Translate

torstai 28. huhtikuuta 2016

Luomua...


Onko teillä siellä saaressa mitään mukavuuksia.... vai onko siellä ihan luomua?

Tällaisen kysymyksen esitti vanhempi urbaani naistuttava. Sehän se ensin mieleen tulee, miten siellä pärjätään. Juokseeko vesi vai emäntä.

Tästä pääsenkin aasinsiltaa pitkin keväiseen luomuharrastukseen.
Koivumahla. Birch sap. Sitä juoksutetaan nyt.

Tekniikka on yksinkertainen.

Katkaistaan koivusta pieni oksa. Ripustetaan siihen pullo.

Muovipussi ajaa saman asian.

Oksan päähän voi tyrkätä myös letkun ja valuttaa mahla  pulloon. Saha ei oe mikään rekvisiitta tässä; sen tehtävä on painaa oksaa hiukan alaviistoon. Paremmin juoksee alamäkeen.

Koivun kylkeen voi porata reiän ja työntää letkun pää siihen. Ämpärissä on syytä olla kansi, lentävät hyönteiset  kiinnostuvat makeasta nesteestä.

Miten tätä luomujuomaa käytetään? Juodaan pois. Jotkut käyttävät leipomiseen ja ruuanlaittoon. Simaakin voi tehdä.

Meillä on tehty melko tujua sekoitusta mahlasta ja nokkosesta.

Kiehautetaan vettä. Laitetaan sekaan nokkosrouhetta. Annetaan hautua kunnes rouhe painuu pohjaan, ei keitetä.
Viime kesänä kerätyt ja kuivatut nokkosrouheet ja siemenet on talven aikana syöty ja juotu, piti ostaa kaupasta. Tämä on kainuulaista nokkosta Puolangalta. Veikeä nimi yritykselle; Ärmätti!

Haudutettu nokkosherkku siivilöidään hiukan jäähtyneenä. Jaetaan tasan ukon ja akan kannuihin; himpun alle 2-litraisiin.

Kannut täytetään mahlalla.

Juomakannut! Nautitaan parin viikon kuurina vähenevän kuun aikana iltapäivällä. Kannu tyhjäksi joka päivä!
 Hmm.

Jos mahlaa tulee paljon, sitä voi pakastaa.

Meillä on tehty mahlasiirappia. Tälviisiin!

Laitetaan mahla kattilaan. Kuumennetaan, haihdutetaan, keitellään hymyillen. Kauan menee aikaa, mutta keitosta ei tarvitse hämmentää, se ei pala pohjaan.

Suuri osa mahlasta on vettä. Siirappia ei kovi paljon tule. Maistiaisia silti!

Tosiluomua! Ei lisäaineita!

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Punkki! Acari.

Punkit ovat taas aktivoituneet. Se on varma saapuvan kesän merkki.

Muutama päivä sitten seikkailtiin pitkään rannoilla ja metsissä. Oli hieno keväinen sää.


Tarkkailtiin rantojen elämää. Meri oli jäässä, rantasulassa linnut pitivät omaa meteliään. Kurjet lensivät meren yli pohjoiseen. Raikas ilma tuntui niin makealta.


Metsissä ei ole lunta, sen sijaan sulamisvesiä paikka paikoin. Saapaskeli. Sammalmättäät loistivat kuin valoa vihreydessään.


Merikotkan pesä näytti autiolta, ainakin hyvin kaukaa katsottuna ja kuvattuna. Vaikuttaa siltä, että talven tuulet ja tuiskut ovat "kaataneet" pesän. Näimme kyllä kotkia ilmassa rannalla.

Luontoretket ovat aina hyviä reissuja, vaikka ei mitään "ihmeellistä" näkisikään. On voimaannuttavaa viettää aikaa puitten huminassa ja luonnon ääniä kuunnellen. Askelmittariin tuli noin 10 000 askelta muutamissa tunneissa.

Seuraavana päivänä totesin, että myös luonto oli "tarkkaillut" minua; kyljessä tuntui jotakin.

Punkki. Ihan varmasti.


Eukko sävähti ihan kananlihalle. (Ei herkille tämä kuva!)

Mutta, ei paniikkia. Punkkirauta esiin.


