti myös lentoliikenteen äänet, ja tiellä on alkanut se tavallinen heiluriliikenne; lautalle ja lautalta kylälle. Jäätie suljettiin viikonloppuna. Merellä näkymä on talvinen; jäiden seassa porhaltaa autolautta Merisilta

Ja mitä näkyy pihalla. Lunta on.

Tuo vaalea teippi on merkkinä paksuimman lumen ajasta. Vähän on vajentunut. saunan terassin katolta lapioitiin kuormaa.

Kevättalven töitä; polttopuun tekoa ja pusikoiden raivausta. Kirveet on saaneet kyytiä ja pihlajat.

Rakennusten läheltä kun puita kaadetaan, täytyy varoa, etteivät kaadu katolle tai riko ikkunoita. 

Köysinippu ja tikkaat raivaajan apuna. Nouse tikkaille, köysi puun ympäri. Vedä siitä kaatuva puu

oikeaan suuntaan!

Merkillistä, että pihlajan rungon sydän on tummaa! Lyhytikäinen on pihlaja, jopa itsestään kaatuu.

Meillehan "kuuluu" myös taistelua jäniksiä vastaan, vaikka se melkoisen hiljaista puuhaa onkin.

Rupesi ilmenemään tällaista; jänikset tuhoavat vadelmapensaita. Ryhdyttiin taisteluun.

Kaadettiin jäniksille haapoja pellon laidasta. Nehän yltyivät kaluamaan niitä. Jyrsijöitä nuo puput.

Koko perhe ja suku taitaa käydä syömässä, yöllä ja päivällä. Aina on nälkä. Riistakamera todentaa.

Kovaksi tallattu polku syöttöpaikalle. Jänisten valtatie. 

Tällaiset kevättalven tai kevään kuulumiset! Tai, no kevät kai on. Parin viikon päästä vappu!