Translate

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Toukokuun loppua 2020

Kesä näyttää tulevan tästäkin poikkeuskeväästä. Luonnonvoimat näyttävät mahtinsa. Viime viikon pieni sade sai maan vihertämään, ja tänään jo tarkeni ulkona ihan kesäkamppeissa. Harmi kyllä, hyttysetkin olivat huomanneet suven tulon.
Kasveja on tarkasteltu; miten ovat talvehtineet. Omenapuihin tulee paljon kukkia, marjapensaat ja vadelmat näyttävät hyviltä. Jäniksetkään eivät päässeet tuhojaan tekemään kun on hyvä aita ympärillä.



Ruohosipuli vanhassa savupiipun peltikuoressa näyttää tykkäävän kasvupaikastaan.

Jotakin uutta kokeillaan, viinirypäle Zilga. On vielä mietinnässä, mihin istuttaisi. Kasvihuonetta ei ole.

 Toinen mietittävä on tuo takareunan astia suippopaprikan taimia; mihin ne laittaisi. Muutama kuukausi sitten tyrkkäsin suippopaprikan kannan siemenineen pelakuun juurelle kukkapurkkiin. Siitäpä ilmaantui paljon taimia; nämäkin kai tarvitsisi kasvihuoneen? Etualalla krasseja: kukkalaatikoihin ja ämpäreihin etc.

 Kukkalaatikoihin ovat menossa nämä zinniat ja kesämalvikit. Verkkoviritelmä harsoa varten; melko kylmiä öitä on riittänyt.


Laatikkotarha on vielä istuttamatta. Vanha kansa "lupasi" keväthallojen loppuvan vasta kesäkuun 10. päivän jälkeen. -Että mitä varten nuo verkot päällä? Kun näillä nurkilla on valtavasti mustarastaita; ne kuopii kuin kanat kaiken, missä avointa maata näkevät. Muutama monivuotinen kukka on noissa, joten laitettiin rastaan-estoja.
Lempikukkiani salkoruusuja oli taimikasvatuksessa viime kesänä ja ruukut talvehtimassa heinäkompostissa; toistaiseksi ei ole varmaa, onko siellä eläviä. muutama vihreä lehti näkyy...


Sain äitienpäivälahjaksi niittykukkien siemeniä. Kylvin niitä sinne tänne multaan sekoitettuina. Kuusenoksat peittona ovat myös rastaiden estoja.

 Viime keväänä sain äitienpäiväksi parsan juurakoita. Kesän mittaan ne kasvoivat korkeiksi ja reheviksi. Nyt keväällä olen odotellut milloin näkyisi uusia versoja. Nyt! Kesäkuun 1. päivänä bongasin ensimmäisen. Tässäkin rastasverkko varmuuden vuoksi.


Vanhan koivunkannon vieressä on sinnikäs unikkokasvusto. Olen koettanut hillitä sitä, jopa repiä juurineen, mutta vuodesta toiseen se ilmaantuu ja laajenee.


Olenkohan kylvänyt tähän unikkoa? Ehkä olen, tuskinpa se muuten olisi levinnyt talon toiselle puolen tuoksuvatukan juurelle. Elinvoimainen laji, kukkii kauniisti- ja liian nopeasti. Kaatuu sateella, ei nouse.


Joskus tulee iloisia yllätyksiä! Ehkä 3 vuotta sitten kaivoin nuottatuvan seinustalta näitä ja istutin talon etupihalle. Muistan se siitä, että nyrjäytin selkäni siinä aherruksessa ja piti puolen kesää ontua. Olin jo unohtanut koko kasvin; nyt se tekee kukkaa!

Tämä piha on hietikkoinen ja osittain paahteinen. Sadeveden keräykseen on isäntä panostanut; ensimmäisessä kevätsateessa saatiin monta tynnyrillistä. Vesi on tarpeellista kaikille kasveille tällä pihalla; hietikko vetäisee kosteuden äkkiä.

1 kommentti:

  1. Kun saa asua pitkään samassa paikassa ja puutarhassa, kukista ja kasveista muotoutuu ihan omia tarinoita, niiden avulla muistaa tapahtumiakin kuten sinäkin kerroit. Teillä on siellä kevään kaunein vehreys juuri parhaimmillaan, täällä Kymenlaaksossa se on jo ohi, tosin kesti kauan kun oli viileätä, nyt kukkivat omenapuut parhaimmillaan. Kaunista kesää !

    VastaaPoista