Translate

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Tervetuloa, telkkä!



Lintujen kevätmuuttoa seurataan. Jo maaliskuun alusta alettiin kuulostella, kuuluisiko helmipöllön huhuilua. Monena iltana seisoskeltiin metsäpolulla ja pihan laitamilla.
 Ei saatu varmoja havaintoja, kova tuulikin häiritsi kuuluvuutta.
Edellisinä keväinä helmari on ilmaantunut iloksemme 3-6. maaliskuuta. Nyt ollaan jo kuun puolivälissä....Onkohan pöllökanta vähissä vai mikä.

Tosin huuhkaja huhuilee lähistöllä. Jopa niin lähellä, että yöllä sen äänen kuulee vessan venttiilin kautta. Olisiko siinä syy helmipöllön poissaoloon?

Saattaapa mennä niin, että viimekeväinen soidinriemu jää kuulematta. Siitä on kertomus viime keväältä.
 Helmipöllön konsertissa

Valitettavasti linkitettynä nuo pöllön lauluvideot eivät suostu toimimaan, laitoin ne tähän...



Helmipöllöjen kujerrus taitaa jäädä tallenteiden varaan.....

No, ruvettiin varustamaan telkänpönttöä. Navetan eteisessä on haapapölkkyjä, jokunen valmiiksi koverrettukin.


Pohja, katto ja lentoaukko! Jokunen päivä siinä askarrellessa meni.


Pönttö jo pulkassa. Narulla kiinni ettei pyörähdä hankeen matkalla.


Katolle naulattiin lisälipaksi vanhaa kattolautaa; taisi olla sitä kuuluisaa tuppeen sahattua.

Ja sitten taipaleelle!


video

 Metsätaipaleella ei ollut tuulesta tietoakaan, kuuma taisi veturille tulla.


Mutta meren rannassa tuuli hirveästi. Eteläinen ilman-ala uhkui synkeänä.

Kyllähän siinä "joka kynsi kylmeni", ennenkuin painava haapapönttö oli koivuun hinattu ja kiinni sidottu. Korkean jäävuoren päältä kun pöntön laittoi, ei tarvinnut puuhun kiivetä. Kunhan jäät sulavat, nähdään, mihin korkeuteen pesälaitos tuli.


Vaikka oli pari astetta lämmintä, täytyi huppukin virittää pään suojaksi. Tuuli sai tuntumaan, että on ihan navakka pakkanen.
Sinne jäi jylisevään tuuleen uusi lintukoti odottamaan asukkaitaan.


video



2 kommenttia:

  1. Muistan kun jokunen vuosi sitten olin samoissa hommissa siellä vastarannalla siskoni kanssa. Lunta oli sillon aika paljon ja meni kahlaamiseksi. Välillä humpsahdettiin melkein vyötäröä myöten lumeen. Ja oli pirun kylmä silloinkin. Minua nauratti, mutta siskoni totesi, että "kai tämän jonain toisenakin vuodenaikana voisi tehdä!" :D. Ei nimittäin ole ihan helppo homma kahlata syvässä lumessa ja saada sitä painavaa pönttöä puuhun.

    Perämeren kevät on ihanaa aikaa. Kun näkee ne ensimmäiset telkät tanssimassa siellä rannan sulassa. Ja joutsenet ja isokoskelot. Ja sitten alkaa jäät helisemään ja yhtäkkiä meri on taas vapaa. Ilma täyttyy lintujen äänistä. Ihana, ihana kevät!

    VastaaPoista
  2. Tuuli on joskus sellainen, että se salpaa hengen ja heittelee kulkijaa. Tuuli tarttui tyhjään isoon pulkkaan paluumatkalla; onneksi oli köydessä...

    VastaaPoista