Valaistu polku

Täällä Hailuodon Vasken kankaalla ei ole katuvaloja saati valaistua kuntorataa. Valaistusta löytyisi kyllä kirkonkylästä, mutta sinne on 15 km matkaa.

Talvipäivä alkaa olla lyhyimmillään. Tänään aurinko nousi Oulun korkeudella klo 10.12 ja laski jo 14.09. Päivän pituus kutistui jo alle neljään tuntiin. Saa olla virkeänä, jos aikoo päivän näöllä jotakin ulkona tai sisällä toimitella.

Nyt tuli hiukan lunta. Se valaisee metsäpolun. Jopa hentoinenkin tallattu reitti erottuu valkoisena varvikkoa vasten. Hiukan on vielä vihreyttä maisemassa, ei olla ihan musta-valkoisessa maailmassa.

Joskus nuorena kirjoitin runoja, moni muukin on sellaiseen syyllistynyt. Joitakin tekstejä on säilynyt, muutamat vain mielessä, pikku katkelmina.
Yhdessä runossa kuvailin, kuinka lyön oven takanani kiinni ja menen, muistaakseni "männikköön".
Sitten jatkui:
' On siinä polku, mutta katson puiden välistä pitkän suoran aukon. Menen siitä.'

Nuorena sitä ei huvittanut mennä muitten tallamia polkuja eikä aiemmin viitoitettuja teitä. Suorinta ja aukeinta vaan, niinkuin Savossa sanottiin.

Mutta kymmeniä vuosia myöhemmin pistin paperille väitteen:
 ' Kesä on liian tunkeileva ja koristeellinen, eikä voi nähdä kauas. Se on niinkuin elämässä, että vasta syksy paljastaa maiseman todelliset mittasuhteet.'

Ikääntyneelle kelpaa kulkea polkuja pitkin, sillä tietää, millaisia läpipääsemättömiä ryteikköjä voi olla.