Translate

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Korona, korona, korona

Poliitikkoa mukaillen tässä on Suomen tämänhetkiset uhat mainittuina. Uusi vaarallinen virus on kaikkien huulilla. Monella maailmassa on kyse elämästä ja kuolemasta. Vakavaksi vetää myös tällä rannalla, Perämeren saarella. Että tuleeko tänne. Ja voiko missään käydä, mantereen puolella.

Lisäksi meille iski päälle ikäkaranteeni. Pitäisi pysyä kotona, seitkymppiä ylittäneet.

Mutta kun minulla oli aika kontrollikuvaukseen, Oysiin, niinkuin puhekielessä sanotaan. Aika oli annettu alkuvuodesta, silloin ei tästä hässäkästä ollut tietoakaan. Uskaltaako mennä, pitäisikö perua?

 Kun kuitenkin tarmokas pääministerimme kuulostaa luvanneen, että terveyskeskuksessa saa käydä, niin rohkaistuttiin.
Samalle keikalle rakennettiin muutakin ohjelmaa; kaupassa pitäisi käydä. Nuoriso neuvoi verkkokauppoja; foodie-sivustoa mainostettiin.

Saatiin tehdyksi verkossa tilaus. Mutta nuoriso rupesi vastustelemaan; jos saatte tartunnan sieltä hakureissulta.
(Nimittäin suraavassa sukupolvessa on koettu myös karanteenisssa oloa; tyttären perheen kaksi lääketieteen opiskelijaa kokee parhaillaan opiskeluboksissa sinnittelyä. He eivät missään Itävallan laskettelureissuilla ollenkaan olleet, mutta sattuivat samoille luennoille tartunnan saaneiden kanssa. Ja karanteeniin yhdessä sadan muun opiskelijan joukossa.)

Varmaan siitä syystä toinen sukupolvi rupesi painostamaan, että joku kolmannen sukupolven nuorista aikuisita tulee pakkaamaan noutopisteellä ostoksenne; senkun avaatte peräluukun ja pysyttelette kauempana...

Selattiin Oulun kauppojen verkkosivuja; hengityssuojaimet näyttivät kokonaan kadonneet maailmasta. Loppu, loppu.
Tutkittiin hanskavarastoja kotona; puutarhakäsineitä löytyi, tosin jotenkin eriparisen näköisiä. Ohuita muovihanskoja kyllä on, mutta tepsivätkö? Onko nämä kurantteja, häpeiltiin.

 Miten lie hygienian laita, on näillä multaa käsitelty, mutta tiiviitä ovat.

No niiin; melkoisessa jännityksessä sonnustauduttiin lähtemään. Epävarmuutta lisäsi se, että Hailuodon päälautta Merisilta hinattiin muutama viikko sitten telakalle Naantaliin, varalautta ajaa nonstoppia. Piti marinetrafficista seurata, milloin lautta näyttäisi Hailuodon puolelle olevan tulossa. Viivytysten varalta lähdettiin yrittelemään anivarhain.
Meri on tänä talvena ollut erikoisen levoton; vesi on noussut ja laskenut. Jäät siirtyilleet korkean veden ja kovan tuulen mukana. Joskus lautta on joutunut pitkään puskemaan rannan jääröykkiöissä, ennenkuin on päässyt kiinnittymään laituriin. Siltä varalta oltiin liikenteessä hyvissä ajoin. Jos vaikka on myöhässä...tai jotain häslinkiä sattuu. (Toki tähän aikaan maaliskuussa on useimpina talvina ajettu jäätietä Hailuotoon, mutta lauha talvi ei antanut mahdollisuutta jäätien "tekoon".)
Tässä kohtaa on pakko mainita, että Hailuodon pitkään valmisteltu siltahanke meni sekin taas "jäihin", viime viikolla kuulimme uusista valituksista. Valmistelu keskeytettiin, niin luimme lehdestä. Hmm.


Osuttiin lautalle, päästiin mukaan. Puutavaraa oli samassa kyydissä, muuten aika väljää.

Ja sitten Oysiin, Avohoitotaloon. Mielessä kaikui ohjeet; kun meet vessaan, älä koske mihinkään. Avaa paperilla ovi, vesihana. Älä koske paljain käsin vessassa mihinkään, pese, saippuoi, kuivaa, jne jne.

Siinä laitoksessa ovet aukeaa itsestään ja ilmoittaudutaan "koneelle", vilautetaan kela-korttia. Ei tarvitse mihinkään koskea.


Aika äkkiä selvisin ilmoittautumisesta ja rupesin tuijottelemaan ovia. Kun kone ilmoitti että odota tässä, haetaan.
Tuo teksti toistui kaikkialla. Odotusauloista oli lehtikasat poistettu, hyvin siistiä ja puhdasta oli kaikkialla. Joillakin työntekijöillä oli kasvosuojus ja parilla potilaalla.
Hyvinhan siellä asiat hoituivat, eikä mitään hämminkiä eukossa tutkimusalueella havaittu. Eli laskettiin taas vuodeksi "laitumelle" kirmailemaan.

Mutta sitten se ostosreissu. Ajettiin Limingantulliin. Ilmoitettiin avustajalle, noutopisteen edessä ollaan. Pian tulikin se entinen "tähtisilmä lapsi" tyttärentytär, aikuiseksi kasvaneena. Kännyyn lähetetyn koodin avulla näppäili noutopisteen oven auki.



Tavarakuorma tulossa.

Ei mahtuneet, haen vielä lisää...Tällä nuorella opettajaopiskelijalla sattui olemaan vapaata; poikkeustilan vuoksi. Kun hänellä on menossa harjoittelujakso ja nyt koulua käydään etänä...


Ja toinen kärryllinen. Hyvin kävi. Kiitos! Selvittiin tästä päivästä. Toki käsiä pestiin ja käsidesikin oli mukana. Muovihanskat ajoivat myös asiansa. Nyt sitten jännitetään, tarttuiko meihin tautia?

2 kommenttia:

  1. Aikamoinen seikkailu se on teillä, niinkuin täällä muuallakin, tosin meillä täällä Kymenlaaksossa eletään mantereella. Mutta kyllähän noista nykyajan "tietovempeleistä " on tosiaan iso apu tälläisenäkin aikana, kuten kertomuksesta ilmenee. Hyvää koronatonta kevättä sinne !

    VastaaPoista