Ähäs! Irti on.


Punkkirautaa säilytämme autossa koska siten se on aina mukana. Pätevä kapine. On kai sillä muutamia ötiäisiä kiskaistu.

Kylkeen kaatelin desingfiointinestettä. Vähän tarkkailen lähipäivät, ilmeneekö mitään.




keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Kesä tulee!


Aina se kevääseen havahtuminen jotenkin tapahtuu. Joku sysäys tarvitaan.

Joskus kuun alkupäivinä tai maaliskuun lopulla tein maa-artisokkakeittoa. Huomasin, kuinka söpöjä artisokan mukulat ovatkaan!
Eikö sieltä ole jotakin syntymässä? Juuri esiin pullahtamassa!

Pistin mukulat multaan. Puutarhakirja määräili istuttamaan ainakin 15cm:n syvyyteen. Enpä malttanut etsiä isoa ruukkua; ehtiipähän vaihtaa jos kasvua ilmenee. Ja kasvua ilmeni!

Maa-artisokan taimet terävästi alussa. Takana Mandsuuriankärhö. Oikeastaan se on ulkokasvi, mutta kokeilin talveuttaa sen eteisessä. Leikkelin pitkän kevättalvisen verson pois; uusi kasvu näyttää tanakalta. Edessä bougainvillea.

Tarkoituksena on rakentaa lasiverannalle viherhuone. Viime syksynä hankin joitakin köynnöksiä, 50-vuotiaan posliinikukan seuraksi. Kultaköynnös, köynnösvehka, muratti, ehkä jotain muitakin. Kukkalampulla annettiin pimeimpänä aikana lisävaloa.


Pelakuut talvehtivat lisävalossa hyvin, pyrkivät jopa kukkimaan. Nyt ne ovat typistettyinä uudessa mullassa aloittelemassa kesäkautta.
Muutamia uusia pistokkaita lasipurkkien alla "happikaapissa".

Viime kesänä päätin, ettei krasseja koskaan enää. Kylmässä alkukesässä ne pysyivät hyvin pieninä ja kalvakkoina. No, piti kuitenkin muutama puskillinen laittaa; jospa nyt onnistaisi paremmin.


Takana punaisia (!) päivänsiniä laatikossa.

Koeviljelys! Kynttilälyhtyihin näprätyt pienet kukka-astiat. Mullassa yksi päivänsinen siemen kummassakin. Ehkä olisi varulta pitänyt laittaa varapatruuna?

Tulin tarkastelleeksi myös viereisen ikkunan orkideaa.


On siellä kukka tulossa lehtihangasta!
Kesä tulee!
Mitä siitä, vaikka aamulla sää oli tällainen:

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Mamren tammisto, "The oaks of Mamre"

Otsikosta saattaa tulla raamatulliset ajatukset; isä Aabrahan asusti Mamren tammistossa.

Mutta. Jos Google mappiin laittaa tuon hakusanaksi, ilmaantuu Hailuodon kartta. Mamren tammisto-niminen paikka on todella myös Hailuodossa, ihan kirkonkylän reunamilla.

Tosin puut ovat mäntyjä, ikivanhoja. Arvellaan iäksi 250-300 vuotta. Paikka on muinaisen merenrnnan töyräs.


Puut kasvavat harvakseltaan kumpareen rinteillä; tuolla takana on muinoin meri aaltoillut. Nyt siellä on kauniita omakotitaloja.
Mamren tammiston puurykelmästä on vaikea saada yhteiskuvaa; yksittäisistä puista sen sijaan helpommin.

Mamren tammiston nimellä tämä puurykelmä on tunnettu jo kauan; ei tiedetä kuinka kauan. Eikä ole säilynyt muistitietona, kuka keksi nimityksen. Iäkkäät hailuotolaiset muistelevat, että "jo äitini tiesi tuon nimen". Ajattelisin, että Raamatun kertomus Aabrahamista saattoi olla sysäyksenä nimelle.

Puiden rungot ovat muhkuraiset; kertovat puun elämänvaiheista ja koettelemuksista. Merituulet, hiekan vaellus, luonnon karuus.








Alaosasta ei tiedä, onko se juurta vai hiekan peittämää runkoa.