Snow triathlon

Vai pentathlon, heptathlon, vai peräti decathlon? Mistäpä sen tietää, kuinka moni-ottelu tulee kun erämaamökille lähtee yrittelemään lumisena talvena. Kun ei tiedä, onko tietä aurattu ja mihin asti. Ja mitä havaintoja perillä tehdään, jos sinne päästään.

Otteluvälineitä otettiin mukaan valikoima; metsäsukset, lumikengät, useita lapioita, pitkävartinen, tavallinen lumilapio ja varmuuden vuoksi vankka ojankaivuulapio. Jos vaikka joutuu jäätikköä tai muuta tiukkaa hakkaamaan. Työkalupakki. Kirves. Ahkio. Köysiä. Odotettavissa äksonia ja extremeä, elämysmatkailua!

Päivän kevyet ruuat; leipää, voita, juustopala, maitopullo, kahvinyssäkkä, hernekeittopurkki, juomavettä. Ruuat reppuihin ja vaihtovaatteet. Tiedä kuinka joutuu hikoilemaan.

Lauttarantaan ehdittiin juuri auringon noustessa. Lautta oli tulossa mantereelta. Näyttipä hetken kuin aurinko olisi ollut matkustajana lautan kannella. Aurinkolaiva!

Korkeat lumivallit aurattuna pengerrystien varsiin rannassa. Kirkas pakkasaamu, hyytävä tuuli.

Päästiin mantereelle. Ruvettiin ajamaan pohjoiseen. Aluksi tie oli leveä ja liikennettä vain nimeksi.

Mikäpä tässä, ei ole ongelmia.

Käännyttiin pienemmälle tielle. Vielähän tästä pääsee, ei vaikeuksia.

Ja vielä pienempi tie, uskaltaako tuota mennä. On siitä joku ajanut.
Eikö lähdetä yrittämään? Toivotaan, ettei ole vastaantulijoita.

On tuostakin joku mennyt, yhä kapenee. Täällä on yksinäinen asuttu talo metsässä, onkohan menty kauppaan. Kapeat jäljet on. Jännittämään rupesi, vieläkö aurattu tie jatkuu?

Joo. Ei jatku. Auraus kaartui vasemmalle, meidän pitäsi mennä suoraan! Matkaa olisi vielä. Aamu on kaunis.

Lapiot esiin ja tekemään koloa, johon auton voisi jättää. Ei sovi tukkia tietä. Siihenhän se Subaru asettui.

Reput selkään, tavarat ahkioon. Kummatko otetaan, lumikengät vai sukset? Sukset!

Ei kun tarpomaan! Pian ilmoittelivat itsestään oletetut lihasten paikat reisissä ja käsivarsissa. Voimaharjoittelussa on tainnut olle puutteita.

    

Lopulta! Nansenin retkikunta lähestyy Pohjoisnapaa!
Nansen's expedition to the North Pole is approaching!

Vaikka siellä on monena talvena käyty, aina lumen paljous ihmetyttää. Ei tahdo pihamaataan tuntea.

Portin pylväs. Missä portti, lumen alla. Keveästi hiihdettiin portin ylitse, huomaamatta.

Etualalla kaivo! Sauna sentään on näkyvissä, katto kovasti paksuuntunut.

Pihavalaisin!

Marjapensaita!

Hoksasin saunan kuistilla jääkiekkomailan, Montreal, tyrkkäsin sen hankeen. Mittasin, noin 85cm lunta.
Pihalla pystyi liikkumaan vain suksilla tai lumikengillä.

Pientä juoperoa pengottiin seinustalle ja lapioitiin ovelle kolo. Kaminaan tuli, siinäpä sitten kiehahti kahvivesi ja kuumeni hernesoppa. Mutta töitä oli tehtävä ensin.

Katolla on aurinkopaneeleja, mutta ei taida tuottaa sähköä? Liekö akut jo horrokseen vaipuneet, niinkin on joskus käynyt. -Katolle on mentävä!

Tikkaat, lapio ja paneeli. Ensimmäiset kolme pointtia!

Näillä main piti olla toinenkin paneeli, yritetään löytää.

Paneelit esillä, komeasti. Käyppä kattomassa mittaria, onko tulovirtaa!

Rupes lyyti korjoittamaan! Lähes 8 A tulovirta. Systeemi on hengissä.

On kai se putsattava katto. Hirveästi siinä on painoa ja talvi vasta puolessa.
 Lapio siinä on paras väline, sanokoot rautakauppiaat mitä tahansa.

Tässä vanha kuva muutaman vuoden takaa. Oli tullut markkinoille monenlaista härveliä ja rakkinetta, joilla "helposti" pudotetaan lumet katolta. Meilläkin oli yksi tällainen. Todettiin liian hennoksi vehkeeksi. Jotain alumiinia oli, ei kestänyt katolle paakkuuntunutta jäistä lunta.

Joissain kuvissa näkee, että tällaisella välineellä työnnellään alhaaltapäin. Mutta jos rakennus on vähänkään korkeampi, pitää mennä hirveän kauas pihalle. Ja siihen työntelyyn ei kyllä voimat riitä, varsinkin kun pihalla on lähes metri lunta paikoin.

Matala rakennus, pieni katto, pehmeää kevyttä lunta; sellaiseen tuo ihmevekotin saattaisi tepsiä. Ei pohjolan tosihankiin.

Paiskeltiin lumia, aikaa kului, hikeä irtosi. Isäntä katolla. Minä yrittelin ohentaa saunan ja grillikodan kattoja maasta, tai hangesta käsin. Ainakin räystäiltä ylti pitkävartisella lapiolla tiputtelemaan köntäleitä. Niitä sitten suksilla tamppasia ja sain vähän koroketta lisää. Liukkaiden suksien päällä piti kyllä taiteilla ettei lipsahda vaikka kuusiaidan alle tai tiputa päälleen noita hirmumöykkyjä aidan päältä.

Nyt alkoivat valitella olkavarren lihakset, jotka olympiahiihtäjälläkin sanotaan olevan kipeinä.

Auringonnoususta auringonlaskuun kesti tämä ottelu. Lumet maassa ja eväät syöty.

Kotipihalla kengät tuntuivat kumman raskailta, vaikkei tarvinnut enää kahlata.